Te jotka kauhistelette lapsen vammaisuutta.
Te jotka käytte kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja pelkäätte kamalasti downia ja sanotte ettei teistä olisi vammaisen vanhemmiksi. Mitä teette, jos teille tulee vammainen lapsi? Jos teistä ei ole vammaisen vanhemmiksi, niin voiko teille yhtäkkiä tullakin "parannus" asian suhteen? Ja miksi sellainen muutos tapahtuisi vain jos asia on yllätys, mutta ei silloin jos tietäisitte etukäteen vammaisen lapsen olevan tulossa? Mitä teette lapsen suhteen, jos edelleen olette sitä mieltä ettei teistä ole vammaisen lapsen vanhemmiksi? Miten uskallatte yleensä hankkutua raskaaksi, kun aina on mahdollisuus saada vammainen tai sairas lapsi? Nyt ei riitä vastaukseksi se, että sitten olisi pakko, jos kerran sanotaan etukäteen ettei teistä ole vammaisen vanhemmiksi.
Kommentit (45)
jos saisi vammaisen lapsen, sitä vain olisi vammaisen lapsen vanhempi. Mutta oikea kysymys ehkä olisi että MILLAINEN vanhempi? Minusta tuntuu että en jaksa olla tarpeeksi hyvä vanhempi edes tälle yhdelle ei vammaiselle lapselleni.
laitokseen?
Laitospaikka on kunnalle niin kallis ja laitoksia purettu, että on lottovoitto saada lapsi laitokseen jos on tosi vaikeavammainen.
t.kehitysvammaisten hoitaja
teen myös työtä kehitysvammaisten parissa ja niitä laitospaikkoja jonotetaan helposti vuosikaudet jos sitten edes saadaan.
itsekin pelkään toki, luonnollisesti, että terveet lapseni vammautuisivat tai sairastuisivat, tai että saisimme joskus sairaan/vammaisen lapsen.. eihän kukaan sitä ehdoin tahdoin halua, itselleen tai lapselleen.
onneksi nyt työskenneltyäni näiden lasten kanssa olen tajunnut että he eivät ole mitään pelottavia örkkejä, vaan kivoja lapsia, perheidensä rakastamia. toki perheillä on tiukkaa, mutta vanhemmuuteen kasvetaan.
tuo minusta ei olisi...-lause on semmoista pelokasta tietämätöntä hokemista. jos se tilanne tulisi kohdalle niin harva hylkäisi sitä lasta.
On niin paljon hyviä periaatteita, joita ei käytännössä kuitenkaan pysty noudattamaan.