Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko raskaana olevat tai jo aidit selittaa, miksi raskaana olevalta tutulta ei saa kysya, joko vauva on syntynyt? En ole liikaa asialla ahdistanut, kunhan kysyin.
01.05.2007 |
Kuulemma ei kestä kun hän on kaikkien huomion keskipisteenä ja kaikki vaatii häntä jo synnyttämään eikä vauva vaan vielä tule eikä hän voi sille mitään että se ei vielä synny. En todella tajunnut, että asia on noin arka. Sama ihminen on kysynyt minulta joka kerta tavatessamme, että joko olen saanut paremman työpaikan ja voi voi kun en ole saanut, enkö yritä tarpeeksi vai missä vika.
Kommentit (34)
Itselläni on kaksi yliaikaiseksi mennyttä raskautta takana. Viimeisen kuukauden ajan olo on ollut tukala, en ole saanut nukuttua tai oltua minkäänlaisessa mukavassa asennossa. Vauvan pää painaa virtsarakkoa niin, että kuselle on mentävä noin vartin välein. Alapäähän sattuu, selkään sattuu, reisiin tulee suonikohjuja ja alavatsa alkaa muistuttaa seepraa. Kylkiluut tohjona kun vauva potkii. Olen valmis mihin tahansa päästäkseni jo synnyttämään, mutta vauva on toista mieltä: ei aio tulla vielä ulos. Lääkäri toteaa hymyillen että kohdunsuu on tiukasti supussa ja kohdunkaulaa vielä jäljellä. Vitutuskäyrä on taivaissa. Ei supistuksen supistusta.
Ja sitten kännyyn tulvii viestejä, joissa kysytään joko lapsi on syntynyt. Ihan kun en ilmoittaisi kun se syntyy. Udellaan, onko supistellut tai onko sellainen olo että pian se syntyy. No ei ole supistellut ja on olo ettei se synny ikinä. Kaiken kruunaa muka hauskat viestit tyyliin " Aiotko sä päästää sitä beibiä ulos ikinä?" tai " Yksikään ei ole sisään vielä jäänyt" , ehkä jopa neuvoja synnytyksen käynnistämiseen kotikonstein (ihan kun en olisi jo saunonut, siivonnut, sekstannut, shoppaillut, joogannut, jumpannut, käynyt akupunktiossa ja vyöhyketerapiassa, juonut litratolkulla risiiniöljyä ja juossut 10-kerroksisen talon rappusia ees taas).
Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kun vauva oli yliaikainen ja kaikki kyseli koko ajan, että joko jotain on tapahtunut. Porukka ihan soitteli erikseen sitä varten! Meinasin ryytyä ihan täysillä ja laittaa puhelimen kiinni... mutta sitten ne ois soittanut miehen puhelimeen, että " mitä sinne laitokselle" ... kun oisivat luulleet meidän olevan laitoksella. Minulla ainakin keitti, kun olisin itsekin toivonut vauvan jo syntyvän ja synnytyskin jännitti.
Ilmoitin vain aina, että kerron heti kun on jotain kerrottavaa.
että jostain on pakko keksiä surkuttelemisen aihetta....
olisin tiennyt, että häntä on liikaa rasitettu asialla. Voin nyt varmaan samalla lailla avautua hänellekin, että minäkin haluaisin itsekin paremman työpaikan, seuraan kaikkia mahdollisia ilmoitusväyliä, yritän olla niin hyvä kun osaan että saisin työn, mutta minua vaan ei vielä ole valittu. Ei ole minustakaan kiva, että sitä kysytään viikottain aina ensimmäisenä ja ollaan pettyneitä kun ei ole vieläkään mitään. Kanssa kertoisin sen heti samantien, jos tuuri kävisi.
ap
Vierailija:
että jostain on pakko keksiä surkuttelemisen aihetta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljäs lapsi meni niin paljon yli lasketun ajan, että kertakaikkiaan hermostuin siihen, kun joka päivä sain monta kertaa selittää, että ei ole syntynyt, ei supistele, ilmoitan sitten...Nuorimmainen syntyikin sitten viikon etuajassa, kun jouduttiin leikkaamaan. Tuli monille vähän yllätyksenä.
ja odottavat kanssani. Säälikää minua!
Vierailija:
Vierailija:
että jostain on pakko keksiä surkuttelemisen aihetta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mulla ei sitten ollut niin tukala olo, mutta kyllä minä raskaanakin osasin olla kiitollinen ja iloinen, jopa liikuttunut siitä, että niin moni eli mukana meidän odotuksessa ja selvästi odottivat iloisina, että meille tulee vauva.
Eli suoraan sanottuna, en aivan ymmärrä. Mutta koska monella näyttää olevan noin herkkää, niin olen oppinut, että en loppuraskaudessa kysele enää keneltäkään mitään.
Itselläni on synnytykset rv 42+2 ja 42 tasan. Kivaa oli rv 36 asti saada tekstareita ja puheluita, joiden ainoa sisältö oli se, joko vauva on syntynyt. Lasketun ajan lähestyessä tuli reilusti yli 10 viestiä päivässä, ja jos en heti viitsinyt/ehtinyt vastaamaan niin soittivat miehelleni kun luulivat että olen sairaalassa! Kun laskettu aika meni, tahti vain kiihtyi. Se alkoi jo ärsyttää, joka päivä sama juttu yli kuukauden ajan.
Ei se siltikään elämän suurin murhe ollut, vaikka ärsyttävää olikin.
Kolmannen lapsen lasketun ajan valehtelen kuukautta myöhäisemmäksi, kuten joku jo kertoi tehneensä.
Vierailija:
ja odottavat kanssani. Säälikää minua!
Vierailija:
Vierailija:
että jostain on pakko keksiä surkuttelemisen aihetta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle raskaus oli kovin henkilökohtainen juttu, mitä lähemmäs loppua ja mitä pidemmälle ohi LA:n mentiin, sitä enemmän tunsin että se ei ole muiden asia, vauva on minun ja en halua sitä ulkopuolisille jakaa.
Alkuraskaudessa ei kukaan osannut kysellä mitään koska en kertonut ulkopuolisille, loppuraskaudessa alkoi sitten jo tuntemattomatkin kysellä kuinkas pitkäkällä ollaan ja milloin se syntyy ja kumpi tulee jne. En vastannut usein mitään. Ja suututin monia tuttujani. Koska olin hormonihirviö :)
Seuraava " ongelma" saattaa tulla sitten kun vauva on syntynyt.
Kaikki on heti tulossa kylään katsomaan vauvaa, sairaalaan ei onneksi enää päästetä ulkopuolisia, mutta kun heti kun ollaan kotiuduttu niin pitäis päästä katsomaan. Ainakin mua se sieppas ihan suunnattomasti.
En avannut puhelinta ekana kuukautena ollenkaan, kun en todella halunnut meille jotain ns kavereita joita en muutenkaan tapaa juuri koskaan. Eräskin tuttu soitti miehelleni minun ja vauvan ollessa vielä laitoksella, että minä päivänä ja monelta tullaan kotiin, että hän voisi tulla edes pihalle hetkeksi vilkaisemaan vauvaa, suutuin siitä ihan uskomattoman paljon että edes ehdotti moista. Mieheni hoiti sitten puhelut myös isovanhempien kanssa ja sopi koska he saivat tulla kylään...Hormonihuuruissani vaan imettelin vauvaani enkä kaivannut ketään muita näkösälle ainakaan ekaan kolmeen viikkoon kertaakaan :)
koska se alistaa ja invalidisoi häntä ja hän haluaa olla aivan kuin kuka tahansa muukin, ja sitten jos jättää ylimääräiset raskaudesta johtuvat huomionosoitukset pois, eipä mene kauaa kun hän alkaa vihjailla ja muistutella tilastaan ja lopulta tilittää kun kukaan ei tajua miten raskasta on olla raskaana. Eli aina menee väärin, mutta onneksi tämä on kai pian ohi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin on itse ihan sekaisin ja sitten koko suku kanssa ja häiriköivät tauotta viimeisen 2 kk. Olen järkyttynyt.
-lapseton-
naisella on itse oikeus määritellä, miten paljon omaa rauhaa tarvitsee vauvansa kanssa, mutta kyllä minusta tuolla 13 asenteella voi sitten rauhassa ajatella, että ei sitä apua sitten lähiverkostolta tule lapsieperheen arkeen, jos asenne muien iloona ja riemuun teidän vauvasta on tuollainen.
Minulla oli ihan eri " strategia" . Vaikka olin tosi väsynty annoin kaikkien tulla katsomaan meitä, jotka vain halusivat (ja moni halusi!). Ekat viikot kotona ramppasi vieraita yhtenään. Siinä vain sitten opettelin imettämään muiden tuijottaessa. Mutta kas kun vauva on kasvanut ja on jo reipas leikki-ikäinen, niin meillä riittää lastenhoitajaa joka käänteeseen. Koskaan ei ole niin, että olisi enemmän kuin kolme soittoa pitänyt soittaa, että on illaksi hoitaja, jos haluaa mennä vaikka elokuviin.
Ja silti vauva tuntui ihan omalta. Minähän hänet kannoin, synnytin ja imetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo mustakin oli tosi törkeetä että ihmiset halusivat tietää mitä kuuluu, ja miten voin, ja lapsen synnyttyä kysyivät kumpi tuli. IKÄÄNKUIN en olisi jossain vaiheessa sitä kertonut!
Loppuraskauden aikana en edes poistunut kotoani, koska on tosi loukkaavaa jos joku sattui katsomaan minua tai vatsaani. Ihmiset ei tajua... :(
Vierailija:
koska se alistaa ja invalidisoi häntä ja hän haluaa olla aivan kuin kuka tahansa muukin, ja sitten jos jättää ylimääräiset raskaudesta johtuvat huomionosoitukset pois, eipä mene kauaa kun hän alkaa vihjailla ja muistutella tilastaan ja lopulta tilittää kun kukaan ei tajua miten raskasta on olla raskaana. Eli aina menee väärin, mutta onneksi tämä on kai pian ohi.Ap
On todella mahtava tunne, kun lapsi kasvaa sisällä, kääntyilee, liikkuu... tuntuu niin tutulta ja omalta, rakkaalta, vaikka ei vielä edes ole syntynyt.
Kännykän saa kiinni jos kyselyt häiritsee, itse tein niin että sanoin kaikille kertovani kun vauva syntyy. Ja sen tein: lähetin viestejä kun rinnallani oli alle tunnin ikäinen pienokainen.
Meillä taas on niin fiksu ja tiedostava suku, että kukaan ei tunkenut sairaalaan tai kotiin. Se oli vähän mälsää, sillä olin elämäni kunnossa ja halusin vieraita! Itse sitten soittelin kavereille että ollaan osastolla sejase, tulkaa käymään.
Lämmöllä muistelen niitä aikoja.
Vierailija:
Ensin on itse ihan sekaisin ja sitten koko suku kanssa ja häiriköivät tauotta viimeisen 2 kk. Olen järkyttynyt.-lapseton-
On myös ihan järkyttynyt, että laskettu aika meni jo, vaikka alkoi odottaa syntymää jo 2-3 viikkoa ennen. Nyt itkeskelee kun ei saakaan vauvaa " koskaan" vaikka niin kovasti toivoi jne. Eiköhän se nyt ole melko todennäköistä, että se vauva vaikka kuukauden sisään perheeseen saapuu?
ap
jos edes joku olisi ollut kiinnostunut minusta ja raskaudestani... Tasan ei käy ystävät & onnenlahjat :(
Ja 13, vasrmasti itsekin olet joskus ärsyttänyt ihmisiä kysymyksilläsi/ kommenteillasi, on junttiutta ja käytöstapojen puutetta reagoida niihin sinun tavallasi..
Vierailija:
Itselläni on synnytykset rv 42+2 ja 42 tasan. Kivaa oli rv 36 asti saada tekstareita ja puheluita, joiden ainoa sisältö oli se, joko vauva on syntynyt. Lasketun ajan lähestyessä tuli reilusti yli 10 viestiä päivässä, ja jos en heti viitsinyt/ehtinyt vastaamaan niin soittivat miehelleni kun luulivat että olen sairaalassa! Kun laskettu aika meni, tahti vain kiihtyi. Se alkoi jo ärsyttää, joka päivä sama juttu yli kuukauden ajan.
Ei se siltikään elämän suurin murhe ollut, vaikka ärsyttävää olikin.
Kolmannen lapsen lasketun ajan valehtelen kuukautta myöhäisemmäksi, kuten joku jo kertoi tehneensä.
Vierailija:
ja odottavat kanssani. Säälikää minua!
Vierailija:
Vierailija:
että jostain on pakko keksiä surkuttelemisen aihetta....
jos ei SEKUNNISSA vastaa puhelinmeen ekalla pirinällä nin sitten toisesta päästä naljaillaan " ai mää jo luulin etä sää oot lähteny synnärille kun et heti vastannu...."
SAATANA SAAN KAI MÄÄ PASKALLA EDES KÄYDÄ ILMAN ET ON VASTATTAVA SIIHEN VITUN PIRINÄÄN SEKUNNIN SADASOSASSA!!!!!!!!!
Ehkä ei sitten kannata kysellä. Ainoa mitä keksin on, että kaikki muut kyselee samaa tai että se on ainoa asia, mitä häneltä nykyisin kysellään ja koko homma jännittää. Ne on ne hormonit...