Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 😍
Kommentit (14252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nukkunut kovin hyvin kahtena edellisenä yönä. Yksi ihmissuhde painaa mieltä.
Selvitä asiat, niin saat mielenrauhan.
Sivusta
Kyllä mä selvitän.
Me voidaan törmätä vaikka kaupassa. Jotenkin osaan suhteuttaa hänen reaktionsa suhteessa siihen mitä hän on kertonut itsestään. En hyväksy sitä miten hän reagoi mutta haluan selvittää asiat.
En kaipaa aloitteita samaa sukupuolta olevilta.
Mä haluaisin testaa sitä yhden kerran. Ei siitä tarttis kenellekään kertoa. Sit jatkettais elämäämme tahoillamme kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui 3 viikkoa sitten? Kerro lisää...
Sain miekkosen munaa suoleeni ensimmäistä kertaa!
Ei sulle Arto.
Jos vaikka menisi nukkumaan. Kaivattu mielessä. Olisipa kiva jutella päivästä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Muistatko vuosia sitten reissussa kun kysyit että ”mihin joutuisitkaan ilman mua”. Huomaatko nyt mihin?
Kaipaatko vanhaa reissutoveria? :)
Minä just vastasin kun kysyttiin, enkö ole koskaan vaan tavannut ketään kenen kanssa olisin halunnut elää vai miksi olen ollut tähän asti elämässä sinkku, että en ole tavannut ketään sellasta kenestä olisi tullut sellainen olo että haluaisin sitoutua ja jakaa elämän / näkisin yhteistä tulevaisuutta, mutta pari sellasta tyyppiä olen kohdannut, joiden kanssa olen halunnut harrastaa paljon seksiä ja mennä reissuun. Ei siis menty mihinkään reissuun ja toisen kanssa ei harrastettu paljoa seksiäkään, mutta että tuo on se taso jolla olen ajatellut asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin testaa sitä yhden kerran. Ei siitä tarttis kenellekään kertoa. Sit jatkettais elämäämme tahoillamme kuin ei mitään.
Ei.
Sain ihania viestejä, joiden varassa jaksan. 🥰🥰🥰
Se on täysin ok, mutta se ei suoraan liity siihen, mistä minä puhuin: eksistentialismista, humanismista ja siitä, että ihminen luo merkityksen itse. Ne ovat filosofisia maallisia näkökulmia, eivät uskonnollisia.
Kommentoin vielä tähän. Olen itse ateisti ja pidän maallisuudesta ja filosofisuudesta. Kaikki liittyy yhteen sillä itsemme ulkopuolinen apu on osana tätä maallista elämäämme eikä sen tarkoituksena ole irroittaa meitä maallisuudesta, realistisesta elämästämme.
God natt fru speciallärare från Helsingfors 😚
Oon liian tasokas kolmiodraamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta opimme, että todellinen parantava rakkaus tulee aina ihmisen ulkopuolelta. Sitä ei voi pumpata itsestä sisältään jollain itsetsemppauksella.
Kyllä voi. Ihminen voi pärjätä yksinkin ja olla 100% onnellinen. Jumala tulee ulkoa ihmisen sisälle, tähän tuota voisi tietenkin soveltaa.
Ihminen on itse jumala. Tämä on eksistentialismia (Sartre: ihminen luo itsensä) Se on humanismia (arvo ja tarkoitus syntyvät ihmisestä) Se kaikki on myös nietzscheläistä ajattelua (”jumala on kuollut” ihminen luo omat arvonsa) Ei siis tarvita ulkopuolista kirjajumalaa, koska pyhyys syntyy ihmisestä itsestänsä.
Ymmärrän. Siltikin meillä on ulkopuolinen voima joka tosin virrattaa meihin energiaa koko elämämme ajan. Se on vähän miten asioita ajattelee. Kuitenkin on hyvä muistaa ettei alkaisi käyttäytymään kuten Jumala, siitä tulee ongelmia.
Ymmärrän. Tässä on kaksi erilaista, toisisaaan risteyvöä ja eroavaa näkökulmaa. Ensimmäinen edustaa ajatusta ihmisen autonomiasta.
Ei siitä, että ihminen olisi kaikkivoipa, vaan siitä, että vastuu ja merkitys syntyvät lähes aina sisältäpäin. Toinen näkemys edustaa teististä näkemystä jossa Jumala on asetettu olemaan jokin erillinen olento, siinä nähdään että Ihminen on Jumalan luoma ja jossa ihmisen pitää olla nöyrä kirjajumalan Jumalan edessä ja jossa
“Jumalan roolin ottaminen” on synti tai ylimielisyyttä. Jos ja kun puhutaan “ulkopuolisesta voimasta, joka virtaa meihin energiaa”, niin se ei ole kovin raamatullinen ajatus. Raamatussa Jumala ei ole energia, eikä Hän virtaa ihmisessä automaattisesti. Se on enemmän panteismia tai henkistä energiateoriaa kuin kristinuskoa.
Ajatus, ettei ihmisen pitäisi “käyttäytyä kuin Jumala”. on selvästi kristillinen ajatus, jossa Jumala on erillinen persoona ja ihminen on Hänen alapuolellaan.
Nämä kaksi näkökulmaa –
Jumala energiana, joka virtaa ihmisessä
Jumala persoonana, jota ei saa “matkia”
– eivät sovi yhteen saman teologian sisällä. Ne tulevat kahdesta eri maailmankuvasta.
Minun tarkoituksena ei ole olla raamatullinen vaan totuudellinen.
Ymmärrän ajatuksen autonomiasta. Se on tavallaan totta ja totenahan me sen koemme kun elämme. Emme tiedosta tietoisesti itsemme ulkopuolista voimaa.
Olen itse elänyt täysin tavallista arkista ihmisen elämää joten ymmärrän mitä tarkoitat ja elän edelleenkin normaalia elämää mutta täysin tietoisena siitä että ihminen ei ole koskaan yksin joten uskallan väittää että jostakin meitä autetaan koko ajan. Tätä apua ei ole pakko tietenkään edes ajatella.
Ihan kiva että sait ajatuksestani kuitenkin hieman kiinni.
Ymmärrän hyvin, että puhut omasta kokemuksestasi, et yksistän Raamatusta. Mutta juuri siksi haluan huomauttaa yhdestä asiasta: se mitä kuvaat ei ole teististä tai kristillistä ajattelua, vaan enemmän henkistä tai panteistista kokemusta — ajatus siitä, että jokin ulkopuolinen voima tai energia auttaa ja virtaa meissä.
Se on täysin ok, mutta se ei suoraan liity siihen, mistä minä puhuin: eksistentialismista, humanismista ja siitä, että ihminen luo merkityksen itse. Ne ovat filosofisia maallisia näkökulmia, eivät uskonnollisia.
Kun sanot, että “jostakin meitä autetaan koko ajan”, niin se on henkilökohtainen kokemus, ei universaali totuus. Se ei kumoa eksistentialistista ajatusta autonomiasta, se vain kertoo, että sinä koet maailman niin.
Minä puhuin siitä, että ihminen luo arvonsa ja merkityksensä itse. Sinä taas puhut kokemuksesta, jossa jokin ulkopuolinen voima on läsnä. Nämä ovat kaksi eri tasoa, eivät toisiaan poissulkevia — mutta ne eivät myöskään ole sama asia. Itse muotoilisin niin sen mitä ajattelen “Minulle se energia ei tule ulkopuolelta, vaan se tulee itsestään. Meissä on oma biologinen ja psyykkinen energia, ja totuus joka syntyy kehosta, hermostosta, tunteista ja tietoisuudesta. Tämä siinä ajatuksessa ja mielessä, että kaikessa elävässä on jäännösenergiaa — elämänjälki, joka jää maailmaan ja jatkaa vaikutustaan. Se ei ole minulle ulkopuolinen Jumala, vaan luonnollinen osa elämän kiertoa. Energia tulee luonnosta, se kulkee ihmisen läpi ja palaa takaisin luontoon, ja tämä jäännösenergia sitten ohjaa tai pitää huolta. Minulle tämä ei ole teistinen voima, vaan osa luonnon omaa jatkuvuutta.
Kyllä, puhumme osittain samasta asiasta mutta minä toin vain lisäyksen itsemme ulkopuolisesta tietoisuudesta. Ymmärrän täysin mitä sinä tarkoitat.
Tämä itsemme ulkopuolinen voima on osana luontoamme ja vaikuttaa myös kehoomme.
Havaitsen että et pitänyt asiasta joten en puhele siitä sen enempää.
Havaitsit väärin. Ei kyse ollut siitä, etten pitäisi ajatuksestasi. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat ulkopuolisella tietoisuudella. Minun näkökulmani vain kulkee eri reittiä: en näe sitä erillisenä voimana, vaan niin miten sen äsken avasin. Eli puhumme tavallaan samasta ilmiöstä, mutta eri käsitteillä.
Nallekarhulle hyvää yötä :)
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin testaa sitä yhden kerran. Ei siitä tarttis kenellekään kertoa. Sit jatkettais elämäämme tahoillamme kuin ei mitään.
Luultavasti olisi kylmää ja huonoa ja hän lahnaisi. Ei tunnetta mukana. Tai sitten hän yrittäisi dominoida ja näyttää, että on raju sängyssä. Todellisuus häviää aina mielikuville.
Tajusin tänään, että en ole ollut rakastunut yli 15 vuoteen. Olen toki ollut ihastunut ja halunnut joitakuita tänä aikana, mutta en rakastanut niin, että olisin ollut siinä täysillä mukana ja saanut myös vastarakkautta. Tavallaan olen jo menettänyt uskon rakkauteen. Liian kaukainen asia. Parempi kun ei mieti koko asiaa.
Kadonnut kolibri!
Sellainen pieni, värikäs ja nopea ja jota on liian helppo jäädä kaipaamaan.😥
Katosi jonnekin, eikä ole hetkeen näkyny.
Öitä. Oot mielessä.