Voiko burn outeista palautua koskaan täysin?

Vaimosi voi olla diagnosoimaton nepsy. Nepsyhommat aiheuttavat toistuvia burn outteja, jos niitä ei ole asianmukaisesti hoidettu.

Toinen vaihtoehto on, että hän on palannut liian pian työelämään, vaikka ei ollut vielä riittävästi toipunut. 

Itse olen burniksesta toipumassa, ja sekä lääkäri että psykologi on hokenut, että ei liian aikaisin työelämään, koska silloin tukee takapakkia, ja seuraavasta kerrasta ei välttämättä toivu ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ikä? Voi olla vaihdevuodet.

36 ei ole.  Ollaan aika pitkään oltu yhdessä ja tämä on just samanlaista kun kaikissa aiemmissa stressi jaksoissa. Hänen elämä on pelkkää selviytymistä. Nyt vaan ei olisi edes syytä stressiin

Mulla esivaihdevuodet alkoivat 36-vuotiaana. Tajusin sen tosin vasta monta vuotta myöhemmin.

Nyt kymmenen vuotta burniksen jälkeen minua alkaa stressaamaan jo kun herättelen taas vanhoja harrastuksia henkiin. Kaikki suorittaminen tekee stressaantuneeksi. Ehkä vanhat harrastukset olivat osa burnout-stressiä ja nekin pitää hylätä.

Mietityttää just tämäkin kun hän selkeästi ummistaa itse silmänsä asioille.  Hän on 20.00 niin väsynyt et pakko nukkua. Päikyt on pakko nukkua. 20-06 on pakko nukkua.  Normaalia kuulemma.  Tossa vapaalla ollessa valvoi 24 ja heräsi 06 oli pirteä aina.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kymmenen vuotta burniksen jälkeen minua alkaa stressaamaan jo kun herättelen taas vanhoja harrastuksia henkiin. Kaikki suorittaminen tekee stressaantuneeksi. Ehkä vanhat harrastukset olivat osa burnout-stressiä ja nekin pitää hylätä.

No tuntuu just vähän tältäkin. Kun oli vapaalla. Treeni maistui. Nyt yrittää käydä treenaamassa ja tulee usein 30min kotiin. Ei jaksa.

Se on vähän niin kuin alkoholismi tai syömishäiriö. Siitä ei toivu koskaan täysin, vaikka se olisi vuosia oireeton. Sairaus voi aktivoitua milloin vain, jos ei pidä varaansa.

Joillakin voi jäädä energiaton tila. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman 24 vuoden kokemukseni perusteella sanoisin, että burn outista ei koskaan toivu täysin.

Miten tämä oireilee sinulla?

Selvin oire on se, että jos jokin tilanne muistuttaa sitä, joka aiheutti burnoutin aikanaan, aivoni laittavat jarrut päälle enkä saa koko asiaa tehtyä. Mikään ponnistelu ei auta, kun on sisäinen täyslukkojarru päällä. Lisäksi tuntuu, että aivot eivät vain suoriudu samalla tavalla kuin aiemmin. Ennen ensimmäistä burnoutia olin innokas ja optimistinen. Sen jälkeen meno on ollut latteampaa.

Toki nyt ikäkin jo vaikuttaa, joten nykytilanteeseen ei suoraan kannata verrata. Nuo ongelmat kuitenkin alkoivat ekasta burnoutista eivätkä ne koskaan loppuneet.

moderni työelämä on paskaa ja kuormittavaa. Toipuminen on aina mahdollista, mutta moni vaan aina stressaantuu uudelleen, kun se työ on  edelleen samanlaista ylikuormituksineen. 

Siis oliko tässä nyt aiheena/ongelmana seksin vähyys vai se burn out?

No, joka tapauksessa itsellä oli kohtuullisen paha työperäinen burn out pari vuotta sitten. Päädyin irtisanoutumaan ja hakeutumaan eri työhön. Burn out oli pian muisto vain. Eli kyllä siitä voi parantua nopeastikin, mutta vaatii usein aika radikaaleja toimenpiteitä. Jos olisin edelleen vanhassa työssä, niin olisin todennäköisesti jo työkyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman 24 vuoden kokemukseni perusteella sanoisin, että burn outista ei koskaan toivu täysin.

Miten tämä oireilee sinulla?

Selvin oire on se, että jos jokin tilanne muistuttaa sitä, joka aiheutti burnoutin aikanaan, aivoni laittavat jarrut päälle enkä saa koko asiaa tehtyä. Mikään ponnistelu ei auta, kun on sisäinen täyslukkojarru päällä. Lisäksi tuntuu, että aivot eivät vain suoriudu samalla tavalla kuin aiemmin. Ennen ensimmäistä burnoutia olin innokas ja optimistinen. Sen jälkeen meno on ollut latteampaa.

Toki nyt ikäkin jo vaikuttaa, joten nykytilanteeseen ei suoraan kannata verrata. Nuo ongelmat kuitenkin alkoivat ekasta burnoutista eivätkä ne koskaan loppuneet.

Kuulostaa samalta. Hän kanssa ikäänkuin lamaantuu. Tietyissä tilanteissa. Sit se on sitä voivottelua vaikka ei olisi mitään isoja hommia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kymmenen vuotta burniksen jälkeen minua alkaa stressaamaan jo kun herättelen taas vanhoja harrastuksia henkiin. Kaikki suorittaminen tekee stressaantuneeksi. Ehkä vanhat harrastukset olivat osa burnout-stressiä ja nekin pitää hylätä.

Mulla sama. Jotkin asiat on ollut pakko haudata kokonaan, koska ne aiheuttavat välittömän ahdistuksen. Mulla tosin syynä voi olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka mitä ilmeisimmin alkoi pitkään hoitamatta olleesta ADHD:sta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 10 vuotta uupumuksesta enkä ollut kuin 2kk saikulla. Työpaikkakin vaihtunut tuon jälkeen. Kyynisyys jäi pysyväksi, en tunne sympatiaa, jos minun pitää tehdä sen takia jotain silloin, kun se mielestäni rasittaa minua liikaa. En usko, että kokonaan palaudun koskaan, mutta en myöskään salli enää ajautumista siihen pisteeseen, että joutuisin jäämään sairauslomalle uupumisen takia. Ennemmin otan lopputilin.

 

 

Tätä mä olen alkanut pelätä. Ettei hän toivu ikinä omaksi itsekseen. Jos käy töissä. 

Tuo kyynisyys on aika kuvaava sana ja näen tuota sympatian puutetta.  Kun ollaan otettu asioita puheeksi. Ei minkäänlaista ymmärrystä tai vastakaikua.

Tärkeintä kuitenkin olisi kumppanin tuki, jota minä saan omaltani. Pitää vaan ymmärtää ja tutkailla itseään, jos vaimo vetää joka asiasta pulttia. Jos kaikki ei ole itsellä hyvin, niin ei se auta, että se läheisin ihminen ei ymmärrä. Läheiselle on kuitenkin helpointa purkaa pahaa oloaan, sulta se vaatii vaan hieman ymmärrystä. Pienin askelin tukien, kuunnellen, auttaen ja välillä hemmotellen eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko tässä nyt aiheena/ongelmana seksin vähyys vai se burn out?

No, joka tapauksessa itsellä oli kohtuullisen paha työperäinen burn out pari vuotta sitten. Päädyin irtisanoutumaan ja hakeutumaan eri työhön. Burn out oli pian muisto vain. Eli kyllä siitä voi parantua nopeastikin, mutta vaatii usein aika radikaaleja toimenpiteitä. Jos olisin edelleen vanhassa työssä, niin olisin todennäköisesti jo työkyvytön.

Se että burn out. Ovat aiheuttaneet vaimolle tilan jossa esimerkiksi sitä seksiä ei ole. 

Luojan kiitos vaimo irtisanoutui ja otti helpon työn. Tuntuu vaan että tuokin aiheuttaa jo stressiä. Vaikka on nyt sellaista että hän osaa ja voi hoitaa vasemmalle kädellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 10 vuotta uupumuksesta enkä ollut kuin 2kk saikulla. Työpaikkakin vaihtunut tuon jälkeen. Kyynisyys jäi pysyväksi, en tunne sympatiaa, jos minun pitää tehdä sen takia jotain silloin, kun se mielestäni rasittaa minua liikaa. En usko, että kokonaan palaudun koskaan, mutta en myöskään salli enää ajautumista siihen pisteeseen, että joutuisin jäämään sairauslomalle uupumisen takia. Ennemmin otan lopputilin.

 

 

Tätä mä olen alkanut pelätä. Ettei hän toivu ikinä omaksi itsekseen. Jos käy töissä. 

Tuo kyynisyys on aika kuvaava sana ja näen tuota sympatian puutetta.  Kun ollaan otettu asioita puheeksi. Ei minkäänlaista ymmärrystä tai vastakaikua.

Tärkeintä kuitenkin olisi kumppanin tuki, jota minä saan omaltani. Pitää vaan ymmärtää ja tutkailla itseää

Kyllä. Mä tosin olen itsekkin traumatisoitunut noista burn out caseista. Enkä tule ikinä suostumaan enää samaan. Mä käytännössä pidin koko pakettia kasassa. Samalla kun pelkäsin suhteen ja vaimon hengen puolesta.  

Siksi mua pelottaa ja ahdistaa ihan hulluna. Mä en halua olla joku terapia työkalu loppuelämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pahalla mutta ei varmasti hyvälläkään, tai sitten provolle vastaus: Vaimollasi on henkistä kuormaa, ja sinä olet huolissasi seksin määrästä. Onko sinulle ollenkaan tärkeää että nauttiiko vaimosi seksistä yhtään vai onko se hänelle P E L K K Ä velvollisuus. Velvollisuus muiden velvollisuuksien ja kotitöiden lomassa, työhuolien lisäksi. Sinulla on kädet, hyödynnä niitä ja älä ainakaan kuormita vaimoasi lisää. 

 

Onnellinen ja stressitön, hyvin levännyt nainen haluaa seksiä ihan luonnostaan, ja herrasmies (järkevä mies) ei oleta että jokin lukumäärä viikossa on mittari sille. Luonnollisesti nainen haluaisi seksiä kerran kuussa, ovulaation lähiaikoina 

 

 

Olisikin Provo..

On tärkeää.  Hän kyllä nauttii seksistä paljon ja se laukaisee myös hänen stressiä. Muttakun ei ole mahdollista sitä harrastaa ku

Seksillä ja tyydyttämisellä et voi kuitenkaan hoitaa hänen työperäistä henkistä kuormitusta, varsinkin kun seksin saaminen on varmaan viimeisin murhe hänellä. Ilmeisesti sitä kyllä riittää kunhan vaan kysyy. Jos seksi siihen auttaisi niin olisiko noita ongelmia? Vapaa-ajalle olisi hyvä saada tekemistä mikä vie ajatukset pois työstä ja muista velvollisuuksista. Mutta riippuu kuormituksen tasosta. Jos menee pahaksi niin ei enää jaksa ajatella mitään, ja henkilö istuu tai makaa vain paikoillaan. 

Hyi että miehet on ällöjä. En suostuisi mihinkään vaikkei burn out vaivaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ikä? Voi olla vaihdevuodet.

36 ei ole.  Ollaan aika pitkään oltu yhdessä ja tämä on just samanlaista kun kaikissa aiemmissa stressi jaksoissa. Hänen elämä on pelkkää selviytymistä. Nyt vaan ei olisi edes syytä stressiin

 

Voi olla esivaihdevuodet.

Vaihdevuosihullu.

Vierailija kirjoitti:

Hyi että miehet on ällöjä. En suostuisi mihinkään vaikkei burn out vaivaisikaan.

Tuskinpa miehet siinä mitään menettäisikään 🤭

37. 

Kun hänellä oli hommat hulluimmillaan. Seksi oli oikeastaan ainoa asia joka häntä rentoutti.  Sillon tuli tyylin puoli väkisin johdateltua hommat siihen.  Jälkikäteen hän kertoi että koki itsekkin sen olleen hyvä asia. 

Nyt blokannut tämänkin pois enemmän.