Lue keskustelun säännöt.
Näin laihdutuslääke vaikutti mun elämään, 4 vuoden kokemus:
21.02.2026 |
Käytin laihdutuslääkkeitä reilut kolme vuotta. Ensin piikitin Saxendaa, sitten vaihdoin Rybelsus-pillereihin ihan hinnan takia. Ne maksaa noin 330 € kolmelta kuukaudelta. Nyt olen ollut puoli vuotta ilman mitään, koska ei ole töiden loputtua varaa enää siihenkään. Tässä mun havaintoja näiltä vuosilta.
Olen 165 cm pitkä, painoin enimmillään 94 kiloa, vähimmillään puoli vuotta sitten 56 kiloa. Lääke siis tehosi. Olin kokeillut ihan kaikkia laihdutuskeinoja: laskin kaloreita, näännytin itseäni ENE-dieetillä, kokeilin pätkäpaastoamista ja vaikka mitä. ENE:llä lähti kuusi kiloa, jotka tuli heti takaisin. Muilla pari kiloa. Pätkäpaaston jälkeen lihoin 15 kiloa.
Nyt olen ollut puoli vuotta ilman lääkkeitä ja paina 63 kiloa. Olen turvonnut ja koko ajan on syömisenhimo ja nälkä. Vaikka maha olisi täynnä, nälkä on tosi vahva. Herkkuja tekee iltaisin mieli aivan järjettömästi. Jos kaapissa on jotain hyvää, syön kaiken. En kykene yhtään pitämään annoksia järkevinä. Ruoka on ihan koko ajan mielessä.
Nyt kun olen kokenut lääkkeen aikana sen, että voi elää myös ajattelematta ruokaa koko ajan, lopettaa syömisen kun maha on täynnä, syödä vain sen mitä tarvitsee, niin huomaan todella vahvana sen eron tähän tilaan. En aina mene sen nälän ja ruoanhimon mukaan. Puolet ajasta pystyn ohittamaan sen. Välillä menee parikin viikkoa, että syön aika lailla samalla tavalla kuin lääkkeen aikana, mutta olen silti turvoksissa, peilikuva on läski ja mulla on ällö olo.
Lääkitys vaikutti muuhunkin kuin syömishaluun. Aineenvaihduntaan ainakin huomattavasti ja turvotus katosi. Lääkkeet myös väsytti. Saxendan aloituksen tein liian nopeasti ja oksensin pari päivää ihan järkyttävässä olossa, sitten lisäilin annosta naksaus kerrallaan enkä apteekin ohjeen mukaan ja se auttoi. Rybelsuksesta ei tullut mitään haittavaikutuksia.
Mulla ei ole koskaan elämässäni ollut litteä vatsa muulloin kuin lääkkeiden aikana, vaikka olin nuorena hoikka. Pömppömaha oli silloin ja on nyt. En ymmärrä miten nämä lääkkeet toimii, mutta ne muutti mun elämän ihan kokonaan.
En saanut terveyskeskuksesta mitään tukea lääkkeiden ohella. Ei ravintoterapeutin käyntiä, ei seurantaa, ei yhtään mitään. Joku aina uusii reseptin, joka kerta eri lääkäri. Toivon, että kaikki painon kanssa kamppailevat jotka lääkkeitä haluaa, saisi mahdollisuuden niitä kokeilla, ja että olisi mahdollista myös jatkaa ylläpitoannoksella järkevällä rahallisella panostuksella. Ostan varmasti lääkkeitä taas heti kun on varaa. Sitä hetkeä odotellessa ruoka ja syöminen on taas vallannut mun elämän kokonaan. Painon ajatteleminen, lihomisen pelko, turvotus ja ikävä olo.
Kommentit (177)
Jatkoa:
Omat silmäni avautuivat, kun siirryin liikunta-, ja hyvinvointialalle ja yksi ensimmäisistä asiakkaista oli sittemmin hyväpalkkaiseen työhön päätynyt entinen koulukaverini.
Minun piti suunnitella hänelle liikuntaohjelma ja dieetti. Kuulemma kyse oli juurikin luontaisesti erilaisesta metaboliasta, minä kun olen aina ollut "syntymälaiha", toisin kuin hän.
No, hyvin pian alkoi totuus paljastua. Sokerin pois jättäminen ei käynytkään, se pulla kun kuului asiaan kahvilassa. Ja siellä kahvilla hänen ammatissaan tulee käytyä aika usein, plus tottakai kaverien kanssa tapaamiset, matkat, juhlat ja illanvietot.
Ruuan pitää olla maistuvaa, ja vaikka kysyin ammattikokilta neuvoa, ei mikään kokkausohje kelvannut ilman korkeakalorista höttöä.
Liikunnan piti olla hauskaa ja low impact, koska vaikka ylipaino ei hänen mukaansa tarkoittanut huonoa toimintakykyä, kuitenkin 35-vuotiaan polville oli kaikki muu liikaa. Laji löytyi, mutta pian vaihtui uuteen, ja taas uuteen. Aina välissä liikunnaton tauko.
Kun tuskallisesti väännetty kompromissidieetti oli valmis, ei se pitänyt. Kun oli murheellinen olo, seurasi lohtusyömistä. Ja kun oli aika juhlia, herkuttelu oli tottakai tämän keskiössä. Vaikka kuinka yritin selittää, että treenin jälkeen olo tasoittuu kyllä kun elimistö hiljalleen polttaa rasvaa energiaksi, kuulemma heikotti niin pahasti, että sokeria piti saada ja heti.
Samalla dieettiin oli hiljalleen lisäilty salaattikastikkeita, veden korvaamista mehulla, kahvin sijasta cappuccinoa, ja luoja tietää kuinka paljon pikku napostelua kaapin pohjalta.
Yritin selittää, että minä oikeasti juon ruuan kanssa vain vettä, en napostele ollenkaan, ja kyllä - välillä minulla on nälkäinen olo aivan kuten hänelläkin, mutta en silti syö pikaenergiaa vaan hyväksyn, että se on normaalia.
Koko juttu tuntuu perustuvan siihen, että jokainen on mielessään uniikki lumihiutale. Juuri sinä koet nälkää, juuri sinulla on luontainen taipumus lihoa, juuri sinulle liikunta on kidutusta. Se on ihan sama kaikille, ja ratkaisu on pitää kiinni niistä terveellisistä elämäntavoista pitkään ja säännöllisesti, kunnes totut niihin fyysisesti JA psyykkisesti. Entisenä pizzaa ja colaa mättävänä ylipainoisena sohvalla istujana tiedän sen hyvin.
Jos sinä myönnät itsellesi, ettei itsekuri riitä, niin fine - hae se resepti sitten. Se vain tuppaa olemaan monelle väliaikainen ratkaisu, ja vaikka paino putoaisi, niin terveyden kanssa voi olla niin ja näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja juuri kuulin uutisia se aine on täyttä myrkkyä joten toivo parasta että jäät eloon .Naurettavaa maksaa laihduksesta kaiken maailman lääkkeillä, kun kalorivaje tekee sen ilmaiseksi ilman vieraita aineita kropassa.
Mikä aine on myrkkyä?
Kaikki tekopaska josta ihmiset maksaa joo se laihduttaa, ei liikunta ja ylisyömisen rajoittaminen tullut mieleen jos haluaa painoa pudottaa, epätoivoisena laiskana ostetaan ihmeaineita laihdutukseen joka sotkee koko elimistön.
Ozempic ei ole tekopaskaa. Se on samaa kylläisyshormonia jota keho tuottaa luonnollisesti, lihavilla ihmisillä vain ei tarpeeksi, siksi sitä pitää pistää. -ohs
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän ylläpitoannosta.
Mistä kysymyksesi lähtee? Miksi kysyt?
Ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Tämä keskustelu on aika erikoisen sävyinen, kun neutraaleista kysymyksistä ollaan "tuntosarvet koholla".
Ja sille joka kysyi, että miksi lääkkeitä ei voisi loppuelämää syödä niin ihan vapaasti, mutta lääkkeet maksaa ja ne kuormittaa aina vähintään sisäelimiä niin onhan tuossa vähän erikoinen asenne, kun yleensä ihmiset pyrkii eroon lääkkeistä.
Eivät ne "kuormita aina vähintään sisäelimiä". Ylipaino kyllä saattaa kuormittaa, joten eikös ole hienoa, että nämä lääkkeet tepsivät siihen? :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskitysleirien vangit olivat ja nälkää näkevät afrikkalaiset ovat laihoja, ellei laihtuminen ole suuhunsa laittamistaan kaloreista kiinni? Kertokaa, älkää vain alapeukuttako.
En tyydy edes pelkästään alapeukuttamaan vaan kommentoin. Olipas typerääkin typerämpi länkytys. Tämä syö vähemmän kuin kulutat on varmaan kaikille tuttu?
Mutta normaalipainoisethan yleensä tietävät paremmin ylipainoisen elämästä, olotilasta ja tuntemuksista paremmin kuin nämä itse.
Jos sinulla ei ole mitään noista mainituista lääkkeistä käytössä, eikä ylipainoa, niin painu v...
Tuollahan on ihan validi pointti. Sanonta siitä, että lihavat on leppoisia ei pidä kyllä paikkaansa. Jos kyse on kaloreista niin miksi Pirkko laihtuu lääkkeellä,
Te trollit olette kyllä säälittäviä. Ensin ärsytätte tahallanne, ja sitten muka ihmettelette, miksei siihen vastata leppoisasti. Häpeäisit vähän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että on mahdollista, ettei näillä lääkkeillä olisi mitään negatiivisia sivuvaikutuksia. Lääkkeillä on aina. Ehkä ne tulevat ilmi vasta myöhemmin.
Onko joku sanonut etteikö olisi mitään negatiivisia sivuvaikutuksia? Näistähän on uutisoitu vaikka kuinka.
Esim Ozempicissa: Pahoinvointi, ripuli, oksentelu, vatsakipu, närästys, ummetus, ruokahalun heikkeneminen, ozempic-kädet/kasvot, hiustenlähtö, huimaus, uupumus, haimatulehdus, sappikivitauti, munuaistoiminnan heikkeneminen jne.
Osa noista on kyllä ihan laihtumisen sivuvaikutuksia, kuten ozempic-kasvot ja hiustenlähtö. Eikä ole mitään näyttöä noista sisäelintaudeista. Kunhan tarninoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukausi taukoa ozempicistä, tekee mieli syödä koko ajan. Vhh ruokavalioilla olen nyt ollut, tahtojen taistelu on kova. Kirjaan myös syömiseni ylös totuudenmukaisesti ja punnaan ruuat.
Ja nämä syövähemmänläski päänaukojat eivät ymmärrä, että suolistohormonin puuttuminen sairaus. Siinä missä d1 tai reuma, tai als tai ms. Ettehän idarit als potilaalle käy huutelee että kävele vaan, kato liikunta auttaa lihaskunnossa.
Siis synnyit ilman tuota hormoonia? vai mihi se hävis ja miten?
1. Jojo-laihdutuksen vaikutus kylläisyyshormoneihin
Kun laihtuu nopeasti ja erityisesti dieettien avulla, keho kokee sen nälkätilana. Tämä aktivoi fysiologisia mekanismeja, jotka pyrkivät palauttamaan painon:
Leptiini laskee leptiini on rasvakudoksesta erittyvä hormoni, joka kertoo aivoille, että energiatiloja on riittävästi. Kun rasvakudos vähenee nopeasti, leptiinitasot romahtavat aivot tulkitsevat sen näläksi.
Ghreliini nousee ghreliini on nälkähormoni. Jojo-laihdutuksen jälkeen ghreliinitasot voivat pysyä korkeina pitkään, mikä lisää ruokahalua.
Aivojen kylläisyyssignaalit hämmentyvät aivot saavat ristiriitaisia viestejä: keho kertoo ole nälkäinen, vaikka ruokaa on riittävästi. Tämä johtaa siihen, että normaalit kylläisyyden merkit eivät toimi kunnolla.
Yksinkertaistettuna: kehon hormonijärjestelmä menee sekaisin siten, että nälän tunne pysyy voimakkaana ja kylläisyysviestit heikkenevät. Tämä on yksi syy siihen, miksi jojo-laihdutus on niin vaikeaa pitää pysyvänä.
2. Miten Ozempic (semaglutidi) vaikuttaa?
Ozempic on GLP-1-agonisti (glukagoonin kaltaisen peptidin 1 reseptoriagonisti). Sen vaikutus perustuu:
Kylläisyydenhormonin aktivointi GLP-1 on hormonityyppi, jota normaalisti erittyy suolistosta syömisen jälkeen. Se kertoo aivoille, että ruokaa on tullut, olet kylläinen.
Ruokahalun vähentäminen Ozempic hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja lisää kylläisyyden tunnetta, jolloin ihminen syö vähemmän spontaanisti.
Tasapainottaa nälkähormonit Ozempic voi auttaa vähentämään ghreliinin vaikutusta ja parantaa aivojen kykyä reagoida kylläisyysviesteihin.
Käytännössä se siis korjaa jojo-laihdutuksen jälkeistä hormonien sekaannusta, koska aivot saavat selkeämmän signaalin: keho on kylläinen, vaikka rasvakudos on vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt puhutaasn niistä tutkimuksista, niin yksikään tutkimus ei puolla sitä, etteikö normaalipainoisuus lisi saavutettavissa terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla.
Niin kauan kuin muistan, pinnalla on ollut joku selitys. Joissain vaiheessa kaikilla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitten oli säästöliekki. No, kilpirauhasen vajaatoiminta joko on tai ei, on aivan turhaa selitellä sillä kun asia selviää lääkärikäynnillä. Säästöliekki ei selitä kenenkään lihomista; kun asiaa on tutkittu säästöliekin vaikutus on ollut <10% silloinkin kun on oltu todella kovalla kalorivajeella. Toisin sanottuna, ihmiset laihtuivat, mutta hyvin marginaalisesti hitaammin. Nyt on taas pinnalla uudet selitykset. Yhteistä selityksille on, että luetaan uudesta teoriasta ja itsediagnosoidaan "minulla on varmaankin tuo, siksi en laihdu".
100% varmuudella sanoja ei ole noudattanut niitä vanhoja suosituksia. Herkkuja ja höttöhiilarei
Tutkimukset myös kertovat, että 95% laiduttajista / elämäntapamuutoksen tehneistä epäonnistuu ja lihoo takaisin lähtöpainoon tai usein jopa yli sen. Myös se on todettu moneen kertaan, että tahdonvoimaan tuvautuminen on lähes aina tuhoon tuomittu idea. Olisiko siis aika lopettaa pään hakkaminen seinään "syö tervellisesti, syö vähemmän kuin kulutat, liiku enemmän" -mantran kanssa?
Mielestäni aika harva (mutta ehkä äänekäs joukko) selittelee laihdutuksen epäonnistumista kilpirauhashormoneilla, säästöliekillä tms. - eiköhän useimmat tiedä, että syy painon pysymiseen entisissä lukemissa löytyy peiliin katsomalla. Ei vaan taas onnistunut.
Aina hoikkina tai normaalipainossa olleet tai korkeintaan kerran onnistuneesti laihdittavat eivät oikein tunnu ymmärtävän millaisia ponnistuksia vaatii oppia pois vanhoista tavoista ja omaksua uudet keskellä hektistä arkea - varsinkin, jos vaikka suolistohormoonit ja/tai -fauna ovat syystä tai toisesta sekaisin ja itsensä kanssa joutuu usein taistelemaan, ettei olisi jatkuvasti kaapilla herkkuja etsimässä. Jos vielä pään sisällä pyörii melkein jatkuva epävakaa sekamelska, niin hyvistä aikeista kiinnipitäminen on aika haastavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa mulle, miksi se Ozempic on niin kamalan paha, hirveä ja vaarallinen lääke painonpudottajille, mutta erittäin hyvä ja pätevä lääke diabeetikoille?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt puhutaasn niistä tutkimuksista, niin yksikään tutkimus ei puolla sitä, etteikö normaalipainoisuus lisi saavutettavissa terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla.
Niin kauan kuin muistan, pinnalla on ollut joku selitys. Joissain vaiheessa kaikilla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitten oli säästöliekki. No, kilpirauhasen vajaatoiminta joko on tai ei, on aivan turhaa selitellä sillä kun asia selviää lääkärikäynnillä. Säästöliekki ei selitä kenenkään lihomista; kun asiaa on tutkittu säästöliekin vaikutus on ollut <10% silloinkin kun on oltu todella kovalla kalorivajeella. Toisin sanottuna, ihmiset laihtuivat, mutta hyvin marginaalisesti hitaammin. Nyt on taas pinnalla uudet selitykset. Yhteistä selityksille on, että luetaan uudesta teoriasta ja itsediagnosoidaan "minulla on varmaankin tuo, siksi en laihdu".
100% varmuudella sanoja ei ole noudattanut niitä vanhoja suosituksia. Herkkuja ja höttöhiilarei
No nyt syömishäiriöistä ja lihomisesta tiedetään enemmän kuin ennen. On saatu selville, että toisilla kylläisyyskeskus ei toimi oikealla tavalla ja on jatkuva nälän tunne. Ennen näitä uusia lääkkeitä lihavuusleikkauksella pystyttiin vaikuttamaan näihin nälkähormoneihin. Nyt on löydetty laihdutuslääkkeet. On mahtavaa ettei ylipainoisia enää syyllistetä, kun huomattavan ykipainon takana on usein joku kehon häiriötila. Ja itse olin 5kg ylipainon puolella, mutta sain 6kg pois uudella tavalla syödä vain 3 kertaa päivässä. Eli minulla ei ole mitään hormonihäiriötä ja siksi se onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle, miksi se Ozempic on niin kamalan paha, hirveä ja vaarallinen lääke painonpudottajille, mutta erittäin hyvä ja pätevä lääke diabeetikoille?
Kertokaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle, miksi se Ozempic on niin kamalan paha, hirveä ja vaarallinen lääke painonpudottajille, mutta erittäin hyvä ja pätevä lääke diabeetikoille?
Kertokaa nyt.
Miksi sytostaatit ovat hyviä lääkkeitä syöpäsairaille, mutta ei muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle, miksi se Ozempic on niin kamalan paha, hirveä ja vaarallinen lääke painonpudottajille, mutta erittäin hyvä ja pätevä lääke diabeetikoille?
Kertokaa nyt.
Miksi sytostaatit ovat hyviä lääkkeitä syöpäsairaille, mutta ei muille?
Sytkyjä käytetään kyllä moneen, moneen muuhunkin sairauteen. Mä syön niitä crohnin tautiin ja äiti reumaan.
Paljonko kunto kohosi? Jääkö noissa lääkkeissä puuttumaan kokonaan se hyvän olon tunne mikä tulee liikunnasta ja fyysisen kunnon paraneminen joka tuo jaksamista, hyvää oloa ja vie kaikki kiputilat pois. Eihän se auta mitään jos pelkästään paino putoaa jos ei tee mitään oman kunnon, jaksamisen, syömisen jne eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täällä monet sanovat, että ihmisten pitäisi lopettaa hokeminen liikunnasta ja vähemmästä syömisestä, niin kehottaisin lähestymään asiaa tältä kantilta: Minkälaisen elämänohjeen antaisit lapsellesi?
Koita harrastaa säännöllistä liikuntaa vaikka se ei olisikaan niin mukavaa ja koita välttää epäterveellistä syömistä vaikka se hyvältä maistuukin.
Vai joku sen tyyppinen, että älä murehdi ylipainosta, nykyään on hyvät lääkkeet siihen.
Ainakaan minä en ole kieltämässä laihdutuslääkkeitä ja olen vilpittömästi iloinen, jos joku saa elämänsä kohilleen lääkkeitten avulla, mutta silti koitan saada iskostettua lasteni päähän asiat ihan toisin.
Muistakaa muuten puhua perheen kesken terveellisistä elämäntavoista ennen kuin joku on ylipainoinen; sitten se muuttuu paljon hankalammaksi - siis siitä puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko kunto kohosi? Jääkö noissa lääkkeissä puuttumaan kokonaan se hyvän olon tunne mikä tulee liikunnasta ja fyysisen kunnon paraneminen joka tuo jaksamista, hyvää oloa ja vie kaikki kiputilat pois. Eihän se auta mitään jos pelkästään paino putoaa jos ei tee mitään oman kunnon, jaksamisen, syömisen jne eteen.
En ole AP, mutta olen pudottanut 30+ kg ozempicilla. Vaikka ylipainoa on matkassa vielä runsaasti, niin kunto on pikku hiljaa kohoamassa - lenkillä käynti kun alkaa vähitellen mukavalta - ei tarvitse enää istahtaa 10 min välein tauolle eivätkä jalat kipeydy niin helposti vaikka kävisi joka toinen päivä lenkillä.
Kun lääke on pitänyt repsahdukset kurissa, niin tauot liikunnassakin ovat jääneet lyhyiksi - toisin kuin ennen, kun epäonnistumiset johtivat aina johonkin puolen vuoden masennukseen ja sitä myötä liikkumattomuuteen.
Tuskinpa monellekkan laihdutuslääkkeitä käyttävälle on epäselvää, että samalla pitää huolta kunnosta ja lisätä liikuntaa jo yksin lihaskadon välttämiseksi. Samoin tarve terveellisempään syömiseen on tehty kyllä selväksi. Tietysti on eri asia ovatko kaikki halunneet kuunnella ja noudattaa näitä neuvoja, mutta omapahan on valintasa.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko kunto kohosi? Jääkö noissa lääkkeissä puuttumaan kokonaan se hyvän olon tunne mikä tulee liikunnasta ja fyysisen kunnon paraneminen joka tuo jaksamista, hyvää oloa ja vie kaikki kiputilat pois. Eihän se auta mitään jos pelkästään paino putoaa jos ei tee mitään oman kunnon, jaksamisen, syömisen jne eteen.
Ei jää. Ei Ozempicin oletettakaan saavan aikaan ihan kaikkea, kuten liikunnan tuottamaa hyvänolontunnetta. Sen odotetaan korjaavan kylläisyyshormonien toimintaa. Liikunnan tuottamat endorfiinit saadaan tietysti liikkumalla, ja se helpottuu koko ajan kun Ozempic auttaa painonpudotuksessa. Normaalipainoinen ei varmaan tajua, että runsaasti ylipainoiselle kalorien rajoittaminen aiheuttaa runsasta väsymystä, se oli minullekin yllätys kun tiputin 25 kiloa.
Jos nyt puhutaasn niistä tutkimuksista, niin yksikään tutkimus ei puolla sitä, etteikö normaalipainoisuus lisi saavutettavissa terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla.
Niin kauan kuin muistan, pinnalla on ollut joku selitys. Joissain vaiheessa kaikilla oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitten oli säästöliekki. No, kilpirauhasen vajaatoiminta joko on tai ei, on aivan turhaa selitellä sillä kun asia selviää lääkärikäynnillä. Säästöliekki ei selitä kenenkään lihomista; kun asiaa on tutkittu säästöliekin vaikutus on ollut <10% silloinkin kun on oltu todella kovalla kalorivajeella. Toisin sanottuna, ihmiset laihtuivat, mutta hyvin marginaalisesti hitaammin. Nyt on taas pinnalla uudet selitykset. Yhteistä selityksille on, että luetaan uudesta teoriasta ja itsediagnosoidaan "minulla on varmaankin tuo, siksi en laihdu".
100% varmuudella sanoja ei ole noudattanut niitä vanhoja suosituksia. Herkkuja ja höttöhiilareita on tullut syötyä, eikä säännöllinen liikunta ole maistunut. Nimittäin kun ihmiset on laitettu tutkittaviksi valvotuissa olosuhteissa, erot laihtumisessa ovat olleet marginaalisia. Koska silloin sinä et napsi sitä 300kcal suklaapatukkaa palkkariksi tai 500kcal leivosta kahvin kanssa. Et myöskään löntystele korttelin ympäri puhelimeen puhuen ja laita fitness trackeriin 30min lenkkiä.