Kotitöiden jakautuminen kun toinen työssäkäyvä
Miten teillä jakautuu?
Toinen aikuisista käy töissä 100% työajalla ja palkkatuloilla elättää koko perheen ja maksaa lainat ja laskut. Toinen tekee iltaisin keskimäärin 0-2h töitä/opiskeluja ja käy luennolla keskimäärin 3-5h/vko. Yksi lapsi koulussa ja toinen 3v kotona. (Ei tarvetta päivähoidolle, koska hoitaminen onnistuu harvojen luentojen/tenttien ja etätyön/liukuvan työn vuoksi ihan hyvin.
Kenen mielestänne yo. tilanteessa kuuluu hoitaa enemmän kotitöitä kuten ruuanlaittoa, siivousta yms.?
1) Henkilön joka käy töissä 100%
2) Henkilön joka opiskelee/tekee osa-aikaisesti lueteltujen tuntien mukaan
3) 50/50
Tässä esimerkkitapauksessa työssäkäyvä henkilö hoitaa roskat, tiskit, ruuanlaitoin, ruokalistat, lasten kuskaukset harrastuksiin ja kouluun. Lisäksi yleistä siisteyden ylläpitoa imuroimalla ja viemällä kamoja paikalleen yms. Tässä siis päivittäiset hommat. Lasten peräänkatsominen ja muu on tästä ulkona. Se hoituu käytännössä 100% iltaisin työssäkäyvällä osapuolella.
Työssäkäymätön käyttää suurimman osan ajasta selaillen somea/vintediä/toria. Hankkii sieltä enimmäkseen lapsille kampetta (toinen henkilö ei osallistu tähän tai jos osallistuu, kävelee kauppaan ja ostaa puuttuvan asian x). Töissäkäymätön ei suostu osallistumaan roskien vientiin ja tekee tiskikoneen täyttöä kerran kuukaudessa. Työssäkäymätön hoitaa 70-80% pyykkihuollosta. Työssäkäymätön vihaa ruuanlaittoa.
Työssäkäyvää on ruvennut mietityttämään että miten samojen lasten kanssa hän pystyy siivota ja laittaa ruokaa kun työssäkäymätön ei vastaaviin suorituksiin kykene edes toisen kanssa. Päivien kulusta ei tarkkaa tietoa mitä tapahtuu, välillä työssäkäymätön käy puistossa tai muualla ulkona lapsen kanssa mutta yleisesti ovat kotona työpäivän ajan ja työssäkäymätön muistaa kertoa kuinka on rankkaa ja käy kyselemässä koska työssäkäyvä lopettaa työt jotta hän voi ottaa loppuillan rennosti. Työssäkäyvän mielestä tässä ei nyt ihan nallekarkit mene tasan, mutta hän tykkää olla lasten kanssa, eikä liiemmin valita kun jonkun on arkea pyöritettävä tekemällä, eikä vain kuormittamalla itseään näkymättömään metatyöhön milloin mistäkin puuttuvasta hanskasta.
Noh, mites muilla? Mukavaa viikonloppua!
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rinnastaisin kahden lapsen hoitamisen ja opiskelun työhön. Pitää se koululainenkin huolehtia kouluun ja katsoa, että läksyt on tehty. Ja 3-vuotiaalle pitää laittaa ruokaa, pestä peppua, viihdyttää ja viedä ulos päivän aikana. Itse jakaisin kotityöt 50 - 50.
Niin, kyseessä etätyö ja lounastauolla työssäkäyvä tekee lounaan ja töiden jälkeen päivällisen, ellei edelliseltä päivälliseltä ole jäänyt tai lounaalta ole jäänyt päivälliselle. Työssäkäyvä hoitaa koululaisen kouluun ja lasten aamupalat + muut aamutoimet sekä pukemiset ja repun pakkaamisen. Sekä koulusta hakemisen. Vähän spessumpi koulu, niin matkaa on 4km suunta.
AP
Miksi suostut tuollaiseen järjestelyyn?
Kotonaolo 3-3-vuotiaan kanssa on kyllä ihan täyttä työtä. Jakaisin kotityöt tasan.
Käsittämätön tilanne. Pahinta tuossa silti on se, että puolisosi ei pätkääkään arvosta sinua, jos kuvittelee että voit TYÖpäivän aikana hoitaa kotityöt. Eli hän ei ajattele etätyön edes olevan oikeaa työtä. Vai vaatisiko hän sinut kesken päivää toimistolta tulemaan kotiin tekemään kotitöitä? Teen itsekin kotitöitä ja ruokatauolla siivoilen joskus ja valmistelen ruokaa, mutta jos sitä odotettaisiin minulta aina niin menisi puoliso vaihtoon. En tiedä vaikuttaako tuo sinun työhön, mutta omassa työssäni olen törmännyt siihen, että kollega hoitaa kesken työpäivän lasten menoja, lapset huutaa taustalla tai on sylissä, kun tehdään kuitenkin salassapidettävää työtä. Kenkää pitäisi antaa noille tai pistää toimistolle. En toki ap sinun työnkuvaa tiedä.
Kirppareiden selailu kuulostaa siltä, ettei kumppanisi ole ihan sinut rahatilanteensa kanssa. Sanoit, että sinä itse käyt vain kaupassa hakemassa tarvittavat varusteet. Puolisosi on varmaan säästänyt paljon hankkimalla käytettynä. Keskustelisin tästäkin ihan rehellisesti. Onko niin, että puolisolla on käytössä paljon vähemmän rahaa ja hän tekee lasten hankinnat? Meillä ainakin mies oli todella järkyttynyt lapsille tarvittavista varusteista. Ihan siis tavallisista Prisman kurarukkasista, ei mistään designervauva-tavaroista. Minulla oli koko perhevapaiden ajan jotenkin ahdistunut ja syyllinen olo, vaikka oltiin niistä yhdessä sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Kotonaolo 3-3-vuotiaan kanssa on kyllä ihan täyttä työtä. Jakaisin kotityöt tasan.
Eli mies tekee ns. kaksi työpäivää putkeen kun nainen saa illat matkoilla? Todella reilua :D Meillä on ollut molemmat hoitovapaalla ja se, joka on kotona hoitaa tietenkin valtaosan kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Tulee elävästi mieleen se kun ex jäi lasten kanssa kotiin hoitovapaalle ja minä olin töissä. Tein koko päivän duunia, maksoin kaikki laskut, elämisen, ruoat, vaatteet, lomat, kaiken 100%, lisäksi maksoin exälle "palkkaa" lastemme hoitamisesta plus kotihoidontuen hän sai käyttää omiin juttuihinsa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi toinen työpäiväni. Se alkoi exän ja lasten päivän jälkien siivoamisella ja jatkui ruoan laittamisella. Sen jälkeen se jatkui lasten hoitamisella, olihan ex ollut jo koko päivän lasten kanssa ja tarvitsi omia harrastuksia pään nollaamiseen. Minähän en tietenkään tarvinnut omaa aikaa, lepoa tai harrastuksia, minähän sain levätä joka päivä töissä.
Jaksoin kaksi vuotta. Mikään määrä puhetta ei tilannetta muuttanut joten päätin että mun on pakko päästä siitä kolmannesta lapsesta eroon. Tasinkoa sain siitä hyvästä maksaa mutta eroon pääsin. Elämä on ollut niin paljon helpompaa sen jälkeen kun e
Mulla vähän samat fiilikset kuin sinulla oli. Kun lapsenhoitaja on kotona ja työssäkäymätön luennolla, niin on helpompaa, kun tietää ettei tarvitse keskeyttää ja käydä auttamassa tilanteen selvittelyssä tai ei kuulu passiivisagressiivista huokailua siitä kun on tiskikoneeseen mahtumattomat astiat vielä pöydällä. Tai työssäkäymättömän henkilön kahvikuppi sohvalla kun ei sitä voinut itse hoitaa tiskipöydälle saakka.
AP
AP
Työssäkäyvän panoksen kotitöihin tulisi olla pienempi kuin sen, joka on kotona ja opiskelee osa-aikaisesti. Perusteet: työssäkäyvä tuo enemmän rahaa talouteen. Työssäkäyvällä on vähemmän aikaa. Kotona oleva voi tehdä pieniä askareita lastenhoidon lomassa.
Päivittäiset/ arkipäivien askareet tulee sen kotona olevan hoitaa eli roskien vienti, ruuan laitto arkisin päivälliseen asti, pyykinpesu, astianpesukoneen täyttö. Näitä pystyy ihan hyvin tekemään lasten kanssa.
Arki-iltaisin hommat puoliksi. Eli myös työssäkäyvä saa ja tarvitsee lepoaikaa arkena. Varsinkin kun lapsia kaksi- yksi terve aikuinen pärjää lasten kanssa hetken ilman toisen aikuisen apua. Viikonloppuun jää sit suuritöisimmät kotityöt, kun molemmat paikalla.
Nyt sen töissäkäyvän pitää pitää puolensa ja ottaa esiin epäreilu työnjako, ettei uuvu täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka on kotona tekee. Mahdoton niitä on sieltä töistä käsin tehdä.
Millä ajalla opiskellaan ja luetaan tentteihin, jos tekee kotityöt ja hoitaa lapset.
Jo pelkästään lasten ulkoilu suositus vie 3-4 h päivä, ruuanlaitto ja ruokaulu 5x/pv jne.
Työssäkäyvä laittaa ruuat, ulkoilua ei ole joka päivä, etenkään talvella. Eikä se kestä käytännössä koskaan 3-4 tuntia. Ei se kestä tuota edes päiväkodissa.
Opinnot tehdään sekä iltaisin, päivisin luennot, jolloin joko työssäkäyvä hoitaa tai lapsenhoitaja tulee kotiin tai viikonloppuisin.
Vähän lisätietoja, mutta tää on hieman vaikeaa kun en halua tunnistukselle mahdollisuuksia.
Työssäkäyvä tekee myös iltaisin toista työtä keskimäärin 0-2h (saman kuin
3v lapsi tarvitsee liikuntaa, leikkiä ja ulkoilua 2x päivässä ja se menee helposti pukeutumiseen. Ja päiväkodissa ollaan säällä kuin säällä 3-4 h ulkona,.jopa 25 ast pakkasella. Se on pukeutumiskysymys. Ja ulkoiluun ja leikkiin on jokaisella lapsella oikeus. Muuten se on lastensuojeluasia.
Ja miksi vanhempien tarpeet, laitetaan lapsen edun ja oikeuksien edelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun etätyöläisen päivä päättyy, laittae ajastimen 30 min ja siivoatte sen ajan. Lupaan, että kahden ihmisen päivittäisellä työpanoksella teillä on siistiä. Jos vuorokaudessa saa kämpän pommikuntoon, tarkastelkaa, miten elätte. Niinä iltoina, kun kotonaolevalla ei ole opintoja tai töitä on joko jommankumman aikuisen omaa aikaa tai jotain kivaa yhteistä perheenä. Vuorotelkaa. Jos toinen ei tykkää ruuanlaitosta, voitte sopia, että hän hoitaa kokonaan jonkun muun homman, vaikka ne pyykit.
Jatkan vielä, olen itsekin ollut lasten kanssa kotona, opiskellut ja puoliso teki etätöitä. Niihin aikoihin riideltiin paljon juurikin kotitöistä, omasta ajasta ja joskus myös rahasta. Näin jälkikäteen ajateltuna minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja kotona olo ei sopinut luonteelleni ollenkaan.
Näitä ongelmia työstettiin pitkään jo tilanteen muutu
Kiitos vinkeistä! Tuo voisi toimia ihan hyvinkin. Ainut vaan että lapsen harrastus alkaa käytännössä suoraa siitä kun työt loppuvat kolmena arkipäivänä viikossa.
Mutta jäähän tuossa kaksi päivää edelleen ja voihan tuon tehdä myös harrastuksen jälkeen.
AP
Miesystäväni tekee n 8 h työpäivää ja tunti menee työmatkaan, aamulla käy salilla .
Minä teen kotoa töitä, mulle jää yli 2 h omaa aikaa joka pv.
Aamulla, ruokatunnilla ja töiden jälkeen käyn hiihtämässä, aika menee siihen. Mutta työpäivän aikana esivalmistelen ruuan, robottiimuri pyörii jne.
Eli minä teen kaikki kotityöt. En myöskään maksa mitään asumisesta
Vierailija kirjoitti:
Kirppareiden selailu kuulostaa siltä, ettei kumppanisi ole ihan sinut rahatilanteensa kanssa. Sanoit, että sinä itse käyt vain kaupassa hakemassa tarvittavat varusteet. Puolisosi on varmaan säästänyt paljon hankkimalla käytettynä. Keskustelisin tästäkin ihan rehellisesti. Onko niin, että puolisolla on käytössä paljon vähemmän rahaa ja hän tekee lasten hankinnat? Meillä ainakin mies oli todella järkyttynyt lapsille tarvittavista varusteista. Ihan siis tavallisista Prisman kurarukkasista, ei mistään designervauva-tavaroista. Minulla oli koko perhevapaiden ajan jotenkin ahdistunut ja syyllinen olo, vaikka oltiin niistä yhdessä sovittu.
Siis toki hänellä vähemmän rahaa käytettävissä. Minä kuitenkin maksan nuo lasten ostokset noin 85%:sti. Rahat ovat meillä yhteisiä ja hänellä on minun pankkikortti käytössään.
AP
Ei ole taloudellisesti mahdollista että jäisin hoitovapaalle. Ensimmäisen kanssa olin 6kk kotona. Silloin ei ollut vielä tätä menotasoa, eikä kyllä tulotasoakaan.
Sitä en ymmärrä miksi monet olettaa etten tiedä lastenhoidosta tai sen kuormittavuudesta ns mitään. Minähän teen sitä joka päivä ja vkl
AP
Jo aloituksesta kävi ilmi, että ap on mies ja se etätöitä tekevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotonaolo 3-3-vuotiaan kanssa on kyllä ihan täyttä työtä. Jakaisin kotityöt tasan.
Eli mies tekee ns. kaksi työpäivää putkeen kun nainen saa illat matkoilla? Todella reilua :D Meillä on ollut molemmat hoitovapaalla ja se, joka on kotona hoitaa tietenkin valtaosan kotitöistä.
Ei kait nyt sentään kotihoidontukea ja perhevapaita makseta ja työnantajat mahdollista perhevapaita siksi, jotta vanhemmat pääsisivät helpommasla ja heidän vapaa-aikansa lisääntyisi tai elämä helpottuisi tai pääsivät loisimaan veronmaksajien piikkiin.
Kyllä se on lasta varten,.lisäämään lapsen hyvinvointia, hoivaa, syliä, varhaiskasvatusta, turvallisuutta ja hoivaa, siitä veronmaksajat maksat ja työnantajat joustavat.
Ja miksi vanhemmat edes laittavat oman mukavuuden ja loisimisen oman, puolustuskyvyttömän lapsen edelle. Miksi veronmaksajien pitäisi maksaa vanhempien loisimisesta tai vapaa-ajan lisäämisestä, kun se on lapselta pois.
Se jos mikä, on systeemin ja tukien väärin käyttöä.
Jos alkaa vanhemmaksi, niin silloin siihen kuuluu, että kotitöiden määrä triplaantuu. Ei silloin voi nostaa käsiä pystyyn ja sanoa, että mä en osallistu. Kumpikaan! Jos sinun vaimosi kävisi töissä, niin ihan samalla tavalla teitä odottaisi siivoaminen, roskien vieminen ja väsyneiden lasten hoito iltaisin. Kummankin pitää osallistua. Jos sinun vaimosi nyt hoitaa lasta päivän, opiskelee ja pesee teidän perheen pyykit, niin ei kuulosta kauhean pahalta, että sinä laitat tiskit koneeseen ja heität roskapussin roskikseen. Ruoanlaittoa voi helpottaa valmisruoilla ja puolivalmisteilla, mitä todennäköisesti jo käytättekin.
Kun olin kotona 2v ja 5v lapsen kanssa, ja opiskelin osa-aikaisesti ja puoliso kokopäivätyössä työjako meni näin:
-hoidin pson työpäivän aikana lapset-ulkoilua 1-2 kertaa päivän aikana. Valmistin aina lounaan, ja päivällisen aina kun ehdin/jaksoin -en aina. Imuroinnit, roskat, pyykit, astianpesukoneen täytön/tyhjentämisen hoidin arkipäivinä
-arkipäivinä kävi lastenhoitaja n. 1 x vko, 3-4h kerrallaan, että pääsin luennolle.
-puoliso hoiti kaupassa käynnin, kauppalistat suunniteltiin yhdessä tai minä kotona olevana
-arki-iltojen velvoitteet puoliksi
-viikonloppuisin opiskelin, pso hoiti lapsia osan viikonlopusta yksin esim. 4h viikonlopun aikana
-viikonloppuisin molemmille omaa aikaa. Ja ruuanlaitto ja isommat siivoukset yhdessä tai vuorotellen. Siivouksesta tingittiin, silti koti ollut aina riittävän siisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotonaolo 3-3-vuotiaan kanssa on kyllä ihan täyttä työtä. Jakaisin kotityöt tasan.
Eli mies tekee ns. kaksi työpäivää putkeen kun nainen saa illat matkoilla? Todella reilua :D Meillä on ollut molemmat hoitovapaalla ja se, joka on kotona hoitaa tietenkin valtaosan kotitöistä. "
Eikö silloin olisi reilua yhteiskunnan maksaa kotitöiden tekemisestä ja antaa ylimääräistä vapaata myös, jos molemmat vanhemmat ovat töissä tai ovat lapsettomia, jos perhevapaana oleva vanhempi voi tehdä työnantajan ja veronmaksajien tukemana ja näin lisätä vanhempien vapaa aikaa ja helppoa elämää
Ap:n asenne on ihan väärä. Teillä on nyt perhe ja lapset. Se tekee, joka jaksaa ja ehtii. Aivan älytöntä tuollainen nipotus, mitä ap nyt tekee. Vaimosi on selkeästi täysin uupunut. Pelkästään se lapsen hoitaminen koko päivän on todella uuvuttavaa. Paljon uuvuttavampaa kuin sinun etätyösi tietokoneen edessä.
Jatkan vielä, olen itsekin ollut lasten kanssa kotona, opiskellut ja puoliso teki etätöitä. Niihin aikoihin riideltiin paljon juurikin kotitöistä, omasta ajasta ja joskus myös rahasta. Näin jälkikäteen ajateltuna minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja kotona olo ei sopinut luonteelleni ollenkaan.
Näitä ongelmia työstettiin pitkään jo tilanteen muututtua siihen, että molemmat käyvät töissä. Ongelman syy ainakin meillä oli se, että olimme tilanteessa toisiamme vastaan eikä yhteisenä tiiminä. Minä sain myös myöhemmin adhd-diagnoosin, joka selitti monta asiaa, myös sen, miksi kotityöt ovat aina olleet niin vaikeita. Niiden tekeminen oli kuitenkin ihan helppoa ja mukavaa, jos toinen teki mukana. Nykyään tehdään viikonloppuna tunnin tehosiivous ja arkisin pientä ylläpitoa. Se riittää, kun ei enää olla kotona koko ajan.
Yrittäkää miettiä yhteisiä tavoitteita ja kirjatkaa vaikka ylös, mitä kumpikin toivoo. Yrittäkää toteuttaa mahdollisimman monta toivetta kummaltakin. Panostakaa siihen, että keskustelussa ei syytellä.