Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?
21.02.2026 |
Minusta tuo on kestämätöntä. Tuossahan ei käytännössä voi tehdä isompia hankintoja.
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä jotkut sukkahousut voin ostaa ominpäin, mutta kyllä me kaikista hankinnoista sovitaan yhdessä. Se nyt vielä puuttuisi, että kun toinen saa palkkansa, käyttäisi sen johonkin omiin juttuihin ja laskut jäisi maksamatta. Kyllä meillä ainakin neuvotellaan yhdessä, vaikka olisi viidenkympin ostos.
Kuka nyt edes jatkaa parisuhdetta jos toinen jättää oman osansa yhteisistä laskuista hoitamatta? Suhteessa ollaan sellaisen kanssa johon luottaa ja kuka haluaa tliselle/perheelleen hyvää. Kun yhteiset on hoidettu, sitten saa tehdä omillaan mintä haluaa. Newsflash: kaikki ei elä tilipäivästä toiseen vaan rahaa jää huveihin ja mielitekoihin.
No näin meillä kävisi, jos molemmat käyttäisivät "omia rahojaan". Meillä on eri palkkapäivät. Palkkapäivänä maksetaan laskut ja jätetään sen verran rahaa, että pärjätään seuraavaan palkkapäivään. Jos rahaa jää, maksetaan lisää laskuja tai mietitään, miten ne kympit käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Se on ehkä typerintä mitä ihminen voi elämässään tehdä.
Olis kiinnostava tietää kuinka monessa parisuhteessa tästä tulee riita, yhteiset vai omat? Ja edelleen siitä kuinka niitä yhteisiä rahoja käytetään? Toinen ostais halvinta coop-juustoa, toinen haluaa kauppahallin kalleinta? Kuka päättää?
No ostaako erillisillä rahoilla elävät oikeasti 2 eri juustoa jääkaappiin?? Omat hyllyt joihin ei toinen koske koska ei ole ruokia maksanut? Kumpikin tekee eri ruuat??
Miten taloudellista!
Tietty meillä on helppoa kun pidämme samoista juustoista. Minä nautin ruuanlaitosta joten vastaan siit 80/20. Mieheni rakastaa mun tekemää ruokaa ja syö mielellään. Mitään järkeä kummankin ostella tarpeita erikseen.
Sama sisustusmaun ja talonrakennusten suhteen, kaikki 4 yhdessä suunniteltu ja toteutettu molempien toiveitten mukaan. Olisi todella outoa että toinen määräisi mitä tehdään "koska minähän sen maksankin!"
No joo on meillä ystäviä jotka ovat olleet yhdessä 40v ja yhä puhuvat "minun sohvasta", "minun televisiosta" ja minun ulkoporeammeesta" sen mukaan kuka sen maksoi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Se on ehkä typerintä mitä ihminen voi elämässään tehdä.
Olis kiinnostava tietää kuinka monessa parisuhteessa tästä tulee riita, yhteiset vai omat? Ja edelleen siitä kuinka niitä yhteisiä rahoja käytetään? Toinen ostais halvinta coop-juustoa, toinen haluaa kauppahallin kalleinta? Kuka päättää?
No ostaako erillisillä rahoilla elävät oikeasti 2 eri juustoa jääkaappiin?? Omat hyllyt joihin ei toinen koske koska ei ole ruokia maksanut? Kumpikin tekee eri ruuat??
Miten taloudellista!
Tietty meillä on helppoa kun pidämme samoista juustoista. Minä nautin ruuanlaitosta joten vastaan siit 80/20. Mieheni rakastaa mun tekemää ruokaa ja syö mielellään. Mitään järkeä kummankin ostella tarpeita erikseen.
Sama sisustu
Tarkoitin että jos toinen osapuoli haluaa käyttää niitä yhteisiä rahoja eri tavalla kuin toinen. Ei tarvitse nyt kiteytyä siihen juustoon - esim. jos halutaan reissata, mennäänkö 5 vai 2 tähden hotelliin, syödäänkö ulkona vai kotona tarjousmaksalaatikkoa? Jos on yhteiset rahat, voiko toinen tehdä jotain omia reissuja kun se on perheeltä pois?
Asiaa tietty auttaa jos ollaan samanmielisiä ihan kaikessa, mutta ei kai sellaisia pareja oikeasti ole, toinen aina tekee sitä kompromissia vaikka ihan hiljaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Se on ehkä typerintä mitä ihminen voi elämässään tehdä.
Olis kiinnostava tietää kuinka monessa parisuhteessa tästä tulee riita, yhteiset vai omat? Ja edelleen siitä kuinka niitä yhteisiä rahoja käytetään? Toinen ostais halvinta coop-juustoa, toinen haluaa kauppahallin kalleinta? Kuka päättää?
No ostaako erillisillä rahoilla elävät oikeasti 2 eri juustoa jääkaappiin?? Omat hyllyt joihin ei toinen koske koska ei ole ruokia maksanut? Kumpikin tekee eri ruuat??
Miten taloudellista!
Tietty meillä on helppoa kun pidämme samoista juustoista. Minä nautin ruuanlaitosta joten vastaan siit 80/20. Mieheni rakastaa mun tekemää ruokaa ja syö mielellään. Mitään järkeä kummankin ostella tarpeita erikseen.
Sama sisustu
Meillä on usein kaksi eri juustoa jääkaapissa, kun tykätään eri juustoista. Sama leivän ja leikkeleen kanssa. Erilliset rahat, erilaiset mieltymykset. En ymmärrä mikä siinä olisi ongelmallista.
"Meillä on usein kaksi eri juustoa jääkaapissa, kun tykätään eri juustoista. Sama leivän ja leikkeleen kanssa. Erilliset rahat, erilaiset mieltymykset. En ymmärrä mikä siinä olisi ongelmallista."
Niin on usein meilläkin, varsinkin leivän ja leikkeleiden osalta. Ei se meillä kyllä sitäkään tarkoita että kumpikin kävis erikseen kaupassa ostamassa omat kassillisensa. Varmaan eniten vääntöä tulee niillä joilla on aivan erilainen tulo- tai varallisuustaso, tai toinen on sairaalloisen saita ja toinen haluais tuhlata. Meillä onneks kumpikin voi hankkia ja tehdä mitä haluaa noin varojen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Se on ehkä typerintä mitä ihminen voi elämässään tehdä.
Olis kiinnostava tietää kuinka monessa parisuhteessa tästä tulee riita, yhteiset vai omat? Ja edelleen siitä kuinka niitä yhteisiä rahoja käytetään? Toinen ostais halvinta coop-juustoa, toinen haluaa kauppahallin kalleinta? Kuka päättää?
No ostaako erillisillä rahoilla elävät oikeasti 2 eri juustoa jääkaappiin?? Omat hyllyt joihin ei toinen koske koska ei ole ruokia maksanut? Kumpikin tekee eri ruuat??
Miten taloudellista!
Tietty meillä on helppoa kun pidämme samoista juustoista. Minä nautin ruuanlaitosta joten vastaan siit 80/20. Mieheni rakastaa mun tekemää ruokaa ja syö mielellään. Mitään järkeä kummankin ostella tarpeita erikseen.
Sama sisustu
Meillä on jaettu ruokabudjetti. Se ei ole yhteneväinen sen suhteen mitä kumpikin kaupasta oikeasti tuo, se on se mitä on sovittu että yhdessä olevan riittävästi. Sillä syödään välillä halvempaa ja välillä kalliimpaa, keskimäärin pysytään budjetissa. Hommaa helpottaa että puoliso ei tykkää kaupassa käydä, joten valinnat on aika pitkälle mun :) Toisaalta jos puoliso on kirjoittanut ostoslistaan homejuusto ja teini pikapuuro, niin molempia ostan vaikken niitä syö.
Meillä on yhteinen tili, jonne tulee molempien palkat ja josta maksetaan kaikki laskut ja menot. Toki meillä on myös omat henkilökohtaiset tilit ja luottokortit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole yhteistä tiliä, vaikkakin viime aikoina sen avaamisesta on puhuttu. Lähinnä siksi että meillä on remppatarpeinen mökki ja kun ikää tulee lisää, voi käydä niin että asioiden hoito käy hankalaksi ilman yhteistä tiliä, jos toinen vaikka sairastuu toimintakyvyttömäksi. Edunvalvontapapereitakin nyt suunnitellaan.
Meillä on omat tilit ja sovittu, kuka maksaa mitkäkin laskut ja ne kootaan nipuksi ja parin kuukauden välein tasataan menot. (Meillä on jokseenkin samat palkatkin). Vuoronperään ostetaan kaupassa yhteiset jutut, kumpikin ostaa itse omat humputtelunsa.
Emme ole humputtelijatyyppejä muutenkaan, ei kulu rahaa viinaan, tupakkaan ja höpöhöpöön, eli säästöjä kyllä on. Isot hankinnat on onnistuneet.
Ei olla koskaan riidelty rahasta ja 26 vuotta oltu naimisissa. Silloin kun lapset oli pieniä, niin se joka oli töissä, maksoi enemmän menoista. Ja molemmat on pitäneet ne hoitovapaat ja vuorotteluvapaat. Nythän tuo jälkimmäinen on lakkautettu (oli aika typerä päätös, meillä palkattiin töihin monta työtöntä vuorotteluvapaan sijaista, jotka saivat vielä jatkoa...)
Ohis eikös tuo juustoesimerkki tarkoita sitä, että toinen ostaa halpaa juustoa ja toinen kallista joka kerta käydessään kaupassa. Ei sitä, että ne on eri hyllyillä ja toinen syö omaa juustoa ja toinen omaansa. Tämähän on ihan järkevää, jos on eri tulotaso. Se, joka tienaa enemmän voi lisätä 'luksusta' toisen arkeen ja juhlaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ Ja monella näyttää olevan erikseen ruokatili, reissutili, autotili, jne jne loputtomiin - hermo menis.
Täällä. Käyttötili, säästötili ja autotili omassa käytössä. Yhteinen tili puolison kanssa, jonne menee sovittu summa kuukausittain, ja jolta maksamme laskut. Lapsilla käyttö- ja säästötilit. Ei ongelmaa. Koskaan ei tarvitse murehtia mistä maksaa auton huolto, laskusuman tullessa miettiä mistä rahat tai lapsen tarvitessa sukset mistä rahat.
Tasa-arvo prkele. Muistakaa sitten, että on olemassa paljon muutakin kun 50/50 koskien ihan kaikkea. Kuka on niin ääliö että miettii: Jos ei ole 50/50, voi olla 0/100?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ostaako erillisillä rahoilla elävät oikeasti 2 eri juustoa jääkaappiin?? Omat hyllyt joihin ei toinen koske koska ei ole ruokia maksanut? Kumpikin tekee eri ruuat??
Ostaa. Molemmat ostaa sekä sitä juustoa, jota itse syö ja sitä, mitä toinen syö. Sama leivässä, leikkeleissä jne. jos on erilaiset mieltymykset. Paljon on semmoista, josta molemmat tykkää, eli sitä ei osteta kuin yhtä laatua. Molemmat tekee ruokaa ja yleensä oman mieltymyksensä mukaan. Toinen syö on jos tykkää, jos ei, tekee jotain muuta. Ja jälleen on ruuat, joista molemmat tykkää, joten niitä aina syö molemmat.
Niillä omilla erillisillä rahoilla kun voi ostaa sellaistakin, mitä itse ei syö, mutta tietää toisen syövän. Eri hyllyjä ei tarvita, minä kun miehen kalasäilykkeisiin koske, eikä hän juuri minun punahomejuustoon.
Meillä on jaettu ruokabudjetti. Se ei ole yhteneväinen sen suhteen mitä kumpikin kaupasta oikeasti tuo, se on se mitä on sovittu että yhdessä olevan riittävästi. Sillä syödään välillä halvempaa ja välillä kalliimpaa, keskimäärin pysytään budjetissa. Hommaa helpottaa että puoliso ei tykkää kaupassa käydä, joten valinnat on aika pitkälle mun :) Toisaalta jos puoliso on kirjoittanut ostoslistaan homejuusto ja teini pikapuuro, niin molempia ostan vaikken niitä syö.
Siis jaettu tarkoittaa että kumpikin maksaa omat ruokansa? Viimeistä lausetta en oikein ymmärrä, jättäisitkö todella puolison juuston ja oman lapsen ruuat ostamatta kun "ei kuulu sun maksaa enkä niitä syö"?? Eikös puolison ja lapsen elatus kuulu kummankin puolison vastuulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis eikös tuo juustoesimerkki tarkoita sitä, että toinen ostaa halpaa juustoa ja toinen kallista joka kerta käydessään kaupassa. Ei sitä, että ne on eri hyllyillä ja toinen syö omaa juustoa ja toinen omaansa. Tämähän on ihan järkevää, jos on eri tulotaso. Se, joka tienaa enemmän voi lisätä 'luksusta' toisen arkeen ja juhlaan.
Vai vain omaansa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jaettu ruokabudjetti. Se ei ole yhteneväinen sen suhteen mitä kumpikin kaupasta oikeasti tuo, se on se mitä on sovittu että yhdessä olevan riittävästi. Sillä syödään välillä halvempaa ja välillä kalliimpaa, keskimäärin pysytään budjetissa. Hommaa helpottaa että puoliso ei tykkää kaupassa käydä, joten valinnat on aika pitkälle mun :) Toisaalta jos puoliso on kirjoittanut ostoslistaan homejuusto ja teini pikapuuro, niin molempia ostan vaikken niitä syö.
Siis jaettu tarkoittaa että kumpikin maksaa omat ruokansa? Viimeistä lausetta en oikein ymmärrä, jättäisitkö todella puolison juuston ja oman lapsen ruuat ostamatta kun "ei kuulu sun maksaa enkä niitä syö"?? Eikös puolison ja lapsen elatus kuulu kummankin puolison vastuulle?
Jaettu tarkoittaa sitä että budjestista kumpikin maksaa 50%. Se miten budjetti oikeasti toteutuu, niin sitä ei vahdita eikä tasoiteta mitenkään. Kauppaan menee mitä menee, laskut jaetaan budjetin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä suostuisi yhteisiin rahoihin. Se on ehkä typerintä mitä ihminen voi elämässään tehdä.
Olis kiinnostava tietää kuinka monessa parisuhteessa tästä tulee riita, yhteiset vai omat? Ja edelleen siitä kuinka niitä yhteisiä rahoja käytetään? Toinen ostais halvinta coop-juustoa, toinen haluaa kauppahallin kalleinta? Kuka päättää?
Mulla ei tule riitaa, jos yhteisiä menoja ei makseta puoliksi, ei tule parisuhdettakaan. Puoliso saa tuoda halutessaan kotiin cooppia, mutta ei saa urputtaa jos mä tuon sen viereen jotain muuta omilla rahoillani tai omalla ostosvuorolla en valitse yhteiseksi sitä coopia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen tili, jonne tulee molempien palkat ja josta maksetaan kaikki laskut ja menot. Toki meillä on myös omat henkilökohtaiset tilit ja luottokortit.
Jos teidän palkat menevät yhteiselle tilille, niin mistä rahaa sinne henkilökohtaiselle tilille tulee?
Onko teille molemmille jokin kuukausiraha omaan käyttöön, vai onko se oman tilin raha ennen tämän järjestelyn aloitusta hankittu pesämuna/perintörahat tms...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jaettu ruokabudjetti. Se ei ole yhteneväinen sen suhteen mitä kumpikin kaupasta oikeasti tuo, se on se mitä on sovittu että yhdessä olevan riittävästi. Sillä syödään välillä halvempaa ja välillä kalliimpaa, keskimäärin pysytään budjetissa. Hommaa helpottaa että puoliso ei tykkää kaupassa käydä, joten valinnat on aika pitkälle mun :) Toisaalta jos puoliso on kirjoittanut ostoslistaan homejuusto ja teini pikapuuro, niin molempia ostan vaikken niitä syö.
Siis jaettu tarkoittaa että kumpikin maksaa omat ruokansa? Viimeistä lausetta en oikein ymmärrä, jättäisitkö todella puolison juuston ja oman lapsen ruuat ostamatta kun "ei kuulu sun maksaa enkä niitä syö"?? Eikös puolison ja lapsen elatus kuulu kummankin puolison vastuulle?
Jaettu tarkoittaa sitä että budjestista kumpikin maksaa 50%. Se miten budjetti oikeasti toteutuu, niin sit
Uh. En jaksaisi tuota jatkuvaa laskujen splittaamista ja pähkäilyä!
Tänään tuli miehen liksa ja tililtä meni laskut mitä oli nettipankissa, Ensi maanantain seuraavat kun mun tulot tulee tilille.
"Sinä taidat olla se joka ei ole virallisia kutsuja nähnytkään. Osallistun työni puolesta usein virallisten valtiovierailujen iltajuhliin, ja jos kutsussa on kello 18 niin vieraat tulee sitä ennen jotta he ovat lasit kädessä vastaanottamassa ulkomaista presidenttiä tai kuninkaallista joka saapuu tasan kello 18. Kunniavieras tulee aina tasan silloin kun juhlat alkavat ja vieraat sitä ennen. Viime kesänä olin toki yksissä juhlissa joissa eräs suomalainen kansanedustaja saapui paikalle "akateemisen vartin" jälkeen ja käveli keskelle ulkomaisen presidentin puhettaa...
Olen ollut monta kertaa myös Linnan juhlissa ja siellä on sisääntuloaikataulu minuutilleen, EI vartin myöhässä."
Jep, juurikin kuninkaallisten virallisista juhlatilaisuuksista, linnanjuhlista ja valtiovierailuista tässä nyt puhutaan. :D
Naurahdin.
Ap
Olis kiinnostava tietää kuinka monessa parisuhteessa tästä tulee riita, yhteiset vai omat? Ja edelleen siitä kuinka niitä yhteisiä rahoja käytetään? Toinen ostais halvinta coop-juustoa, toinen haluaa kauppahallin kalleinta? Kuka päättää?