Päälle puhuvat ihmiset. Mikä heitä vaivaa?

Kauhea puhelinlasku, pakko sanoa väliin että lopetetaan jo tältä erää.

M59

Riippuu keskustelusta ja henkilöistä. Jotkut ovat armottoman pitkäpiimäisiä puhujia, joiden ajatus tulee selväksi jo heti alkuun, mutta asian selittäminen vie pitkään. On epäkohteliasta venyttää omaa puheenvuoroaan ja oikein maiskutella omaa ääntään kuunnellen. Katsokaapa vaikka joku Putinin haastattelu. Äijä puhuu piiiitkäään. Tälläinen pitäisi keskeyttää.

Sitten on toi ranskalainen keskustelukulttuuri, jossa mennään nopeasti ja mielipiteiden vaihto on kiihkeää. Pieni keskeytys katsotaan lähinnä kiinnostuksen osoitukseksi.

Sitten se voi myös olla hyvin epäkohteliasta esimerkiksi tilanteessa, jossa on kysynyt joltakin jotain, mutta ei kuuntelekaan loppuun vaan alkaa puhua jonkun toisen kanssa. Tai kuuntelee viisi sekuntia ja alkaa sitten paasata jotain omaa juttua.

Ei ole kuitenkaan yksiselitteisesti epäkunnioittavaa tai "huonoa käytöstä".

Joskus yrittänyt suunvuoroa viittaamallakin.

Käytöstavan puute, moukkamainen tapa erityisesti usein toistuessaan. Minäkeskeidyyden ilmentymä ei ole kiinnostunut siitä mitä toinen puhuu vaan rynnätään puhumaan päälle jotta saadaan oma ääni kuuluviin ja ettenkin silloin jos päällepuhuja ei palaa jälkeenpäinkään siihen mitä toinen yritti sanoa. 

Onko huono sanoa "hei varo tuota autoa" jos toisella on juttu kesken? 

Perseellekö pitäis puhua?

Vierailija kirjoitti:

Koska en jaksa kuunnella jaarittelua mene suoraan ASIAAN  kiitos.

Minä puhun lyhyesti tällaisen ihmisen kanssa, ja silti kesken simppelin kysymyksen henkilö luulee tietävänsä mitä aion kysyä, ja vastaa heti päälle että kyllä/ei. Ja sitten joudun tarkentamaan kysymyksen loppuun, ja hän vastaakin sitten ihan muuta.

Päälle puhuminen on töykeää. Jaarittelijat on asia erikseen, ja monologin pitäminen on ihan yhtä tyhmää.

Olen huomannut ja ärsyttävää jos on oikeasti kertomassa jotain omalla vuorolla eikä jakseta kuunnella, vaikka itse jaksaa kuunnella toisten juttuja. En jaarittele, puhu pitkään ja yritän ottaa muutkin huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ja ärsyttävää jos on oikeasti kertomassa jotain omalla vuorolla eikä jakseta kuunnella, vaikka itse jaksaa kuunnella toisten juttuja. En jaarittele, puhu pitkään ja yritän ottaa muutkin huomioon.

Mulla on tuttuna kaksi tällaista jotka ovat jatkuvia keskeyttäjiä kun joku muu puhuu. Tykkäävät kuitenkin jauhaa itse tarinoita vaikka kuinka pitkään. 

Mulla on kollega, joka rrrrakastaa omaa ääntään ja puhuu koko ajan. Hän ei lopeta puhetulvaansa ennen kuin alan puhua päälle. En siis saisi asiaani ikinä sanotuksi, jos en olisi töykeä.

Kumpi meistä on bad guy?

Menee vähän samaan sarjaan kun toista ei kiinnosta minun näyttämäni hauskat videolinkitkään pätkääkään että viitsisi edes vilkaista, mutta hänen videolinkit minun pitää tietenkin katsoa läpi.

Jos toinen alkaa pitkää juttua jonka oot jo kuullut, ei mielestäni oo mitenkään hyvätapaista teeskennellä että ei oo kuullut. 

Ennen olin ujo. Sitten rohkaistuin iän myötä enkä ole enää ujo. Huomaan, että puhun joskus päälle. Se johtuu siitä, että nyt haluan kertoa oman kantani kun olen saanut itsevarmuutta tarpeeksi. Aikaisemmin jäi joskus sanomatta vaikka aina minulla olisi ollut sanottavaa. Kai jotenkin kompensoin, että saan asiani varmasti esille. Epäkohteliasta kyllä puhua päälle mutta ei tahallista enkä tahallaan halua loukata. Kai pelkään, että asiani jäisi sanomatta. 

Minusta taas sellainen että kuunnellaan (jos kuunnellaan) ilme värähtämättä jonkun yksinpuhelua eikä lopussa reagoida mitenkään on kovin pökkelömäistä "keskustelua". Mutta Suomessa tämä tuntuu olevan monille normi ja välissä reagoiminen ja keskustelun laajentaminen lisäkysymyksillä on päälle puhumista 🙄

Heitä vaivaa narsismi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega, joka rrrrakastaa omaa ääntään ja puhuu koko ajan. Hän ei lopeta puhetulvaansa ennen kuin alan puhua päälle. En siis saisi asiaani ikinä sanotuksi, jos en olisi töykeä.

Kumpi meistä on bad guy?

Tällaiset tyypit on ihan eri asia ja on syytäkin keskeyttää välissä, paitsi jos kyse on esim perehdyttämisestä tai muusta "virallisesta" tarinoinninsta.

Minä en enää suostu olemaan toisen ihmisen ilmaisena yleisönä, jos se tarkoittaa että hän saa vuodattaa omaa pitkää puhettaan ja en saa sanoa mitään väliin tai omalla vuorollani.

Mulla juuri tällainen pitkäaikanen tuttu jolla on iän myötä (juuri jäänyt eläkkeelle) hän on alkanut parin viim v aikana puhua jatkuvadti päälle. Ihan sama mitä yritän sanoa hän ei edes kuuntele vaan puolessavälissä ryntää puhumaan päälle ja arvailee loput mitä olin sanomassa. Ihan helvetin ärsyttävää. Hän ikäänkuin nopeuttaa minun puhetta arvaamalla mitä olen sanomassa päästäkseen itse ääneen. Puhuu myös todella paljon itsestään ja lähipiiriinsä kuuluvasta kokoajan, loputtomasti. Joskus tuntuu että häneltä tulee puhetta ihan maanisen paljon eikä yhtään tajua että minä en ole sanonut kuin muutaman sanan viimeiseen puoleen tuntiin. Jos yritän saada suunvuoron, hän voi jopa korottaa ääntään että saa jatkaa puhetta, hän ei todellakaan luovuta puheenvuoroa eikä jaksa kuunnella muita. Ehkä ei tosin ole yhtään kiinnostunutkaan, hänen elämä pyörii niin pienessä kuplassa yksinkertaisen junttimiehen kanssa että ei hän ymmärrä ympärillä tapahtuvista asioista ja ilmiöistä juuri mitään, eikä häntä kiinnosta mikään mikä ei liity häneen itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus yrittänyt suunvuoroa viittaamallakin.

Ja olen siis mies, joten ottakaa yläpeukkunne takaisin.

Onneksi olen Itä-Suomesta, missä saa myös puhua toisten päälle. Samoin kuin varmaan joka paikassa paitsi jossain Kanta-Hämeessä. 

Olisi aivan hirveää aina odottaa, että hituri saa ihan varmasti kaiken sanottua ja sitten sitä horinaa 10 minuuttia kuunneltuaan yleisön joutuu vielä olemaan pari sekuntia hiljaa ennen kuin uskaltaa sanoa mitään, ettei vaan tämä kaiken tilan viejä loukkaantuisi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen olin ujo. Sitten rohkaistuin iän myötä enkä ole enää ujo. Huomaan, että puhun joskus päälle. Se johtuu siitä, että nyt haluan kertoa oman kantani kun olen saanut itsevarmuutta tarpeeksi. Aikaisemmin jäi joskus sanomatta vaikka aina minulla olisi ollut sanottavaa. Kai jotenkin kompensoin, että saan asiani varmasti esille. Epäkohteliasta kyllä puhua päälle mutta ei tahallista enkä tahallaan halua loukata. Kai pelkään, että asiani jäisi sanomatta. 

Sosiaalisia taitoja voi opetella, ja kannattaakin. T. Toinen ex ujo, joka on löytänyt äänensä