Miksi hyvät ominaisuudet tuntuvat kasautuvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Olen kaunis ja hyväkroppainen, mutta myös hyvin epävarma ja arkaluonteinen. Harva meistä kuitenkaan täydelliseksi tai täysin mitättömäksi syntyy, enempi on meitä sekasikiöitä.

Minäkin. Koulu tuhosi itsetuntoni.

Sen voi rakentaa itse hyväksi vaikka nyt olis itsetunto raunioina. Menee vuosia mutta mitä menetettävää sulla olis jos oikeesti ottaisit asiaksesi että hoidat ton ittessäs kuntoon? Netti ja kirjat on täynnä teoriaa ja harjoitteita siitä miten saa hyvän itsetunnon ja muitakin hyvinvointitaito juttuja. Itsemyötätunto, kiitollisuus, hyvän huomaaminen... tuossa muutamia avainsanoja josta voi lähteä liikkeelle. Osaatko etsiä tietoa? Ja sit tarvis vielä innostua siitä tutkimisesta että miten sä ratkaisisit ton sun ongelmas.

Ja sit toki tohon rinnalle olis hyvä joku auttaja oli se sit psykoterapeutti tai jonkinlainen muu "hyvinvointiohjaaja". Mut kannattaa aloittaa itse ensin tutkiin asiaa niin vähän osaa itsekin sanoittaa jollekin auttajalle omaa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on harvinaisen ruma naama, mutta ihan terve itsetunto. Älykkyys keskitasoa. Aloitus kuulostaa siltä kuin kaikki rumat olisivat jotenkin tuomittuja surkeuteen.

Mä ainakin olen. Mulla ei ole ainuttakaan hyvää ominaisuutta.

Ap

Mikä estää vaikka treenaamasta kroppaa tikkiin? Paitsi huono luonne, jos niin itse ajattelet. 

Tässähän se ongelma juuri onkin, kun en ole edes "tikissä" hyvännäköinen. Joillain on sen sijaan hyvä kroppa ilman mitään vaivannäköä.

Ap

Minulla on ok kroppa mutta ruma naama. Olen joskus ollut myös melko lailla tikissä ja tunsin itseni rumaksi silloinkin, koska inhosin naamaani. Olen muutenkin erittäin varovainen ja itsekriittinen, masennukseen taipuvainen.

Minusta tuntuu, että onnellisimpia ovat ne, jotka eivät jää murehtimaan, keskittyvät elämän hyviin puoliin ja pyrkivät jollain lailla eteenpäin.