Te jotka kauhistelette lapsen vammaisuutta.

Miten niin minimoida?

Jos se vammainen silti tulee, niin se on sitten tilanne erikseen.

vaikkapa kromosomimuutoksista. Ei voi sanoa,että sitten on eri tilanne. Jos sanoo ettei minusta ole vammaisen vanhemmaksi, niin millä tavalla lopetatte sen vanhemmuuden jos vammainen lapsi tulee? Siihen haluan vastauksia. Ei mitään kiertelyjä vaan selviä vastauksia.

vaikkapa kromosomimuutoksista. Ei voi sanoa,että sitten on eri tilanne. Jos sanoo ettei minusta ole vammaisen vanhemmaksi, niin millä tavalla lopetatte sen vanhemmuuden jos vammainen lapsi tulee? Siihen haluan vastauksia. Ei mitään kiertelyjä vaan selviä vastauksia.

poistettua. Siitähän ei sikiötutkimuksissa ole kyse. Jos tuhannesta mahdollisesta kromosomimuutoksesta kymmentä etsitään, niin se ei ole minimointia. Nuo luvut eivät ole todellisia, mutta kuitenkin enemmän jää löytymättä kuin löydetään. Mutta edelleenkin vastatkaa kysymykseen: Miten lopetatte vanhemmuutenne, jos kuitenkin syntyy vammainen lapsi?

että jos olisin TIENNYT, olisin teettänyt ABORTIN. Piste.



t: minimoija

Jos sanot ettei sinusta olisi vammaisen vanhemmaksi, miten lopettaisit vanhemmuutesi jos saisit vammaisen lapsen? Muiden ei tarvitse kommentoida mitenkään.

Jos sanot ettei sinusta olisi vammaisen vanhemmaksi, miten lopettaisit vanhemmuutesi jos saisit vammaisen lapsen? Muiden ei tarvitse kommentoida mitenkään.

kysyit minimoijalta, mutta saahan sitä silti yrittää estää vammaisen lapsen saamisen. Sulla mitä ilmeisemmin ei ole vammaista, kun olet niin "kiihkeä".

Ihmettelen vain tuota lausetta: Minusta ei olisi vammaisen äidiksi tai isäksi. Miten vanhemmuus loptetetaan, miten menetellään jos tulee vammainen lapsi?

Hän kasvoi ja kehittyi 2v ikään ihan normaalisti. Aluksi oli tietysti shokki kun selvisi että lapsi kehity sittenkään niinkuin pitäisi, mutta silti en hänestä luopuisi. En myöskään osaa harmitella osaani sillä niin paljon olen itse+ muu perhe saanut oppia ja kokea ihania asioita juuri tämän erityislapsen ansioista.

olen v.2001 kirjoittanut tälle palstalle etten halua kehitysvammaista tai autistista lasta. olisin todellakin tehnyt abortin, jos olisin tiennyt lapsen vammasta.

no lapsi syntyi ja todettiin terveeksi ja 5v. hän sai diagnoosin keskivaikea kehitysvamma ja vaikea dysfasia.

hyvin harva hylkää lapsensa tai antaa laitokseen. lapsen vammaan kasvetaan ja vain erittäin vaikeasti vammaiset joutuu laitokseen, koska hoito on 24h/vrk.

hyvä äiti ei luovu lapsestaan, kuin pakon edessä( eli hoito on niin raskasta) ettei vanhemmat pysty hoitamaan lasta.

Olet oikeassa. Jos lapsi on syntyessään vammainen, mutta siitä ei ole ollut mitään viitteitä etukäteen, niin normaalisti äiti hyväksyy vauvan sellaisena kuin hän, varsinkin jos vauva on kovasti odotettu. Tiedän sen kokemuksesta. Seon kova isku, mutta sen oppii hyväksymään ja sen kanssa oppii elämään. ei elämä todellakaan lopu siihen. Lapsi on lapsi ja äiti tekee kaikkensa jotta lapsen elämä muodostuisi niin hyväksi kuin mahdollista. Joskus olen ajatellut, ettei tällaisia erityislapsia anneta kenelle tahansa, vaan sellaiselle, joka myös kykenee hoitamaan hänet. Nämä lapset ovat hellyttävän ihania, mutta tietenkin on vaikeaa hyväksyä se tosiasia , että lapsi ei ehkä koskaan tule toimeen omillaan. Sekin asia on vain hyväksyttävä ja järjestettävä sitten aikanaan.

Tulemmeko tulokseen, että tuo lause on turha? Jokaisesta olisi vammaisen vanhemmaksi, jos niin kävisi.

Se on ihan yksinkertainen ihmettelevä kysymys, johon voi vastata ihan ilman kiihkoilua.

Tulemmeko tulokseen, että tuo lause on turha? Jokaisesta olisi vammaisen vanhemmaksi, jos niin kävisi.

kävisin varmaan kaikki mahdolliset tutkimukset. Jos sieltä se Down löytyisi niin tekisin abortin. SILTI

jos meille syntyisi vammainen lapsi minusta OLISI kyllä hänen vanhemmaksi ja hän tulisi saamaan kaikki rakkauteni sekä tekisin kaikkeni hänen kuntoutuksen ja kehityksen eteen, että hän saisi ihmisarvoisen elämän ja hänellä olisi joskus mahdollisuus esim asua itsenäisesti vaikka tuettuna

Ei siis pelko ja mahdollinen seula sulje pois sitä että jo elossa olevien vammaisten elämä olisi huonoa tai arvotonta.

Aivan. Tuo on ihan eri asia. Et sano etukäteen mitään. Mutta jotkut sanovat sen hyvin varmasti. Ajan takaa nyt vain sitä, että miten vanhemmuus poistuu niiltä vammaisen vanhemmilta, jotka ovat sanoneet ettei heistä olisi vammaisen vanhemmiksi.

kirjoitukseni v. 2001 oli erittäin törkeä ja itse aloitin ketjun eli minä olin se paska kusipää josta ei olisi ikinään kehitysvammaisen äidiksi. kaikki haukku minut tällä palstalla lyttyyn.

tänään v. 2008 olen sinut lapseni suhteen ja hän minulle erittäin rakas ja olen onnellinen etten pystynyt häntä abortoimaan.

hän on opettanut minulle elämää ja että me kaikki ihmiset ollaan arvokkaita.

juuri äsken pusuttelin pojan nukkumaan ja tämä herra täyttää ensi kuussa 7v. ja sunnittelen hänen synttäreitään ja hankin pojalle indiana jones legoja lahjaksi.

on kokenut raskaan asian kautta, että tuo lause ei pidä paikkaansa. Eihän se voikaan pitää paikkaansa. Voimia sinulle lapsesi kanssa. toivottaa ap.

Meille ei enää tule lapsia, koska en ehdointahdoin halua vammaista lasta.

Se ensimmäinen 5kk kuopuksen kanssa oli niin rankkaa epätietoisuuden kanssa. Vasta nyt vuosien kuluttua uskallan kiintyä ja iloita. En usko, että kukaan haluaa vammaista lasta, mutta niitä vain tulee. Se surutyö ja tavallaan kuolema kun joutuu luopua lapsestaan ja unelmistaan ja se pelko lapsen puolesta. Mistä kaikesta lapsi joutuu luopua kun vertaa terveisiin ja

ennen kaikkea se kipu mikä lapsella on.

Ei vanhempien kuulu haudata lapsiaan

Mielestäni on pilkkaavaa kaikkia vammaisten vanhempia kohtaa sanoa, että minusta ei olisi vammaisen vanhemmaksi. Ja se on myös oman pään piiloon pistämistä. Koska sitä asiaa ei todellakaan voi estää eikä se ole oma valinta. Kuka tahansa meistä voi jonain päivänä olla vammaisen vanhempi halusimme tai emme.