Voiko mahdollisista omista lapsia oppia tykkäämään, jos vieraat lapset tuntuvat lähinnä vaan ärsyttäviltä?

Kyllä, omat on täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu. Jos ei voi sietää meteliä, hösläystä, sotkua, pakollisia kotitöitä, kimeitä ääniä jne, niin ei ne sen parempia ole kun lähteenä on omat geenit. Aika uhkapeliä siis, minne palautat lapset jos ne omatkin on karseita? 

Omat lapsensa voi kasvattaa sellaisiksi, että niitä kestää, mutta pitää muistaa ettei voi saada kaikkea. Itselleni oli ykkösjuttu se, että lapset oppivat hygieenisiksi, koska ällöttää yli kaiken kaikki pesemättömillä käsillä paikkoja lääppivät. Paheksun myös niitä vanhempia, jotka antavat poikalasten riehua ja tuhota kaikkea, koska "pojat on poikia".

 

 

Kasvatuksella voi vaikuttaa jonkin verran, mutta ei 100%. Muutenhan kellään ei olisi kauhukakaroita tai narkkarinuoria. On itsepetosta kuvitella että lapsi on muovailuvahaa josta saa teht

Lapsen perustemperamenttia ei voi muuttaa. Jos lapsi on tulistuva, hän on, jos on ujo, niin on. Nämä ovat pitkälti pysyviä ominaisuuksia. 

Monet kuitenkin sekottaa nämä asiat käytöstapoihin, jotka voi kyllä opettaa ihan jokaiselle lapselle temperamentista riippumatta. Toiset ne omaksuu nopeammin, toiset hitaammin, mutta kaikille ne on opetettavissa. Ja kyllä, myös nepsylapsille. Itsellänikin on tosi vilkas ADHD-poika, joka kyllä herätti pienenä ympäristössään pahennusta. Hän oli tosi äänekäs ja vauhdikas, mutta samalla myös varsin kiltti ja kohtelias, mikä monilta jäi huomaamatta. Yläkoulussa tilanne toki muuttui, kun hän EDELLEEN avasi ovet opettajille, tervehti, oli luotettava ja tosi hyvä koulussa. Enää ei vilkkaus häirinnyt, kun vertailuna oli sellaiset oikeasti ilkeät mulkerot ja häiriköt. 

"Itsellänikin on tosi vilkas ADHD-poika, joka kyllä herätti pienenä ympäristössään pahennusta. Hän oli tosi äänekäs ja vauhdikas" 

Niin, eli sulla oli kauhukakara etkä voinut sille yhtään mitään. Mot. 

Kiintymyssuhde oli jo veljen ja siskon lapsiin ennen omia. En kyllä inhonnut vieraita lapsia. 8 lapsisessa perheessä oppii eri lailla. 

Uskon kiintymyssuhteen alkaneen odotusaikana. Jo synnärillä olin valmis tarvittaessa kuin tiikeriemo suojelemaan lastani. Rakkaus puhkesi täyteen heti, jopa kasvaen vuosien myötä. 

Vaikka kaikilla ei ole samanlaista kokemusta, pystyn näkemään erilaista kokemusta. Nämä karmeat uutiset saa olon sairaaksi. 

Kertokaa vanhemmille kokemuksenne, teillä on oikeus ilmaista itseänne vaikka tietäisitte sanomisen loukkaavaksi. Terveet vanhemmat kestävät sanomisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Oma äitini ei voinut sietää lapsia, mutta meitä omiaan rakasti kyllä

Mä en siedä muiden lapsia, inhoan sitä huutoa ja meteliä ja passaamista. Oman lapsen kanssa nukun edellee  perhepedissä, lapsi kainalossa 😅 tosin hän ei kyllä ole sellainen kiljuja ja on rauhallinen temperamentiltaan muutenkin, onneksi.

 

 

Entäs jos olisikin tullut levoton ja äänekäs kiljujalapsi, mitä tekisit? 

Luultavasti rakastaisin silti yhtä lailla. Oli koliikkivauva, joten ääntä kyllä piisasi. Sen vuoksi varmaan perhepetiinkin alun perin siirryttiin, että jaksaa, kun sain hierottua kipeää vauvan mahaa puoliunessakin.