Mies loukkaantui kun en lähde hänen sukulaisille
Kerroin, että en aio lomallani lähteä mukaan hänen sukulaisille. Mies tiuski "niin harvoin tulee sukuani nähtyä". Sehän on ihan hänestä itsestään kiinni näkeekö vai ei. Mikä oletus se on, että minä tulen mukaan?
Kommentit (40)
Kävin just miehen kanssa hänen vanhemmillaan lomalla. Ei siellä perähikiällä ollu muuta tekemistä kun kittaa kaljaa. Liki -30 oli aamulla ja jo iltapäivästä yöhön. Selasin nettiä sohvalla,kittasin aamukahvit ja otin jo keskipäivä kaljat.
Maailma on nykyisin niin kovin narsistinen. Ja ihmiset täysin kyvyttömiä tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Se seksikumppanin kanssa pari vuotta kunnes vaihtoon hänkin.
Mun ex-vaimo ei halunnut lähteä mun sukulaisia näkemään koskaan, hänen sukulaisiaan piti kyllä käydä katsomassa.
No erohan siitä tuli, onneksi.
No huh huh taas, ette pääse käytöstavoillanne loistamaan.
Ei kai se ole niin suuri uhraus, jos joskus käy miehen sukulaisissa. Tosin vastavuoroisuus on kaiken seurustelun a ja o. Eli miehen pitää myös lähteä tapaamaan vaimon sukulaisia. Ja välittä kutsujia on kutsuttava takaisin.
Ja toisaalta, kaikista parhaita tapaamisia omien lasteni kanssa on ne, kun tulevat ilman puolisoita. Ja tiedoksi, että heillä on ihan ok kumppanit, tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen on pakko käydä ja tykätä vaimon suvusta ja vaimon edellisistä lapsista.
Yhtä paljon kuin vaimon on pakko tykätä anopista ja miehen edellisistä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vihdoin tajunnut ottaa työpäiviksi ne päivät kun puolison sukulaisilla olis juhlapäivää yms. Harmi etten pääse, olen töissä. Tosin menen pomon luokse, että varmistaa mulle työvuorot. 🤭 Tai sitä just, että en saanu lomaa samaan aikaan puolison kanssa. Voi harmi.
Miksi olet mennyt naimisiin miehen kanssa jonka kanssa et viihdy lomilla ja jonka koko suku on vastenmielistä?
Meillä mies osti jopa 5 vuotta sitten tänne huusholliin kaksi levitettävää sänkyä, ihan vain siltä varalta jos hänen sukunsa tulee kylään... Jaa... Eipä ole näkynyt. Kun en ole minä ollut sopimassa...
En tunne oloani hyväksi mieheni suvun kanssa.
Siksi en ala uuteen suhteeseen kun siinä on aletta avioliiton tuntemattoman suvun kanssa joita itse ei ole valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen on pakko käydä ja tykätä vaimon suvusta ja vaimon edellisistä lapsista.
Yhtä paljon kuin vaimon on pakko tykätä anopista ja miehen edellisistä lapsista.
Ei ole pakko tykätä, mutta asialliset välit täytyy pystyä pitämään normaaleihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen on pakko käydä ja tykätä vaimon suvusta ja vaimon edellisistä lapsista.
Yhtä paljon kuin vaimon on pakko tykätä anopista ja miehen edellisistä lapsista.
Sitä kutsutaan normaaliksi avioliitoksi jossa tehdään kompromisseja, ollaan tahdikkaita, eletään sovussa hyväksyen toisen taustat.
Yksi mieheni sukulainen on vähän raskas. Kun menemme yhden vanhuksen luo kylään, hän änkee sinne koko katraansa kanssa kun kuulee, että olemme siellä. . . Kerran olimme tuoneet tarjolle herkkuja, hänen katras söi kaiken mitä oli
Minulla ei sukulaisia kortteja saamassa, tai sitten en tiedä yhteystietoja. Työelämäiässä tapasimme vaimon kanssa ongelmitta kaukana asuvia molempien vanhempia ja lähisukulaisia kuten sedät, tädit ja enot. Nyt vaimolla runsas määrä serkkuja jotka saavat kortteja. Pari vuotta sitten tapasimme näitä serkkuja kun oli iäkkään anopin hautajaiset.
Olen itse tiiviisti oman sukuni kanssa tekemisissä. Miehen ei ole pakko tulla mukaan, mutta usein tulee kuitenkin. On sanonut pitävänsä suvustani. Nyt kuitenkin olen huomannut, että häntä ärsyttää, kun en enää sovikkaan hänen sukunsa kanssa tapaamisia ym. Hän tiuskii ja harmittelee, kun sukunsa asuu kaukana. No tekisi asialle jotain
Oikein. Sulla ei ole tarvetta kuluttaa arvokasta aikaasi ja elämääsi miehen sukulaisiin. Sulla on omatkin. Mies voi käydä äidillään kylässä ja muualla. Soitella.
No meillähän mies loukkaantuu, jos en tule kylään. Riitelyä kestää sitten muutaman päivän ...
Minä en tapaa miehen sukulaisia ollenkaan. Parikymmentä vuotta yhdessäoloa.
En ymmärrä miksi ihmiset ehdoin tahdoin kaventavat sosiaalista verkostoaan. Oma isäni soittaa miehelleni kun tarvitsee apua tietokoneen kanssa, minä taas lähettelen anopille hänen ruokavalioonsa sopivia reseptejä. Kätevää, koska minä en tiedä juuri mitään tietokoneista ja mieheni ei ole ruoanlaittaja.