Kumpi kieli kannattaa opetella ja on helpompi oppia puhumaan sujuvasti; italia vai espanja?

Olen espanjanope ja opiskellut myös italiasta perusopinnot yliopistossa. Espanjan kielestä on "karsittu" muutama kielioppijuttu, mikä italiasta löytyy, mutta ei kannata pitää ratkaisevana. Italiasta löytyy konjunktiivi, joka vastaa espanjan subjunktiivia. Kieliopit ovat hyvin samanlaiset. Mielestäni espanjaa on helpompi oppia lausumaan, vaikkei italiakaan vaikea ole. Italiassa vaan on enemmän kirjainyhdistelmiä, jotka lausutaan eri lailla. Italian kielessä on myös erilaisempia s-kirjaimia ääntämisessä, kun taas espanjassa on helpompi ottaa s-äänteet haltuun, tätä ei toki moni alkeistasolla opiskeleva ees noteeraa. 

Olen matkannut molemmissa ja italialaiset puhuvat mieluummin italiaa turistin kanssa, espanjalaiset vähemmän, mikä ärsyttää. Ymmärrät portugalia espanjaa opiskelleena paremmin kuin italiaa opiskelleena. Mutta valitse se, mikä kiinnostaa enemmän :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan kaikkia isoja romaanisia kieliä (romania, portugali, espanja, ranska, italia) ja minusta italia on näistä helpoin. Suomalaisen korvaan selkeä ja hauska lausuntatapa helpottaa paljon omaksumista.

Minustakin italia on helpompi kuin espanja. Voi kyllä johtua siitä, että en osaa italiaa kuin aivan alkeet, ja espanjan opinnoissa olen vähän pitemmällä, ainakaan minusta espanjan aikamuodot ja verbintaivutus ei ole aivan yksinkertaisia. Tosin nuo kielet ovat niin lähellä toisiaan, että epäiilen, että sama subjunktiivi sun muut aikamuodot ja verbintaivutukset saattaa olla italiassakin, jos sitä opiskelisi vähän pitemmälle. 

Kyllä siellä italiassakin tulee pidemmän päälle kaikkea jännää, mutta ne tuntuivat siltä, että kas vain, tällaistakin kaikkea on, jos haluaa oikein viimeisen päälle puhua.

Espanjan piirissä yleinen asenne on, että "No nyt tämä kieli vasta lähtee käyntiin. Et tule selviämään".

-Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaan kaikkia isoja romaanisia kieliä (romania, portugali, espanja, ranska, italia) ja minusta italia on näistä helpoin. Suomalaisen korvaan selkeä ja hauska lausuntatapa helpottaa paljon omaksumista.

Minustakin italia on helpompi kuin espanja. Voi kyllä johtua siitä, että en osaa italiaa kuin aivan alkeet, ja espanjan opinnoissa olen vähän pitemmällä, ainakaan minusta espanjan aikamuodot ja verbintaivutus ei ole aivan yksinkertaisia. Tosin nuo kielet ovat niin lähellä toisiaan, että epäiilen, että sama subjunktiivi sun muut aikamuodot ja verbintaivutukset saattaa olla italiassakin, jos sitä opiskelisi vähän pitemmälle. 

 

Kyllä siellä italiassakin tulee pidemmän päälle kaikkea jännää, mutta ne tuntuivat siltä, että kas vain, tällaistakin kaikkea on, jos haluaa oikein viimeisen päälle

Eli vaikka haasteet on lopulta aika samanlaisia, niin mielestäni tuo espanjan suhteen levitetty kauhu tarttuu. :D

Olennaista on se, missä haluat matkustaa.

Italuaa puhutaan Italiassa, Espanjaa puhutaan Espanjan lisäksi Etelä-Amerikassa.

Vaikeustasoltaan ovat suht samanlaisia.

Italiankieli on suomalaiselle helpompi ääntää. Ja on lisäksi suht helppo kieli oppia.

Espanjankieli on ehkä käytännöllisempi, sillä sitä puhutaan vähän siellä sun täällä. Mutta ei sekään vaikea kieli ole.

Vierailija kirjoitti:

Italia kuulostaa kauniimmalta, kun on soljuvampi. Ellen Jokikunnas osaa italiaa.

Ite oon lukiossa opiskellut, ei todellakaan helppo, varsinkaan kuullunymmärtämisen osuus, nykyään miettinyt espanja ois ollut paljon järkevämpi, koska puhutaankin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Italiankieli on suomalaiselle helpompi ääntää. Ja on lisäksi suht helppo kieli oppia.

Espanjankieli on ehkä käytännöllisempi, sillä sitä puhutaan vähän siellä sun täällä. Mutta ei sekään vaikea kieli ole.

Espanjan intonaatio on suomalaiselle helpompi, tasaisempi ja monotonisempi, italia on laulavampaa.

Näkyykö Suomessa jokin Italian tv-kanaali josta voisitte katsoa esim. Italian uutiset (Telegiornale päivittän klo 20)? Ihmettelen nimittäin tuota, että moni esittää italian kielen olevan peräti helppoa. Itse asuin Saksassa 40 vuotta ja puhun natiivisti saksaa. Englantia erittäin hyvin kun olin amerikkalaisessa firmassa Saksassa myös 12 vuotta töissä. Ranskassa asuin kaksi vuotta, ja kieli jäi auttavaksi tai ehkä jotenkin tyydyttäväksi. Italiassa asun nyt 15 vuotta ja puhun hyvin ja sujuvasti italiaa mutta en ikinä sanoisi italian kieltä helpoksi. Tuollaiset jokapäiväiset jutustelut kuulostavat helpolta ja ne oppiikin - mutta luepas kirjoja ja kuuntele tv:stä keskusteluja tai italialaisia filmejä... kestää jonkun aikaa jopa muutaman vuoden, ennenkuin pääset kieleen sisälle kun asut maassa. Itse luen kirjoja italiaksi ja käyn esitelmissä ym. ja ymmärrän kaiken tietysti nykyään. Ei ole silti helppoa vaikka kielilahjakkuutta löytyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö Suomessa jokin Italian tv-kanaali josta voisitte katsoa esim. Italian uutiset (Telegiornale päivittän klo 20)? Ihmettelen nimittäin tuota, että moni esittää italian kielen olevan peräti helppoa. Itse asuin Saksassa 40 vuotta ja puhun natiivisti saksaa. Englantia erittäin hyvin kun olin amerikkalaisessa firmassa Saksassa myös 12 vuotta töissä. Ranskassa asuin kaksi vuotta, ja kieli jäi auttavaksi tai ehkä jotenkin tyydyttäväksi. Italiassa asun nyt 15 vuotta ja puhun hyvin ja sujuvasti italiaa mutta en ikinä sanoisi italian kieltä helpoksi. Tuollaiset jokapäiväiset jutustelut kuulostavat helpolta ja ne oppiikin - mutta luepas kirjoja ja kuuntele tv:stä keskusteluja tai italialaisia filmejä... kestää jonkun aikaa jopa muutaman vuoden, ennenkuin pääset kieleen sisälle kun asut maassa. Itse luen kirjoja italiaksi ja käyn esitelmissä ym. ja ymmärrän kaiken tietysti nykyään. Ei ole silti helppoa vaikka kielilahjakkuutta löytyisi. 

Mikä sinusta tekee italian vaikeaksi? Mä olen opiskellut italiaa nyt yhteensä noin 6 vuoden ajan, ripotellen 10 vuoden aikana. Olen lukenut oppikirjat Bella Vista 1 ja Bella Vista 2. 

Juu, kyllä espanja on tietysti globaalisti ajatellen hyödyllisempi. Sillä pärjää esim. etelä- ja väli-Amerikoissa, Filippiineillä Aasiassa ja joissain Afrikan maissakin.  

Itse osaan sekä espanjaa että italiaa. Italian opin ensiksi ja oppiminen oli helpohkoa, koska osasin jo ranskaa. Sanat ovat samantapaisia. Latinaa ymmärrän, vaikken sitä ole koskaan opiskellut, italian taitoni takia. Kun sitten aloin myöhemmin opiskella espanjaa, se tuntui älyttömän helpolta, helpoin kieli jota koskaan olen opiskellut. Ja ne muut kielet vaikeusjärjestyksessä: kiina, venäjä, japani, arabia, saksa (kielioppi), ruotsi, ranska, italia, englanti, espanja.

Italian kielessä ehkä vaikeinta on sanajärjestys ja niiden pienten akkusatiivi ja datiivipronominien hiffaaminen siitä edestä yhdistettynä siihen, että verbeihin ei tule persoonapronominia useinkaan, että kuka sanoo ja kenelle sanotaan, mitä hetken miettiä

Vi dico = teille sanon

Ci do = teille annan

Ci da = meille (hän) antaa

Ensin pitää hiffata, että se kenelle sanotaan tai annetaan on tuossa edessä ekana ja sitten se tekijä paljastuu vain verbistä. Kun se menee niin nurinkurisesti verrattuna suomeen

Ci do = teille annan

Korjaus, tuo siis tarkoittaa meille annan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italia kuulostaa kauniimmalta, kun on soljuvampi. Ellen Jokikunnas osaa italiaa.

Ite oon lukiossa opiskellut, ei todellakaan helppo, varsinkaan kuullunymmärtämisen osuus, nykyään miettinyt espanja ois ollut paljon järkevämpi, koska puhutaankin enemmän.

Kuullunymmärtäminenhän on helpompaa kuin lukeminen, ainakin minulle. Minun vahvuus on aina ollut kuullunymmärtäminen, joka on se helpoin osa.

Italian kielen ääntäminen on helppoa. Kun osaat säännöt, osaat ääntää ihan vieraitakin sanoja oikein. Tietyt kirjainyhdistelmät äännetään aina samoin, ei poikkeuksia. Niinkuin suomen kieli, kun tiedät, miten äännetään, osaat ääntää kaiken.

ci = äännetään aina suhisten, jonka alussa t-kirjain eli tshi 

ce = äännetään aina suhisten, jonka alussa t-kirjain eli tshe

chi = äännetään aina ns. kovana kuten suomen k kirjain ja i eli ki

che = äännetään aina ns. kovana kuten suomen k kirjain ja e eli ke

scia, sciu, scio = tämä yhdistelmä äännetään aina pehmeänä niinkuin sanoisit shhhh hiljaa tai sanan shaali. Huomioitavaa, että i ei ikinä äänny tässä, vaan se on niin sanottu katoava i, merkkinä siitä että tätä ei äännetä kovana kuten ska tai skia vaan shaa, shuu, shoo.

ge = voimakas pehmeä, sisältää alussa d-kirjaimen ikäänkuin dge

gi = sama homma kuin yllä

Katoava i on usein sellainen, joita ei muisteta tai osata.

Yhdistelmissä cia, ciu, gia, giu, scia, sciu, scio ei ikinä äännetä i-kirjainta, se on merkkinä vain, että nuo äänteet suhisevat, osa pehmeänä ja osa t-alkuisena, osa d-alkuisena

Näistä voisin tehdä listan, mutta alkuun nyt nämä.

Ja italian si äännetään aina kuten suomen si. Ja italian se on myös aina kuten suomen se.

"Italiassa vaan on enemmän kirjainyhdistelmiä, jotka lausutaan eri lailla. Italian kielessä on myös erilaisempia s-kirjaimia ääntämisessä".

Totta, mutta kun opettelee nämä yhdistelmät, lausumisessa ei ole mitään vaikeaa. Eikä ole edes niiden yhdistelmien muistamisessa.

Italiassa on neljänlaista suhinaa.

S = On meidän s-kirjaimen ääntäminen kuten vaikkapa se. Se = jos. Sì = kyllä.

sciu, scio, scia = pelkkää pehmeää suhinaa shuu, shoo, shaa. Vähän kuin shhh, hiljaa. Ei äännetä i-kirjainta ikinä

ce, ci = tshe, tshi eli t eteen ja sitten suhahdus

ge, gi = dshe, dshi vähän niinkuin englannin George sanassa.

Vierailija kirjoitti:

Italian kielen ääntäminen on helppoa. Kun osaat säännöt, osaat ääntää ihan vieraitakin sanoja oikein. Tietyt kirjainyhdistelmät äännetään aina samoin, ei poikkeuksia. Niinkuin suomen kieli, kun tiedät, miten äännetään, osaat ääntää kaiken.

 

ci = äännetään aina suhisten, jonka alussa t-kirjain eli tshi 

ce = äännetään aina suhisten, jonka alussa t-kirjain eli tshe

 

chi = äännetään aina ns. kovana kuten suomen k kirjain ja i eli ki

che = äännetään aina ns. kovana kuten suomen k kirjain ja e eli ke

 

scia, sciu, scio = tämä yhdistelmä äännetään aina pehmeänä niinkuin sanoisit shhhh hiljaa tai sanan shaali. Huomioitavaa, että i ei ikinä äänny tässä, vaan se on niin sanottu katoava i, merkkinä siitä että tätä ei äännetä kovana kuten ska tai skia vaan shaa, shuu, shoo.

 

ge = voimakas pehmeä, sisältää alussa d-kirjaimen ikäänkuin dge

 

gi = sama homma kuin yllä

 

Katoava i on usein sellainen, joita ei muisteta tai osata.

 

Yhdistelmissä cia, ciu, gia, giu, scia, sciu, scio ei ikinä äännetä i-kirjainta, se on merkkinä vain, että nuo äänteet suhisevat, osa pehmeänä ja osa t-alkuisena, osa d-alkuisena

 

 

 

Näistä voisin tehdä listan, mutta alkuun nyt nämä.

 

Ja italian si äännetään aina kuten suomen si. Ja italian se on myös aina kuten suomen se.

Aina on poikkeuksia, kuten farmacia, jossa i ääntyy.

Kumpi maa ja kulttuuri kiinnostaa enemmän?  Se.

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on se, missä haluat matkustaa.

 

Italuaa puhutaan Italiassa, Espanjaa puhutaan Espanjan lisäksi Etelä-Amerikassa.

 

Vaikeustasoltaan ovat suht samanlaisia.

👍

Olen kumpaakin opiskellut, ja minulle espanja paljon helpompi erityisesti ääntämykseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, sanoisin että valitse sen perusteella, kummasta kielestä/maasta itse tykkäät enemmän.

Italialainen ruoka on tunnetumpaa ja siellä on roomalaisten ja renessanssin ansiosta hienoja historiallisia nähtävyyksiä vaikka ei Espanjakaan ole huono vaihtoehto.