Ainoa ilo työpaikan menettämisen jälkeen on

Mulla oli burn out ja tajusin vasta myöhemmin, ettei se välttämättä ollut sitä. Ensimmäiseksi helpotusta toi, kun todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sain siihen hoitoa. Lopullisesti tajusin, ettei koko burn outia ehkä olisi ollutkaan, jos olisin tajunnut, että tuon kilpparin lisäksi minua vaivasi jo vaihdevuodet. Ja kun sain tähän hoitoa kaikki oli taas kirkkaampaa. En ymmärrä, miksi kuvitellaan, että vaihdevuodet alkavat vasta joskus kuuskymppisenä eikä sitten edes ajatella, että alle viivkymppisellä voi jo olla oireita. 

Kuvaamaasi lamaannuttavaa väsymystä voi aiheuttaa myös traumatisoitumisen aiheuttama alivireys. Loppuunpalaminen on jo itsessään usein traumatisoivaa, kun ihminen menettää toimintakykynsä,  ja sitä kautta elämänhallintansa.

Väsymys voi johtua myös fyysisistä syistä. D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä ja aiheeli rautatasojen tulisi olla yli 70, mieluiten yli 100. Alle 30 on vakava raudanpuute. Myös kilpirauhanen tarvitsee rautaa toimiakseen. 

Ei se millään lääkkeillä parane. Ensin lepoa, sitten koko elämän uudelleen arviointia. Kannattaa miettiä mikä siihen johti. Oliko se taustalla olevat traumat tai nepsyys vai lähiaikojen tapahtumat vai molemmat. 

Sitten siitä pala kerrallaan uutta elämää rakentamaan. Pitää tutustua itseensä ja saada hermosto pois hälytystilasta. Siihen menee yllättävän paljon aikaa. Vielä sen jälkeenkin käy niin, että pienet jutut laukaisevat taas stressireaktion. 

Aloita sillä, että huolehdit pienin askelin fyysisestä kehosta ja hermostosta. Sitten mielestä. Sitten vasta muista asioista. Pitää rakentaa sellainen elämä, jota jaksaa elää. Jos kyse on traumoista, niin sitten niiden käsittely on tärkeää. 

Mitä lääkityksiä burn outussa käytetään? Mistä on todettu esim tutkimuksissa olevan apua?

Entä jos neurologinen poikkeavuus on osatekijänä burn outissa, niin miten sitä asiaa voidaan muuttaa?! Kun aina sanotaan että toipuminen edellyttää muutosten tekemistä. Ok, adhd-lääkkeitä on olemassa mutta entä autismikirjon ongemmat? Mitä silloin on tehtävissä? En ymmärrä tätä. 

tehdä mieli eutanasiaa

Mitä sinä aloittaja haluat? Huomion saaminen ja hyväksyntä muilta ei auta yhtään sen enempää jos työtä ei tee ja ota vakavasti omia haasteita. Oikotietä ei vain ole.

Luonteen heikkoutta paeta vastuuta ja ongelmia, siinähän se vain on. Kovapäisyys on suurin ongelma.

Nyt pysyttelen erossa myös suhteista mielenrauhan takia, mutta en tietenkään suosittele, sillä onhan rakkaus paras osa elämää.

Ongelmia ei kannata kieltää ja ohittaa vastuuta sekä työtänsä. Vaikka sattuu niin työ on tehtävä. Kaikkeen tulee suhtautua ja hyväksyä asiat, tämän valossa on turvallisempaa jatkaa.

Limerenssi ja epävakaa persoonallisuus.

Ja jossain vaiheessa sun on pakko lopettaa vanhojen asioiden jauhaminen. Alat jauhamaan uusia asioita, kevyempiä teemoja ja ympärillä oleville ihmisille kivempia asioita. Vanhaa arkkua ei voi penkoa loputtomiin, koska ihmiset kyllästyy siihen ja suurin osa ihmisistä haluaa vaan viettää hauskaa aikaa. Tilanne voi pahimmillaan johtaa siihen, että pengot vanhaa arkkua ihan yksin. 

Ulkoiset asiat eivät ratkaise sisäistä kaaosta. Keskity sisäisiin asioihin älä niin ulkoisiin.

Isäsuhde ongelma

Niin juuri. Sitä tässä haenkin, että mikä ihme minussa on. Yritän saada selkoa, mikä tämän nyt nostaa pinnalle. Tämä liittyy varmaan siihen, etten saa kaipaamani yhteyttä ihmiseen johon olen kiintynyt ja aiheuttaa minussa tunteita

Kärsitkö anoreksiasta? Koetko elämässäsi vakavaa puutteen tunnetta? Tunnetko olosi arvottomaksi minkään nautinnon suhteen tai pelkäätkö tehdä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, koska pelkäät tulevasi riippuvaiseksi? Johtaako tämä äärimmäiseen pidättyvyyteen ja onnettomuuteen?

Esimerkiksi Oletko koskaan kokenut sellaista tunnetta, että haluaisit käyttää huumeita, mutta et saa niitä, tai ne tuntuvat liian kalliilta tai liian kalliilta? 

Täyteläinen rakkauselämä on jotain, mistä voi vain unelmoida.

Ymmärrän. Ihastukselle ei välttämättä mahda mitään mutta jos se on yksipuoleista niin päästä irti. Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Sulla on riippuvuusongelma joten jäät riippumaan myös ns. ihmissuhteeseen tai sen tuomaan tunteeseen. Kantsii pärjäillä vähän aikaa yksin ja helliä sisäistä itseään. Ja etsiä tasapainoista ja molemminpuolista ihmissuhdetta sitten jossakin kohden.

Hyvää pohdintaa. Varmasti on. Minulla on hyvin etäiset suhteet olleet vanhempiini emootion tasolla alkoholismin ja muiden tunne-elämän ongelmien vuoksi. Tavallaan nämä traumat mitä heillä oli siirtyi luonnollisesti myös minulle ja tässä olen saanut työstää näitä. On ollut välillä vaikeaa mutta hyvinkin eheyttävää. Tavallaan pidän arvokkaana tätä paranemistyötä ja ilmeisesti ihmissuhteet ovat minulle ne "pahimmat" mitkä minussa nostaa pintaan sitten tosi isoja asioita. Katson tämän nyt läpi silmästä silmään ja tahdon olla rehellinen itselleni. Tässä vaan kirjoitan jotta saisin enemmän selkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin juuri. Sitä tässä haenkin, että mikä ihme minussa on. Yritän saada selkoa, mikä tämän nyt nostaa pinnalle. Tämä liittyy varmaan siihen, etten saa kaipaamani yhteyttä ihmiseen johon olen kiintynyt ja aiheuttaa minussa tunteita

Tunteiden käsittely on vielä kesken. 

Jostain syystä et voi hyväksyä ihastusta, vaan yrität keksiä keinoa olla käsittelemättä sitä. 

En tarkoita, että sinun pitäisi tehdä sille ihastukselle selväksi asioita, älä hyvän tähden. Joudut tekemään työtä asian eteen, ettet vie uuteen suhteeseen sotkuista kasaa, jota toinen alkaa tunnetyöstämään.

Ihastuminen on kivaa. Sen saa pitää itsellään. Yritä ajatella niin päin, että se tunne on yksi elämän lahjoista. Tunne on sallittu. Eikä tunne yksinään tarkoita yhtään mitään. Se on vaan kehon kemiaa, aivotoimintaa, hormoneja.

Niinpä. Tämäkin hyvä pointti. Elämä tuo tosiaankin parantumisen aikana niitä haasteita arjessa ja koettelee, että oletko nyt varmasti oppinut. Tämä on taas yksi niistä. Ja täytyy sanoa, että haavoja on vielä käsittelemättä. Sen kyllä olen tiennytkin. Oikeastaan tässä ei ole kyse tuosta toisesta ihmisestä enää vaan ymmärsin että kyse on siitä mitä minussa tapahtuu. Huomaan katoavani itseltäni jossain määrin ihastuessani. Samaan aikaan sellainen tuottaa minulle valtavaa halveksuntaa koska tahdon olla vahva. Tahdon pärjätä. Olen vihainen ja niin rikki siitä, että en pääse yhteyteen enkä edes salli sellaista tapahtuvan mutta samaan aikaan tarvitsisin yhteyttä mutta koska ripustaudun niin herkästi toisiin sitten ja menetän itseni niin en voi yksinkertaisesti olla ihmissuhteissa. Olen kadottanut itseni niin usein. Kun kuitenkin olen ihminen ja minullakin on kuitenkin jonkinlainen sisäinen tarve ihmissuhteisiin ja yhteyteen, niin tämä saa aikaan surua, pettymystä ja vihaa, ehkä jotain muutakin ja siksi kai ahmin myös nyt taas. 

Vaikeista asioista parantuminen taitaa olla sellainen elämän mittainen matka. Kun itse aloin nousemaan pohjalta, olin pitkään täysin sisäisessä kaaoksessa, vaikka ulkoiset asiat alkoivatkin olemaan kunnossa. Siinä vaiheessa kun elämääni tuli ihminen josta aloin välittämään, kaikki romahti hetkellisesti, koska en ollut todellakaan vielä valmis mihinkään sellaisiin tunteisiin.

Oletko hakenut ammattiapua asioidesi käsittelyyn missään vaiheessa elämääsi?

Sinä et ole valmis suhteeseen keneenkään kanssa.  Sulla on vielä vaimo. Eron jälkeen:

Suhteesta tulee vain painolasti naiselle, sekä sinulle ja saatat puhua kaikki ongelmasi naisen päälle. Parempi, että ehdotat kevyttä tapailua ja ei mitään vakavaa suhdetta, etkä puhu mitään historiastasi. Sinun täytyy harjoitella tuota seurustelua ja siinä samalla rikot ehkä useamman naisen. 

Toinen vaihtoehto on, että pysyt sinkkuna koko loppuelämän. Muista aina aloittaa puhtaalta pöydältä ja et kerro mitään vaikeasta taustastasi, se on vaan rasite.