Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison sairas lemmikki aiheuttaa suurta kitkaa parisuhteeseen
21.02.2026 |
Kirjoitin jo viime viikolla aiheesta. Puolisoni reilu 14 v. dementoituneen koiran sisäsiisteys on pettänyt jo yli vuosi sitten, ja jäljet ovat monesti jääneet minun siivottavaksi, koska tulen aikaisemmin kotiin. Vaippoja sillä pidetään, mutta joskus se hinkkaa ne pois kutinan vuoksi tai tekee pissat ja/tai kakat vaikka seisoisin vieressä. Pyytää ulos vaihtelevasti.
Otin siis viime viikolla puheeksi, että onko enää koiran arvoista ja arvokasta elämää tällainen, ja jatkuva jälkien siivoaminen sekä koiran valtava levottoman käytöksen seuraaminen stressaa koko muutakin perhettä. Tätä kestänyt jo kolmisen vuotta.
Tänä aamuna koira oli taas rimpuillut vaipastaan ja oli tehnyt isot pissat matolle. Tällä kertaa en vaan jaksanut siivota (kun ei ollut parketilla), vaan jätin sen puolisolleni, kunhan hän herää.
Siitähän syntyi mahtava riita. Mieheni haistatti minulle v*tut ja näytti keskisormea, kun joutui siivoamaan. Ja tämä nuoren aikuisen lapseni nähden. Oli kuulemma pöyristyttävää, etten ollut siivonnut.
Minä taas pöyristyin tästä hänen käytöksestään. Pyysi kyllä myöhemmin anteeksi sanojaan ja käytöstään myös lapseltani, vähän laimeasti tosin. Minulla tässä nyt taitaa mennä hetki, koska tällainen "hyökkäys" nakertaa arvostusta melko tavalla.
Kommentit (91)
Koiraparka. Koira ei ymmärrä elämänsä pituutta mutta kivun ymmärtää. Tee nimetön eläinsuojeluilmoitus jos mies ei ymmärrä että koira kärsii ja on aika päästää se kärsimyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin aloittajan ensimmäisen aloituksen tästä aiheesta, ja mietin, että kommentoinko mitään, koska aihe on yhä itselleni kipeä, raskas ja herkkä.
Oma rakas koirani onneksi sai hyvin pitkään elää tervettä ja virkeää vanhuutta, mutta kun vanhuudenvaivat iski, oli alamäki ja luisu nopeaa. Tuli dementia ja juuri tuota samaa, eli koirasta tuli hämmentynyt ja hätääntynyt ja pissavahinkoja sattui sisälle. En itse pystynyt sitä tilannetta paria kuukautta kauempaa katselemaan eikä meillä todellakaan laitettu mitään vaippoja.
Lääkitystä kokeiltiin eläinlääkärin suosituksen mukaan, mutta kun se ei auttanut riittävästi, vein koiran lopetettavaksi. Siis en pystynyt katselemaan etenkään sitä hämmennystä ja hätää toisen silmissa. Kun koiran pienenä pentuna otin, lupasin, että teen kaiken minkä voin pitääkseni siitä hyvää huolta. Mielestäni olisin pettänyt oman lupaukseni, jos olisin itsekkäistä
Oma koira poistui tästä todellisuudesta reilu vuosi sitten. Ikävä on edelleen joka päivä ja raskasta on ollut. Raskaampaa kuitenkin olisi miettiä sitä, kuinka paljon omalla itsekkyydelläni (=kyvyttömyydellä luopumaan) olisin koiralle aiheuttanut turhaa kärsimystä.
Eli samaa mieltä kuin tässä kirjoittanut: koiranne on aika päästä lepoon. Pian. Tuo ei missään nimessä ole koiran arvoista elämää eikä sitä pidä jatkaa oman tunne-elämän vuoksi.
Mitä tulee miehesi käytäkseen, se on törkeätä. Istuttaisin vielä tänään pöydän ääreen, sanoisin että ymmärrät tunnekuohut asiaan liittyen, mutta tuollaista käytöstä et missään nimessä hyväksy. Lisäksi sanoisin suoraan, että "paras ystäväsi kärsii, nyt on aika päästää se pois." Eli koiran lopetus jo heti ensi viikolla.
Jostain syystä tämä kirjoittamani teksti tuli suoraan lainaukseen mukaan eikä eritellyt lainattua (koiransa menettäneen) tekstiä. Tässä oma tekstini uudestaan:
Oma koira poistui tästä todellisuudesta reilu vuosi sitten. Ikävä on edelleen joka päivä ja raskasta on ollut. Raskaampaa kuitenkin olisi miettiä sitä, kuinka paljon omalla itsekkyydelläni (=kyvyttömyydellä luopumaan) olisin koiralle aiheuttanut turhaa kärsimystä.
Eli samaa mieltä kuin tässä kirjoittanut: koiranne on aika päästä lepoon. Pian. Tuo ei missään nimessä ole koiran arvoista elämää eikä sitä pidä jatkaa oman tunne-elämän vuoksi.
Mitä tulee miehesi käytäkseen, se on törkeätä. Istuttaisin vielä tänään pöydän ääreen, sanoisin että ymmärrät tunnekuohut asiaan liittyen, mutta tuollaista käytöstä et missään nimessä hyväksy. Lisäksi sanoisin suoraan, että "paras ystäväsi kärsii, nyt on aika päästää se pois." Eli koiran lopetus jo heti ensi viikolla.
Rehellinen mielipiteeni: koira piikille (kärsii varmasti itsekin tuosta ja elämänlaatu huono) ja mies vaihtoon. Tuo miehen käytös on aivan pöyristyttävää. Jättää sinulle sotkut siivottavaksi ja haistattelee. Hyi helvetti mikä urpo.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tämä kirjoittamani teksti tuli suoraan lainaukseen mukaan eikä eritellyt lainattua (koiransa menettäneen) tekstiä. Tässä oma tekstini uudestaan:
Oma koira poistui tästä todellisuudesta reilu vuosi sitten. Ikävä on edelleen joka päivä ja raskasta on ollut. Raskaampaa kuitenkin olisi miettiä sitä, kuinka paljon omalla itsekkyydelläni (=kyvyttömyydellä luopumaan) olisin koiralle aiheuttanut turhaa kärsimystä.
Eli samaa mieltä kuin tässä kirjoittanut: koiranne on aika päästä lepoon. Pian. Tuo ei missään nimessä ole koiran arvoista elämää eikä sitä pidä jatkaa oman tunne-elämän vuoksi.
Mitä tulee miehesi käytäkseen, se on törkeätä. Istuttaisin vielä tänään pöydän ääreen, sanoisin että ymmärrät tunnekuohut asiaan liittyen, mutta tuollaista käytöstä et missään nimessä hyväksy. Lisäksi sanoisin suoraan, että "paras ystäväsi kärsii, nyt on aik
Sanoin kyllä suorat sanat, etten yhtään hyväksy tuollaista käytöstä ja sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näin toimi.
Hän sanoo ymmärtävänsä, että koira "vetelee viimeisiään", mutta lähdön aika ei ole vielä hänen mielestään. Kuinka paljon huonommin hän tahtoo nähdä rakkaan lemmikkinsä voivan? Hänelle itselleenkin voi jäädä tosi ikävät muistot koirastaan ja sen viimeisistä kuukausista. Ja voi olla, että syyllisyyttäkin joutuu kokemaan sitten, kun hetki on tullut, kun tajuaa, että olisi pitänyt päästä toinen pois jo paljon aiemmin. Mutta hänen päätöksensä sitten joka tapauksessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä tulet aina aiemmin kotiin, jos kerran olet iltapainotteisessa työssä?
Vierailija kirjoitti:
Miten sä tulet aina aiemmin kotiin, jos kerran olet iltapainotteisessa työssä?
Hän tulee minuakin myöhemmin, ellei ole etäpäivällä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan siivosi kusia ja paskoja, tän täytyy olla provo, ei kukaan nainen voi olla moinen kynnysmatto
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan siivosi kusia ja paskoja, tän täytyy olla provo, ei kukaan nainen voi olla moinen kynnysmatto
Ei ole provo, enkä mielestäni ole kynnysmatto, vaan tilanne on hankala. Puolison työvuorot sellaisia usein, että tulee iltamyöhään. Silloin vahingot jää siivottavakseni, koska en tietenkään katsele kakkakikkareita/pissoja lattialla niin kauan, että hän tulee. Mutta luonnollisesti ottaa päähän tosi lujaa, kun joudun sen tekemään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran luistaville tassuille on ratkaisu: liukuestesukat. Maksavat muutaman euron ja niitä on monessa koossa, ihan pikkuisille chihuillekin. Silloin voi kääriä matot säilöön. Parkettilattioita matot tosin suojaa pissavahingoilta.
Koirat tykkäävät lenkillä käymisestä, tuo pihalle päästäminen ei kaikkea ratkaise. Minun koirani ei kakkaa omalle pihalle, pissaa kyllä, mutta enempi ruikkii lenkillä. Useampaa lenkkiä päivässä siis suosittelen. Koirani on 17-vuotias ja kun se alkaa päättömästi vaeltelemaan sisällä, niin lähdetään lenkille ja sen jälkeen uni taas maistuu.
Munuaisten vajaatoimintakin voi aiheuttaa pissailua sisälle, se ilmeisesti jo tutkittu?
Alue: Aihe vapaa
Jospa lähtisitte lapsesi kanssa muutamaksi viikoksi reissuun, mummolaan, mökille, vaikka airbnb:hen jos ei muu auta? Mies saa olla kaksin kärsivän lemmikkinsä kanssa. Saat samalla itsekin taukoa puolisosta, joka räyhää sinulle ja pakoilee vastuuta.
Voimia!