Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.

Ennen vauvoilla käytettiin harsovaippoja. Omani (s.73) käytin vielä harsovaippoja ja kumihousuja. Olihan siinä pyykkäämistä ja vauvaperheissä niitä harsoja kyllä roikkuikin joka paikassa.

 Ihan pienille vauvoille se pehmyt vaippa kietaistiin ja kiinnitettiin hakaneulalla. Synnärillä neuvottiin myös kapalointi.

Itse asiassa ne vaippavuoret taitavat olla aikamoisia kasoja maailman kaatopaikoilla.

Tyttären poikaystävä oli ensivisiitillä, tulin kotiin ja kättelin ja esittelin itseni. 

Oikein mukava poika, hauska ja kohtelias, mutta ei noussut seisomaan kätellessään minua, vanhaa akkaa. 

Marmatin tuosta tottakai jälkikäteen tyttärelle 😁 ja yllättäen hän oli samaa mieltä. Kyllä olisi kuulunut kammeta ylös tuolista kättelemään. 

Jostain syystä ei ole enää paljon naisten puuvillaisia paitapuseroita ainakaan kirppareilla. On vain puuvillatrikoota tai keinokuitutrikoota. Inhoan trikoora koska nuoleutuu vartaloa vasten. Tykkää kankaisen puuvillan vilpoisuudesta.

Teetän nykyään jonkun verran vaatteita, mutta ongelmana on kankaiden huono laatu. Harmittaa, kun kalliilla teetetty vaate muuttaa kulahtaneeksi aika nopeasti. Ompelija vahvisti kokemukseni: kankaiden laatu on huonontunut.

Tämä on kiva ketju! Tavat muuttuu pikkuhiljaa ja ketjusta huomaa hyvin, miten omastakin lapsuudesta tutut tavat ovat jo kadonneet.

"Kiitos viimeisestä", eli esim. puhelinsoitto vierailun tai juhlan jälkeen isäntäväelle on mielestäni kiva tapa.

Vierailija kirjoitti:

Kun oli hiekkatie Pirkkolaan, niin talvella siinä olivat niin hiihtäjät, kävelijät, koiran ulkoiluttajat, lasten rattailla menijät, vanhukset, lapset ym. hyvässä sovussa samalla tiellä talvella. Ei enää nykyään. Kaikki on vain hiihtäjien oikeuksia ja kyynärpää taktiikkaa, tönimistä ym. Hyvät tavat unohtuneet täysin. 

Olisipa vieläkin tänä päivänä, meidän kaupungissa kaikki kävelyreitit on vedetty laduiksi, pitää tehdä omat polut mehtään. Hyvä että uskaltaa edes ylittää latua tai kävellä 10metriä luontopolulle että ei tule sauvasta vaikka käveltäisiin ihan siellä reunassa. 

Kyläillessä ensin vanhemmat joivat kahvit ja lapset saivat sitten vasta sen jälkeen mehut ja pullat yms. Ihan hyvä tapa, voisi olla noin vieläkin. Tosin nyt höösätään ensin lapsille ja aikuiset saavat sen mitä jää. 

Tää on tosi kiva ketju. Monia lapsuudessa opittuja tapoja noudatan vieläkin: lauantaisauna, puhtaat lakanat. Pyykit pois narulta pyhäksi. Näkkileivän päälle vain levite, juusto. Ei muuta. Karjalanpiiraan päälle voi/munavoi/kinkku. Ei muuta. Keitettyäni perunat, kaadan veden pois ja laitan kannen alle astiapyyhkeen kulmaa keräämään kosteutta yms

Tykkään kiittää, tervehtiä, pyytää anteeksi, jos tönäisen tms. Hymy pelastaa monta päivää.

Vierailija kirjoitti:

Kyläillessä ensin vanhemmat joivat kahvit ja lapset saivat sitten vasta sen jälkeen mehut ja pullat yms. Ihan hyvä tapa, voisi olla noin vieläkin. Tosin nyt höösätään ensin lapsille ja aikuiset saavat sen mitä jää. 

Ei välttämättä edes höösätä.

Lapset saa rynnätä pöytään ja kauhoa kaksin käsin tarjoiluja naamaan, eikä vanhemmat älyä kieltää.

Hiplailusta siututaan nykyään heti

Kuuskytluvulla tervhdittiin näin, työnnettiin kämmen etusormi ojossa ja sanottiin vetäse, jos joku veti, päästettiin valtava pieru. Paheksujille sanottiin: mitäs vetäsit.  Toimi erityisesti hississä ja autossa. Näin meillä maalla terveditään vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli hiekkatie Pirkkolaan, niin talvella siinä olivat niin hiihtäjät, kävelijät, koiran ulkoiluttajat, lasten rattailla menijät, vanhukset, lapset ym. hyvässä sovussa samalla tiellä talvella. Ei enää nykyään. Kaikki on vain hiihtäjien oikeuksia ja kyynärpää taktiikkaa, tönimistä ym. Hyvät tavat unohtuneet täysin. 

Olisipa vieläkin tänä päivänä, meidän kaupungissa kaikki kävelyreitit on vedetty laduiksi, pitää tehdä omat polut mehtään. Hyvä että uskaltaa edes ylittää latua tai kävellä 10metriä luontopolulle että ei tule sauvasta vaikka käveltäisiin ihan siellä reunassa. 

Täällä Oulussa nämä kevättalvet keräävät ihmisiä tuonne merenjäälle. 

Omaehtoista toimintaa on kuin Dùrerin maalauksessa.

Se ei ole muuttunut muuten kuin siten, että nyt näkee varjoliitäjien lisäksi monia muitakin keksintöjä.

Omasta lapsuudestani ysäriltä kaipaan seuraavia asioita:

-Kun kotiin tuli kylään sukulaisia/muita harvinaisia vieraita (jotka vierailivat hyvin harvoin), oli koko perhe kotona. Ei menty kavereille yms. Kun Virtaset tulivat eteiseen, niin koko perheenä mentiin ottamaan vastaan. Myös lapset kättelivät kaikki vieraat ja juttelivat aikuisille. Hetken seurustelun jälkeen sai mennä omaan huoneeseen ja syömään piti tulla yhtä aikaa muiden kanssa. Nyt kun vierailen itse sukulaisilla, niin kaikki eivät vaivaudu olemaan kotona tai jopa oma kummilapseni keskittyy hengailemaan puhelimella sen sijaan, että kerrankin juttelisi kanssani.

-Ihmisten odotustaso oli matalampi esim. juhlien suhteen. Lastensynttäreille riitti, että oli itsetehtyä kakkua, jätskiä, poppareita tms. Vähän jotain leikkejä kotona, availtiin pieniä lahjoja ja kaikilla oli mukavaa. Nykyisin ulistaan, miten pitäisi synttäreillä olla jotakin erikoista hoploppia ja tarjoilujenkin hienompia. Lahjojen suhteen on usein kahta koulukuntaa: lahjat täysin kieltäviä perheitä ja sitten ylisuuria odotuksia lahjojen suhteen. Turhauttaa, kun kaipaisin oman lapsuuteni yksinkertaisia synttäreitä.

Kaipaan aikaa, jolloin ristiäisiin, häihin ja hautajaisiin pukeudutaan säädyllisesti. Nykyisin näkee todella paljastavaakin pukeutumista. Vastaan on tullut mm. seuraavaa:

x Ristiäisissä kummilla vesirajaminimekko kirkossa. Eikä ollut mikään 18 v kummi, vaan yli kolmekymppinen nainen. Miehillä taas näkee rankkaa alipukeutumista, tullaan farkuissa ja likaisissa huppareissa.

x Häissä on nykyään melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaasoilla/vierailla voi nähdä hyvin paljastavia etumuksia tai lyhyitä hameita

x Hautajaisissa ei pyyhi sen paremmin. On minimekkoja, eräskin nainen tuli mustassa isohkossa trendikkäässä takissa ja alla ei ollut housuja, vaan pelkät sukkahousut. On tullut nähtyä myös revittyjä farkkushortseja, työmiesten likaisia työvaatteita yms.

Koen, että on päivänsankarin arvostamista pukeutua juhlaan sopivasti. Paljastava pukeutuminen, rikkirevityt vaatteet tai arkiasut eivät sitä ole.

Hyvät tavat

Ennen ei sekoitettu englantia puheeseen niin paljon.

Leipomon tuoksu oli jotain huumaavaa.

Leipä säilytettiin aina oikein päin.

Heikompiosaisten auttaminen ja empatia.

Noilla arvoilla muun muassa nostettiin sodanjälkeinen Suomi ahdingosta.

Nykyinen minäminä ensin ja mulle kaikki -hallintotapa taas repii sen vähänkin inhimillisyyden kansasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne ne kahvit katetaan, jollei olkkarin kahvipöydälle? 

Keittiössä tai juodaan n.k. nilkkakupit.

Avokeittiö olohuone. Ap käy kahvilla vain jossain neukkukuutioissa? 

Ai sellainen koe-eläinhäkki, jossa hella ja lavuaari on eteisessä ja sänkyyn pääsee vaan konttaamalla, mutta vessassa voisi pitää Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit?

Kolmenkymmenen neliön kaksio 😅🤣😂

Vierailija kirjoitti:

Leipä säilytettiin aina oikein päin.

Meillä noudatetaan tuota vieläkin. Siipalla oli paha tapa laittaa leipä nurinpäin säilytykseen ja niihin aikoihin meillä olikin talousvaikeuksia, urat alussa ja paljon kuluja. Kun aloin kääntelemään leivät aina oikeinpäin, alkoi talouskin kohenemaan:)