Lue keskustelun säännöt.
"Odotapa vaan, kun lapsesi kasvaa. Pieni lapsi, pienet murheet. Iso lapsi, isot murheet."
21.02.2026 |
Että minä inhoan tätä logiikkaa, jota olen saanut kuulla koko vanhemmuuteni ajan. Jos oli vauvan kanssa jotain isoa haastetta, niin käskettiin odotella uhmaiän ajan kauhuja. Nyt päiväkoti-ikäisen kohdalla murheita vähätellään vetoamalla siihen, että kyllä on sitten niin paljon vaikeampaa pienen koululaisen/ison koululaisen/teinin/aikuisen lapsen kanssa.
Mistä tämä jatkuva tulevaisuuden kauhukuvilla maalailu johtuu?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Elämän realiteetteja useimmilla. Lisäksi lapsen kasvaessa hänen reviirinsä kasvaa jolloin huolehtimisesta tulee huomattavasti vaikeampaa. Lapseensa voi luottaa mutta muihin ihmisiin ei.
Isomman lapsen kanssa voi kuitenkin keskustella, pienellä lapsella ei ole vielä kykyä ilmaista itseään. Isompi lapsi ymmärtää syy-seuraus-suhteita paremmin kuin taapero tai päiväkoti-ikäinen. Asioista voi eri tavalla keskustella, mikä auttaa jo paljon. Ja yleensä sillä 10 v/15 v ikäisellä on järkeä enemmän päässä kuin 2-vuotiaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin se sanonta ärsytti kun lapset oli pieniä, mutta omalla kohdallani se on kyllä pitänyt paikkaansa. Pienen lapsen kohdalla ne murheet oli pientä siihen verrattuna mitä ne on nyt kun pitää murehtia tuleeko siitä lapsesta ikinä itsenäiseen elämään kykenevää aikuista.
Ei tuo mitään muuta kuin ilkeämielisyyttä ole. Ei kukaan hyväntahtoinen ihminen ilakoi sillä että tulevaisuudessa toisella on vieläkin vaikeampaa.
Aikuisilla lapsilla on aikuisten murheet ja ne ottaa välillä syvältä sielusta asti.
Lapseni on 16v.
Voin sanoa juurikin noin kun aloituksen otsikossa.
Nauran ääneen kun alan muistelemaan omia hötkyilyjäni pienen lapsen kanssa.
Ne eivät ole mitään verrattuna siihen, millaisia asioita käsitellään vanhempien lasten kanssa.
Ja pienten lasten kanssa voi vaan toimia itse. "Näin tehdään kun aikuinen sanoo"
Laitat tämän vaatteen ja syöt tämän ruoan.
Aikuisten kesken keskustellaan lapsen asiat
" Mirkku on nyt vähän väsynyt kun yöunet jäi vähiin"
Toista on teini-ikäisen kanssa..
Silloin hänen asioista keskustellaan hänen kanssaan, eikä se mene vaan niin että nyt sinä lapsi teet niinkuin minä sanon.
"Sinun täytyisi parantaa numeroita. Muuten keskiarvo päättötodistuksessa jää huonoksi etkä välttämättä pääse sinne opiskelemaan minne haluaisit. Mitä voisimme yhdessä tehdä että opiskeluintosi ja keskittymisesi paranisi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla lapsilla on aikuisten murheet ja ne ottaa välillä syvältä sielusta asti.
Kaikki aikuisten murheet eivät kuitenkaan aktualisoidu jokaisen aikuisen kohdalla. Isolla osalla aikuisista on kuitenkin asiat "ihan hyvin": on töitä, on puoliso ja koti ja terveys ainakin kohtuullisen hyvässä jamassa.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin se sanonta ärsytti kun lapset oli pieniä, mutta omalla kohdallani se on kyllä pitänyt paikkaansa. Pienen lapsen kohdalla ne murheet oli pientä siihen verrattuna mitä ne on nyt kun pitää murehtia tuleeko siitä lapsesta ikinä itsenäiseen elämään kykenevää aikuista.
Näin se menee. Toki osalla kaikki menee hyvin joka ikävaiheessa, mutta on ne pikkulapsen huolet aika pieniä ja hallittavia vielä. Lisäksi elämä muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja yhteiskuntaan kiinni pääseminen epävarmemmaksi, kun työelämä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on hyväntahtoinen ajatus siitä, että pieni lapsi on siinä käden etäisyydellä koko ajan, mutta iso lapsi kulkee itsekseen ja et ole enää samanlailla suojelemassa lasta. Omalla kohdallani se on ollut se kasvamisen murhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla lapsilla on aikuisten murheet ja ne ottaa välillä syvältä sielusta asti.
Kaikki aikuisten murheet eivät kuitenkaan aktualisoidu jokaisen aikuisen kohdalla. Isolla osalla aikuisista on kuitenkin asiat "ihan hyvin": on töitä, on puoliso ja koti ja terveys ainakin kohtuullisen hyvässä jamassa.
Suurimmalla osalla kuitenkin tulee niitä murheitakin ja kyllä ne on huomattavasti vaikeampia kuin pienillä lapsilla. Johan tälläkin palstalla näkee miten huonosti aikuiset ihmiset voivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oma lapsi oli pieni, sitä murehti syömisiään ja koulunkäyntiä. Hyvin meni molemmat. Teini-ikäisenä päihteitä ja ammatinvalintaa. Nyt kun hän on yli 30 vuotias, murehtii onko töitä kun on iso asuntolaina, kestääkö parisuhde, pysyykö lapsenlapset terveinä. Hemmetin paljon rankempia ja isompia asioita murehdittavana. Ei se äitin huoli lakkaa siihen kun lapsi muuttaa pois kotoa ja aikuistuu. Pelkää jo liikennettäkin kun ajavat paljon. Kerran äiti, aina äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kun oma lapsi oli pieni, sitä murehti syömisiään ja koulunkäyntiä. Hyvin meni molemmat. Teini-ikäisenä päihteitä ja ammatinvalintaa. Nyt kun hän on yli 30 vuotias, murehtii onko töitä kun on iso asuntolaina, kestääkö parisuhde, pysyykö lapsenlapset terveinä. Hemmetin paljon rankempia ja isompia asioita murehdittavana. Ei se äitin huoli lakkaa siihen kun lapsi muuttaa pois kotoa ja aikuistuu. Pelkää jo liikennettäkin kun ajavat paljon. Kerran äiti, aina äiti.
Isänä on helpompaa: päätän olla murehtimatta liikaa lasteni asioista ja olen iloinem, kun saan heidän kasvaessani keskittyä omaan elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvavaiheessa vaikealta tuntui, kun lapsi itki eikä voinut vielä kertoa, mikä itketti. Teini-iässä huoletti reviirin laajeneminen ja kaveriporukan huume- ja muut sekoilut. Se oli minulle tähän mennessä vaikeinta aikaa. Teini-iän jälkeen helpotti. Sairaudet ja surut ovat toki aina riipineet sydäntä. En olisi uskonut, minkä tunnemylläkän lapsi toi tullessaan. Suurinpana kuitenkin ilon ja rakkauden.
No, miks tuolla nytkin pyörii 11-17 v mukuloita oudoissa ryhmissä? On aineita, hyväksikäyttöä, kuvaamista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä lapsi polkee syliä ja vanhempana mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla lapsilla on aikuisten murheet ja ne ottaa välillä syvältä sielusta asti.
Kaikki aikuisten murheet eivät kuitenkaan aktualisoidu jokaisen aikuisen kohdalla. Isolla osalla aikuisista on kuitenkin asiat "ihan hyvin": on töitä, on puoliso ja koti ja terveys ainakin kohtuullisen hyvässä jamassa.
Erityisesti puolison löytäminen on suomalaisille naisille tulevaisuudessa äärettömän vaikeaa, kun se jo nyt on vaikeaa löytää. Kyllä siinä jo perhe alkaa pohtimaan pakkoavioliittoja, kun puolet nuorista edustaa muuta uskontoa ja tasa-arvokäsitystä.
Elämä on TÄSSÄ ja NYT ja eletään tätä aikaa.
Ei mitenkään voida tietää eikä tarvitse miettiä mitä on joskus tulevaisuudessa.
Nauttikaa!
Lapseni on 17. Pienenä oli pieniä murheita, nykyään ei.
Älä usko varoittelijoita, älä keskity uhkakuviin. Keskity olemaan lapsen kanssa. Niistä voi tulla myös ihan uskomattoman loistavia tyyppejä.
En ymmärrä tota. Vauva-aika oli ihan peestä. Taapero aika olis ollut kivaa mut sen pilas multa se että tein liian pienellä ikäerolla ja mulla oli vauva JA taapero hoidettavana samaan aikaan (ja päälle mies joka ei osallistunut ja lisäksi se olis halunnut että tehtäis vielä kolmas putkeen... onneks en suostunut vaikka väsymyksestä sekaisin olevat aivoni melkein sanoivat juu kun kognitio heikentynyt vauvojenhoidosta ja uupumuksesta....)
Nyt kun on kaksi melkein kouluikäistä niin tosi kivaa näiden kanssa on!!! Vauvat on tylsiä ja raskaita. Taaperot on tosi kivoja mut raskaita. Ja tuosta eteenpäin lapset onkin sit vaan kivoja.
Asiaa pitää kysyä niiltä joilla jo aikuiset lapset ja vastaus on sama: Isommat lapset isommat murheet.
1-5vuotiaiden vanhemmat tietävät viiden vuoden edestä korkeintaan. Se ei ole vielä kovin paljoa.
Elämän realiteetteja useimmilla. Lisäksi lapsen kasvaessa hänen reviirinsä kasvaa jolloin huolehtimisesta tulee huomattavasti vaikeampaa. Lapseensa voi luottaa mutta muihin ihmisiin ei.