Lue keskustelun säännöt.
Päälle puhuvat ihmiset. Mikä heitä vaivaa?
25.02.2026 |
Oletteko huomanneet, miten yleistä päälle puhuminen on nykyään? Keskustelu keskeytyy ennen kuin toinen ehtii saada ajatuksensa loppuun, ja äänekkäin tuntuu vievän tilan.
Onko kyse huonoista tavoista, kiireisestä ajasta vai vain erilaisista keskustelukulttuureista? Miltä se teistä tuntuu, kun joku puhuu päälle ja tunnistatteko joskus tekevänne niin itse?
Kommentit (82)
Pidän ärsyttävänä tapana, mutta minkäs teet näille päällepuhujille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen itse ja kärsin siitä. Olen parhaillaan tutkimuksissa. Löydetty ainakin aivokasvain. Lisäksi dissosiaatiohäiriödiagnoosi. Mahd. adhd myös. Työhaastattelut menevät pieleen hysteerisen puheripulin vuoksi. Samoin ystävyyssuhteet, vastakkaiseen sukupuoleen tutustumiset. Keskeytän siten että en itse tajua keskeyttäneeni kuin vasta, kun olen sen jo tehnyt. Puhetta tulee, häpeän joka kerta.
Olen pahoillani, olen hermostunut luonne burn-outin partaalla. En tarkoita pahaa. Olen ylivirittynyt.
Mille ruumiin osalle sitä pitäisi puhua, jos ei päälle? Kädelle, jalalle, selälle?
Minulla on työtoveri, joka jaarittelee puoli tuntia jos häneltä kysyy jonkun yksinkertaisen kysymyksen, johon voi vastata kyllä tai ei. Kyllä minun tulee väkisinkin puhuttua välillä päälle, jotta päästään asiassa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huomaan olevani allepuhuja. Kun avaan suuni sanoakseni jotain siinä kohdassa, kun keskustelukumppanin puheeseen tulee oletettavasti tauko, huomaankin puheeni jäävän alle, kun toinen papattaakin jo jatkoa omalle selostukselleen. Siinä sitten nieleskelen asiani ja yritän löytää seuraavan mahdollisen raon kysyä tai sanoa jotain.
Ärsyttää, kun tuntuu olevan just nämä kaksi vaihtoehtoa: puhu päälle tai kuuntele toisen monologi, jonka jälkeen pälpätä oma monologisi. Aihekin voi vaihtua, kun kaksi ihmistä jaarittelee omaa asiaansa eläytymättä toisen puheeseen lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso arvailee loppulauseeni. Se on rasittavaa. Kerta kerran jälkeen sanon, että saanko sanoa asian loppuun.
Jotain neuroepätyypillistä havaittavissa.
siis sinussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen itse tällainen päällepuhuja ja tämä ketju on kyllä paljastanut mitä tästä ajatellaan. Itse olen ajatellut vain olevani innokas keskusteluun osallistuja. Menen kierimään tervassa ja höyhenissä.
Ootko joku autisti kun et hahmota mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vihervassarit ovat pahimpia päälle huutajia.
Oma mutsini on persu, joka puhuu päälle joka hel-vetin kerta. Olen tästä huomauttanut hänelle joka kerta, mutta silti ei tunnu menevän perille. Toki hänen oma mutsinsa ryyppäsi koko sen ajan kun odotti tätä eli se saattaa myös selittää miksi hän on niin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se nyt on parempi päälle puhua kuin pepulle. Kohteliaampaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Adhd mulla. Saan hävetä joka palaverin jälkeen
Voisitko opetella odottamaan omaa vuoroasi? Kysyn siis ihan mielenkiinnosta, koska itse työskentelen tällaisen ihmisen kanssa säännöllisesti ja pidän käytöstä moukkamaisena. Erityisesti silloin jos tietää vielä tekevänsä sitä, eikä opettele odottamaan.
Olen eri, mutta itse olen joutunut monesti tilanteisiin tietyssä porukassa, etten saa sanottua omaa asiaani ollenkaan, ellen vaan puhu röyhkeästi päälle. Muut vaan puhuu, puhuu ja puhuu ja jatkaa ja jatkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaan olevani allepuhuja. Kun avaan suuni sanoakseni jotain siinä kohdassa, kun keskustelukumppanin puheeseen tulee oletettavasti tauko, huomaankin puheeni jäävän alle, kun toinen papattaakin jo jatkoa omalle selostukselleen. Siinä sitten nieleskelen asiani ja yritän löytää seuraavan mahdollisen raon kysyä tai sanoa jotain.
Ärsyttää, kun tuntuu olevan just nämä kaksi vaihtoehtoa: puhu päälle tai kuuntele toisen monologi, jonka jälkeen pälpätä oma monologisi. Aihekin voi vaihtua, kun kaksi ihmistä jaarittelee omaa asiaansa eläytymättä toisen puheeseen lainkaan.
Näin käy minullekin usein. Tulee olo, että puhun päälle, vaikka ei siitä ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen itse tällainen päällepuhuja ja tämä ketju on kyllä paljastanut mitä tästä ajatellaan. Itse olen ajatellut vain olevani innokas keskusteluun osallistuja. Menen kierimään tervassa ja höyhenissä.
Tässä tullaan taas siihen kuinka tärkeää olisi huomauttaa ihmisille heidän epämiellyttävistä piirteistään. Etenkin naiset ja vihervassarit ovat liian arkoja tämän suhteen, koska haluavat säilyä ihmisten silmissä täydellisinä prinsessoina, jotka eivät koskaan kritisoi yhtään ketään. Tämä tuottaa heille patoutunutta vihaa ja se taas aiheuttaa sen, että nämä täydelliset pikku prinsessat aloittavat selän takana juoruamisen, koska eivät uskalla päin naamaakaan sanoa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa monet on niin jotenkin hiljaisia ja vetäytyviä, ja loukkaantuvat jos vähänkin puhuu yhtä aikaa. Minua ärsyttää sellaiset ihmiset. Olen Ranskassa tottunut, että se osoittaa aktiivista kuuntelemista sanomalla väliin jotain. Ei saa vain tuppisuuna möllöttää ja antaa toisen pitää yksinpuhelua, vaan pitää kannustaa ja ilmaista että on samaa mieltä. Jos on eri mieltä, niin ei saa heti keskeyttää, vaan pitää antaa puhua loppuun ja sanoa vasta sitten, että todella hyvä mutta voisi katsoa asiaa myös toiselta kannalta. Se, jos kukaan ei sano mitään, kun toinen puhuu, tarkoittaa, ettei asialla ole oikein kannatusta.
Vastaus:
Olen huomannut näistä, jotka pitää monologejaan, niin jos jossain vaiheessa yrität kertoa jotakin omaa juttua, niin he eivät siihen juurikaan reagoi, vaan alkavat taas kertomaan jotain omia juttujaan. Miksi siis heidän kanssaan pitäisi keskustella yhtään mitään, jos he rakastavat vain omaa ääntänsä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työtoveri, joka jaarittelee puoli tuntia jos häneltä kysyy jonkun yksinkertaisen kysymyksen, johon voi vastata kyllä tai ei. Kyllä minun tulee väkisinkin puhuttua välillä päälle, jotta päästään asiassa eteenpäin.
Tuo jaaritteli hitaasti ja eritoten tosi hiljaa puhuminen se vasta hallintaa onkin. Nuo tapaukset pitää pysäyttää samantien,muuten jatkavat ja jatkavat.
Jotkut ihmiset eivät vaan osaa sanoa asiaansa järkevässä ajassa, vaan sitä jaarittelua jatkuu ja jaaaatkuuuuu.... työelämässä erittäin ärsyttävää, kun toinen jaarittelee samaa asiaa jo minuuttitolkulla. Pakko puhua päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Adhd mulla. Saan hävetä joka palaverin jälkeen
Voisitko opetella odottamaan omaa vuoroasi? Kysyn siis ihan mielenkiinnosta, koska itse työskentelen tällaisen ihmisen kanssa säännöllisesti ja pidän käytöstä moukkamaisena. Erityisesti silloin jos tietää vielä tekevänsä sitä, eikä opettele odottamaan.
Kyllä, keskustelu on jalo taito! On ikävä huomata toisen kehon kielestä, ettei häntä kiinnosta yhtään sun sanomisesi, vaikka puhut lyhyellä lauseella, toinen ei keskity kuuntelemaan! Mikä on ihmeellistä, hän saattaa silti pitää sinusta!?
Sitten on hauskasti asian esittäviä, joita kuuntelee mielellään, ja sitten se jonka huumorintaju ei riitä, kademielinen, keskeyttää tahallaan väännellen aihetta mielensä mukaan, jota ei viitsisi kuunnella!
- autismin
- adhd:n
- Aspergerin oireyhtymän
- narsismin
piirteet pitää ainakin tutkia. Olen itse tällaisissa tutkimuksissa ja luonnehäiriöt on nyt suljettu pois. Dissosiaatiohäiriö siinä lukee, ilmeisesti joku persoonan osani puhua pälpättää kun edessä on ystävä, eikä tajua lopettaa. TÄhän kuitenkin ystävyyssuhteeni aina katkeavat. Aivokuvassa jo kävin, hyvänlaatuinen kasvikin on. Että minä keskeyttäjä ainakin teen kaikkeni että keskeyttämiseni syy poistuisi, alapeukuttakaa niin paljon kuin tahdotte. Tuossa yllä jo avauduin, ja alapeukkua tuli.
Voitteko ymmärtää ettei ihminen tekisi tällaista TAHALLAAN? Olematta se kuuluisa narsisti.
Varmaankin kotoa opittu tapa. Toinen vanhemmistani on hyvin kovaääninen ja suulas, joten jos jotakin halusi kotona sanoa niin oli pakko keskeyttää ja puhua päälle. Toinen porukka on tyhjänjaarittelijat, juttu kestää 10 minuuttia ilman punaista lankaa ja loppukaneetti on kaikkien arvattavissa jo 30 sekunnin kohdalla. Töissä toki koitan rajoittaa ja jos huomaan reagoivan liian nopeasti, sanon vain anteeksi olit sanomassa vielä jotakin? Ei se aina ole mistään pahantahtoisuudesta kiinni vaan tempoeroja.