Lue keskustelun säännöt.
Kotitöiden jakautuminen kun toinen työssäkäyvä
20.02.2026 |
Miten teillä jakautuu?
Toinen aikuisista käy töissä 100% työajalla ja palkkatuloilla elättää koko perheen ja maksaa lainat ja laskut. Toinen tekee iltaisin keskimäärin 0-2h töitä/opiskeluja ja käy luennolla keskimäärin 3-5h/vko. Yksi lapsi koulussa ja toinen 3v kotona. (Ei tarvetta päivähoidolle, koska hoitaminen onnistuu harvojen luentojen/tenttien ja etätyön/liukuvan työn vuoksi ihan hyvin.
Kenen mielestänne yo. tilanteessa kuuluu hoitaa enemmän kotitöitä kuten ruuanlaittoa, siivousta yms.?
1) Henkilön joka käy töissä 100%
2) Henkilön joka opiskelee/tekee osa-aikaisesti lueteltujen tuntien mukaan
3) 50/50
Tässä esimerkkitapauksessa työssäkäyvä henkilö hoitaa roskat, tiskit, ruuanlaitoin, ruokalistat, lasten kuskaukset harrastuksiin ja kouluun. Lisäksi yleistä siisteyden ylläpitoa imuroimalla ja viemällä kamoja paikalleen yms. Tässä siis päivittäiset hommat. Lasten peräänkatsominen ja muu on tästä ulkona. Se hoituu käytännössä 100% iltaisin työssäkäyvällä osapuolella.
Työssäkäymätön käyttää suurimman osan ajasta selaillen somea/vintediä/toria. Hankkii sieltä enimmäkseen lapsille kampetta (toinen henkilö ei osallistu tähän tai jos osallistuu, kävelee kauppaan ja ostaa puuttuvan asian x). Töissäkäymätön ei suostu osallistumaan roskien vientiin ja tekee tiskikoneen täyttöä kerran kuukaudessa. Työssäkäymätön hoitaa 70-80% pyykkihuollosta. Työssäkäymätön vihaa ruuanlaittoa.
Työssäkäyvää on ruvennut mietityttämään että miten samojen lasten kanssa hän pystyy siivota ja laittaa ruokaa kun työssäkäymätön ei vastaaviin suorituksiin kykene edes toisen kanssa. Päivien kulusta ei tarkkaa tietoa mitä tapahtuu, välillä työssäkäymätön käy puistossa tai muualla ulkona lapsen kanssa mutta yleisesti ovat kotona työpäivän ajan ja työssäkäymätön muistaa kertoa kuinka on rankkaa ja käy kyselemässä koska työssäkäyvä lopettaa työt jotta hän voi ottaa loppuillan rennosti. Työssäkäyvän mielestä tässä ei nyt ihan nallekarkit mene tasan, mutta hän tykkää olla lasten kanssa, eikä liiemmin valita kun jonkun on arkea pyöritettävä tekemällä, eikä vain kuormittamalla itseään näkymättömään metatyöhön milloin mistäkin puuttuvasta hanskasta.
Noh, mites muilla? Mukavaa viikonloppua!
Kommentit (81)
21/81
|
20.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kerta toisensa jälkeen onnistuvat riitelemään kotitöistä? Eikö elämässä ole mitään tärkeämpää?
Molemmille mukava ja miellyttävä arki mutta ei se suju, jos toinen tee osaansa.
Mutta, nutta vuosi sinkkuna eläneenä aika monta kertaa olen ihmetellyt, että miten se tuleekin aina yllötyksenä täysin ennalta arvaamattomana, että toinen tsuipaa, eikä tee juuri mitään, jotta mm.yhteinen koti olisi siistissä kunnossa, osallistuisi pnpyylkihuoltoon saati, että tekisi ruokaa...
Pitäisikö tuntea enempi sitteni iloa kun on pysynyt sinkkuna vai katkeruutta kun moni porsastelija on saanut mahdollisuuden elää parisuhteessa.
Muistan että vielä 80-luvulla moni nainen sanoi tullessaan äitiyslomalta töihin, että.on ihanaa päästä kotoa töihin lepäämään. Tuli vaan aloituksesta mieleen.
Ja kyllä se lapsen kanssa kotona olo tuntui henkisesti raskaalta itsellenikin, vaikka en olisi etukäteen niin uskonut. Mies hoiti silloin osan kotitöistä, kun itsellä suunnilleen kaikki aika meni lapsen kanssa.
Ei tietenkään suoraan verrannollinen aloittajan tilanteeseen, koska heillä on kaksi isompaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö oikein, että teet etätöitä kotona? Ja vaimosi tekee iltaisin osa-aikatöitä, opiskelee ja hoitaa yhteistä lastanne.
Eiköhän se mene aika tasan, jos nainen hoitaa 3 vuotiasta lasta päivän ja sinä teet ruoan, viet roskapussin ja kuljetat koululaisen kouluun. Jos ihminen opiskelee ja tekee osa-aikatöitä, niin se on täysin verrattavissa sun etätyöpäivään.
En ymmärrä miten lapsen kanssa kotona voi olla raskasta. Eikö se ole kiva, että on viihdykettä? No eipä minulla lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Se joka on kotona tekee. Mahdoton niitä on sieltä töistä käsin tehdä.
Millä ajalla opiskellaan ja luetaan tentteihin, jos tekee kotityöt ja hoitaa lapset.
Jo pelkästään lasten ulkoilu suositus vie 3-4 h päivä, ruuanlaitto ja ruokaulu 5x/pv jne.
Jos 3v hoidetaan kotona ja tehdään suositusten mukaan, niin se on kokopäinen työ. Ainakin, jos palkataan kotiin lastenhoitaja. Korkeintaan lämmittää valmiit ateriat. Ei tulisi mieleen edes pyyytää tekemään kotitöitä tai valmistaa aterioita.
Siinä ei ehdi opiskella, eikä tehdä kotitöitä, kun toinen alak.ikäinen tulee koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten lapsen kanssa kotona voi olla raskasta. Eikö se ole kiva, että on viihdykettä? No eipä minulla lapsia ole.
Jo pelkästään ulkoilu vie päivästä 3-4 h (suositus) ruokailut 5x, 3v siisteyskasvatus, varhaiskasvatus jne. Lapselle pitää opettaa kaikki taidot, eihän muuten opi esim. pukemaan.
Meillä minä teen töitä ja mies on lapsen kanssa pääosin. Tosin käy puolipäiväisenä päikyssä, kun on jo kohta 6 ja eskari edessä. Mies siivoaa ja täyttää tiskikoneen arkisin. Minä siivoan isommin viikonloppuna. Se lapsen kanssa oleminenkin on työtä ja siitäkin tarvitsee vapaata. Jokainen tekee toki miten itse tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotona oleva vanhempi joutuu tekemään kotityöt, opiskelemaan ja hoitamaan vielä pienen koululaisen, niin 3v ehdottomasti päiväkotiin, sillä se on lapset etu ja oikeus saada ikätasoista perushoitoa ja varhaiskasvatusta, muussa tapauksessa lapsi on heittellä, kun kotona oleva vanhempi ei sitä edes ajallisesti pysty tarjoamaan.
Tulee elävästi mieleen se kun ex jäi lasten kanssa kotiin hoitovapaalle ja minä olin töissä. Tein koko päivän duunia, maksoin kaikki laskut, elämisen, ruoat, vaatteet, lomat, kaiken 100%, lisäksi maksoin exälle "palkkaa" lastemme hoitamisesta plus kotihoidontuen hän sai käyttää omiin juttuihinsa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi toinen työpäiväni. Se alkoi exän ja lasten päivän jälkien siivoamisella ja jatkui ruoan laittamisella. Sen jälkeen se jatkui lasten hoitamisella, olihan ex ollut jo koko päivän lasten kanssa ja tarvitsi omia harrastuksia pään nollaamiseen. Minähän en tietenkään tarvinnut omaa aikaa, lepoa tai harrastuksia, minähän sain levätä joka päivä töissä.
Jaksoin kaksi vuotta. Mikään määrä puhetta ei tilannetta muuttanut joten päätin että mun on pakko päästä siitä kolmannesta lapsesta eroon. Tasinkoa sain siitä hyvästä maksaa mutta eroon pääsin. Elämä on ollut niin paljon helpompaa sen jälkeen kun edelleen hoidin kaiken mutta enää mun ei tarvinnut kokea katkeruutta siitä kuinka epäreiluksi tilanteen koin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta keskustelun lähtökohdaksi pitäisi ottaa se että molemmilla on yhtä paljon aikaa "ottaa rennommin." Ilmeisesti molemmat ovat nyt kuormittuneita ja kumpikaan ei koe saavansa riittävän paljon lepoaikaa (tosin sellaista se usein on jos on lapsia). 3 v on vielä sen verran pieni että vaatii (ja toivottavasti saa) aikuisen huomiota lähes jatkuvasti.
Mikäli työssäkäymätön on nainen, työssäkäyvä voisi joko ottaa avioeron tai lakata tekemästä suurinta osaa kotitöistä. Ehkä työssäkäymätöntä alkaa ruoanlaitto kiinnostaa, kun nälkä on tarpeeksi kova. Mikäli työssäkäymätön on mies, työssäkäyvä voisi passittaa hänet töihin perheen pääelättäjäksi ja jäädä itse osapäivätöihin ja hoitamaan kotia ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on harhaa.
3v lapsen hoitaminen on kokopäivätyötä kotona, jos lapselle tarjotaan asianmukainen hoiva ja syli. Ei voi hetkeksikään jättää yksin.
Ja toisekseen, myös opiskelu käy työstä. Mikä sellainen opiskelu, joka ei vaatisi lukemista ja valmisteluja.
Ja myös kotityöt käy työstä ja vaativat aikansa.
Aloitus on huvittava, kun vain työyhteisössä 8h oleminen katsotaan ainoaksi työksi, vaikka toinen kumppani tekee kotona kolmea työtä - hoitaa lapsen, on opiskelija ja tekee vielä kotityöt mutta niiden suorittaminen onnistuu toisella kädellä, kuten Purra olettaa siivoustyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on harhaa.
3v lapsen hoitaminen on kokopäivätyötä kotona, jos lapselle tarjotaan asianmukainen hoiva ja syli. Ei voi hetkeksikään jättää yksin.
Ja toisekseen, myös opiskelu käy työstä. Mikä sellainen opiskelu, joka ei vaatisi lukemista ja valmisteluja.
Ja myös kotityöt käy työstä ja vaativat aikansa.
Aloitus on huvittava, kun vain työyhteisössä 8h oleminen katsotaan ainoaksi työksi, vaikka toinen kumppani tekee kotona kolmea työtä - hoitaa lapsen, on opiskelija ja tekee vielä kotityöt mutta niiden suorittaminen onnistuu toisella kädellä, kuten Purra olettaa siivoustyöstä.
Mun mielestä sun kommentti on hieman huvittava. Tässähän ei kielletty lapsen hoitamisen olevan työtä. Työssäkäymätön opiskelee ja/tai tekee työtä 0-2h/päivä. Ei siis joka päivä. Työssäkäyvä taas töistä kotiuduttuaam aloittaa toisen työn, oikeastaan kommenttisi perusteella kaksi ylimääräistä työtä: hoitaa lapset ja siivouksen sekä ruuanlaiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on sinänsä tuttu. Koska itsellä on ollut vastaava järjestely kahden lapsen kanssa kun toinen on pitänyt hoitovapaita ja opiskellut. Silloin ja nytkin teen isomman siivun kotitöistä ja myös lasten kanssa vietetystä ajasta. Vaikka ollaan molemmat töissä. Helpotan tätä tekemällä lyhennettyä työaikaa.
Miksi näin? No koska mä voin. Enkä suuremmin rasitu tästä. Ok. Koti ei oo aina tiptop, eikä lapset saa aina 100% huomiota, mutta se on normaalia elämää. Eikä sinänsä stressaa. Omaa aikaakin mulla on. Niinkuin toisellakin. Jos koen että toisen pitää osallistua enemmän, niin olen ottanut asiaa esiin ja sopuun on päästy.
Aloituksesta ei nyt ihan selvinnyt montako niitä muksuja on, ja ollaanko tässä tilanteessa tilapäisesti, esim hoitovapaan vuoksi? Syy turhautumisen voi olla myös epärealistiset odotukset. Toinen ei hoidakkaan automaattisesti kotia ja muksua täysin. Sillä aikaa kun työssä käyvä tekee mielestään osansa tuomalla euroja syötäväksi.
Ootko muuten itse pitänyt vanhenpainvapaasi ja olisitko halukas pitämään hoitovapaata? Itse ainakin olin kiitollinen siitä ajasta jonka puolisoni oli kotona muksujen kanssa. Koska säästi multa päiväkotirumban. Joka on melko raskasta hommaa joka päivä tahkottavaksi. Lisäksi olen myös itse ollut kotona n. Vuoden molempien muksujen kanssa. Hienoa mutta tosiaan aika raskasta aikaa. Ja suosittelen muuten tota lyhennettyä työaikaa. Keventää kummasti taakkaa.
Vastaus toivottavasti löytyy keskustelemalla. Ja kertomalla toiselle mitä tahtoisi enemmän? Esim tiskarin täyttökin on jo eteenpäin. Jne.
On totta, että vastaavissa esimerkeissä, joissa kotona oleva osapuoli käyttäisi aikansa esim nettiauton selaaamiseen ja harrasteauton ropaamiseen, mielipiteet jakautuvat yleensä vahvemmin sen suuntaan, että kotitöitä pitäisi painottaa enemmän. Mutta jos nyt ei lähdetä siihen soppaan? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä se työssäkäyvä tekee ruuanlaiton, pyykinpesun ja isommat siivoukset 100%. Työtön/sairas/täysin tuloton saattaa vähän puuhastella jotain mutta lähinnä viettää aikaa tietokoneella.
Joo ero on käynyt mielessä.
Miksi viettää elämänsä piikoen?
Koska elämä, ja koska haluaa olla hyvä ihminen? Rakkaus on usein toisten palvelemista, ja siihen ei minäminäminä ja oma itsekäs nautintoni ei oikein sovi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka on kotona tekee. Mahdoton niitä on sieltä töistä käsin tehdä.
Millä ajalla opiskellaan ja luetaan tentteihin, jos tekee kotityöt ja hoitaa lapset.
Jo pelkästään lasten ulkoilu suositus vie 3-4 h päivä, ruuanlaitto ja ruokaulu 5x/pv jne.
Työssäkäyvä laittaa ruuat, ulkoilua ei ole joka päivä, etenkään talvella. Eikä se kestä käytännössä koskaan 3-4 tuntia. Ei se kestä tuota edes päiväkodissa.
Opinnot tehdään sekä iltaisin, päivisin luennot, jolloin joko työssäkäyvä hoitaa tai lapsenhoitaja tulee kotiin tai viikonloppuisin.
Vähän lisätietoja, mutta tää on hieman vaikeaa kun en halua tunnistukselle mahdollisuuksia.
Työssäkäyvä tekee myös iltaisin toista työtä keskimäärin 0-2h (saman kuin työssäkäymätön) ja tämä aika on käytännössä unista pois.
AP
Kun etätyöläisen päivä päättyy, laittae ajastimen 30 min ja siivoatte sen ajan. Lupaan, että kahden ihmisen päivittäisellä työpanoksella teillä on siistiä. Jos vuorokaudessa saa kämpän pommikuntoon, tarkastelkaa, miten elätte. Niinä iltoina, kun kotonaolevalla ei ole opintoja tai töitä on joko jommankumman aikuisen omaa aikaa tai jotain kivaa yhteistä perheenä. Vuorotelkaa. Jos toinen ei tykkää ruuanlaitosta, voitte sopia, että hän hoitaa kokonaan jonkun muun homman, vaikka ne pyykit.
Kotityöt kuuluu naiselle. Jos ei tee, niin nuorempi ja parempi tilalle. Kohtuulliset ruokkomaksut toki pitää maksaa, jos on erehtynyt loisijan kanssa lapsia tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kerta toisensa jälkeen onnistuvat riitelemään kotitöistä? Eikö elämässä ole mitään tärkeämpää?
Molemmille mukava ja miellyttävä arki mutta ei se suju, jos toinen tee osaansa.
Mutta, nutta vuosi sinkkuna eläneenä aika monta kertaa olen ihmetellyt, että miten se tuleekin aina yllötyksenä täysin ennalta arvaamattomana, että toinen tsuipaa, eikä tee juuri mitään, jotta mm.yhteinen koti olisi siistissä kunnossa, osallistuisi pnpyylkihuoltoon saati, että tekisi ruokaa...
Pitäisikö tuntea enempi sitteni iloa kun on pysynyt sinkkuna vai katkeruutta kun moni porsastelija on saanut mahdollisuuden elää parisuhteessa.
Muistan että vielä 80-luvulla moni nainen sanoi tullessaan äitiyslomalta töihin, että.on ihanaa päästä kotoa töih
Tuli kommentistasi mieleeni kun kysyin kaveriltani (mies) miten hänen treffinsä olivat menneet kunpääsii sellaisille viime joulukuussa, kun itse (naisena) olin vähän amorina työpaikan pikkujouluissa.
Hän kertoi, etä muutoin ihan hyvin mutta vähän piti outona kun nainen oli kysynyt häneltä, että miten hän miehenä auttaa tai on aiemmissa suhteissa auttanut kotitöissä. - Hänen korvaansa oli, jotenkin särähtänyt tuo ilmsus "auttaa kotiaskareissa" siis ikäänkuin nainen olisi antanut ymmärtää, että hän tekee kotityöt ja odpttaa miehen "vain" auttavan,eikä niin että kotiaskareista lähtökohtaisesti huolehtiminen kuuluisi molemmille suunnilleen fifti/fifti....
Mutta joo. Kyllähän tältä palstalta monesta pitkään sinkkuna eläneistä etteivät he sopeutuisi elämään parisuhtteessa kun heillä olisi niin pinttyneet tavat ja toimet ja olisivat kyvyttömiä huomioimaan toisen toiveita ja tarpeita....