Voisitteko raskaana olevat tai jo aidit selittaa, miksi raskaana olevalta tutulta ei saa kysya, joko vauva on syntynyt? En ole liikaa asialla ahdistanut, kunhan kysyin.

ehdittyä yliaikaiseksi =( Plus vielä kahdelle tutulle. Itse olen synnyttänyt kaksi yliaikaista lasta, ja pelko oli perseessä ihan lopussa juuri näiden ystävien ja tuttujen kokemusten takia: nyt vauva on elossa ja liikkuu vatsassani, huomenna tilanne voi olla jo toinen. Pelkäsin ihan tosissaan, onneksi sain terveet lapset.

Vierailija:

On myös ihan järkyttynyt, että laskettu aika meni jo, vaikka alkoi odottaa syntymää jo 2-3 viikkoa ennen. Nyt itkeskelee kun ei saakaan vauvaa " koskaan" vaikka niin kovasti toivoi jne. Eiköhän se nyt ole melko todennäköistä, että se vauva vaikka kuukauden sisään perheeseen saapuu?

ap

Vierailija:

jos ei SEKUNNISSA vastaa puhelinmeen ekalla pirinällä nin sitten toisesta päästä naljaillaan " ai mää jo luulin etä sää oot lähteny synnärille kun et heti vastannu...."

SAATANA SAAN KAI MÄÄ PASKALLA EDES KÄYDÄ ILMAN ET ON VASTATTAVA SIIHEN VITUN PIRINÄÄN SEKUNNIN SADASOSASSA!!!!!!!!!

Halusin vaan sen alkuajan tutustua rauhassa omaan lapseeni :)



Ei mua haittaa jos vaikka joku entinen työkaveri joka ei muutenkaan ole pitänyt mitään yhteyksiä edes aikoihin ennen raskautta on suuttunut minulle siitä kun en silloin vuosia sitten halunnut häntä kotiimme katsomaan lasta ekoina viikkoina :)



On se jännä että näitä samoja ihmisiä ei kiinnosta nähdä sitä vauvaa kun se on kasvanut, eikä kysellä kuulumisiani niinä aikoina lainkaan kun en ole raskaana...Oikeat ystävät kyllä ovat ottaneet yhteyttä jopa vaikka tämä vauva on jo kasvanut taaperoksi, eivät kysele ainoastaan hänestä vaan myös minun kuulumisiani :)



Ja jos vanhempani, sisarukseni ja ystäväni olisivat minut ja lapsen elämästään hylänneet sen vuoksi etten ollut sosiaalinen loppuraskaudesta enkä vauvan ekoina viikkoina kotona, niin tervemenoa niille vaan oliskin saanut olla.



En todellakaan tarvinnut lapsenvahtia ekoina viikkoina, ja jos olisin tarvinnut, olisin pyytänyt lapsen isovanhempia/tätiä tai enoa, en todellakaan jotain puolituttua, vaikka tuskin ne olisi oikeasti halunneetkaan hoitaa lasta, kai luotin sukuuni ja läheisiini että he ovat normaaliälyisiä ihmisiä :)



Mutta siitä ekasta kuukaudesta lähtien olen kyllä elänyt ihan normaalia elämää ja tavannut ystäviäni sekä sukulaisiani, eikä kukaan läheiseni meitä hylännyt eli lähiverkosto on ihan kunnossa, kiitos kysymästä :)



jatkaa vastaaja 13, joka pesiytyi täysin vauvansa kanssa alkuaikana ja erakoitui jo loppuraskaudesta

eli olen yrittänyt välttää typeriä kommentteja/kysymyksiä jos huomaan että raskaus on heille " arka" aihe. Hormonit muuttivat mut juntiksi ja ääliöksi ;) mutta onneksi oli ihmisiä lähellä jotka eivät mua siksi hylänneet :) En itsekään suutu raskaana oleville ystävilleni jos he käyttäytyvät kuin mitkäkin hormonihirviöt junttiääliöt viimeisillään :)



13

Minuakin on nyt loppuraskautta kohden vituttanut kaikki, mutta en silti ala käyttäytyä ystäviä ja sukulaisia kohtaan kuin mikäkin idiootti.



En minä rikki mene, eikä minulla ole mitään syytä " suuttua suunnattomasti" , siitä, että minulle osoitetaan huomiota, ja ihan hyvällä vielä.



Kyllä on herkkäpeppuisia prinsessoita, en voi muuta sanoa. Enpä tule sellaisten kanssa kyllä tosielämässäkään toimeen.

Kyllä sitä pitää osata käyttäytyä silti ihmisiä kohtaan, jotka kuitenkaan eivät pahalla tarkoita.

Itselläni eka raskaus oli kaksosraskaus ja vauvoja odoteltiin jo rv:stä 35 maailmaan. Meni 4 viikkoa ennenkuin käynnistyksellä syntyivät ja siihen neljään viikkoon mahtui miljoona joko joko viestiä. Vitutti minuakin samat kyselyt kaikista supisteluista ja eritteistä ja sun muista. Mutta silti käyttäydyin. Jos joskus tuntui että tekis mieli soittajan painua jonnekkin niin en vaan yksinkertaisesti vastannu puhelimeen.. Vaikka sitten soittelivat äidilleni jne että ovatko lähteneet synnyttämään, niin se ei minua haitannut. Saivatpahan tilannetiedotteen äidiltänijoka todellakin jaksoi asiasta jauhaa.



Onneksi tämä kolmonen syntyi kolmisen viikkoa etuajassa, ei tarvinnut jaksaa tota loppuajan rumbaa...

kun menee yliaikaiseksi. Ärsyttihän se välillä, mutta ei kukaan sitä millään pahalla kysynyt. En minä alkanut kyselijöille tiuskimaan asiasta vaan väliin harmittelin mielessäni. Joskus pitää osata hillitä itsensä.

Ei minusta ole kiellettyä/moraalitonta/junttia olla vastaamatta uteluviesteihin saati jos ei avaudu lähes/kokonaan tuntemattomille tilastaan, ei raskaus tee naisesta ja tulevasta vauvasta kaikkien omaisuutta.

Tämä on taas näitä klassisia tapauksia: teet niin tai näin, niin se on aina väärinpäin. Ei saa raskaanaolevalta kysellä laskettua aikaa, kommentoida mahan kokoa, kysyä onko pahoinvointia, kysellä vointia, kysyä onko jo syntynyt, jne. Ja jos et mitään kysy, niin arvon mamma vetää herneen nokkaan. Sillä lailla.

loppumetreillä on aika tukalaa olla, ja tuleva äiti haluaisi jo malttamattomasti saada sen vauvan.



samalla hän kuitenkin potee huonoa omaatuntoa, että ei malttaisi odottaa, kun kaikki kuitenkin kommentoivat siihen, että kun se vauva ei vielä olekkaan syntynyt, että syntyyhän se sitten omia aikojaan kun on valmis..



ehkäpä odottavat äidit kokevat sen niin, että se olisi moite, että ihan kuin äiti ei tietäisi, että vauvat syntyvät ajallaan, ja HUONO ja itsekäs äiti tietysti ei malta odottaa, vaan tuskailee kun vauva ei vieläkään synny..



oma lukunsa on sitten ne, jotka soittaa vaan ja kysyy ekana, että joko. jos ei niin puhelu loppuu aika pian.

tai ne , jotka kysyvät tekstarilla asiaa, ja kun selviää että äiti on vielä yhtenä kappaleena, vastaus on lyhyt OK.

Eikös se sitten vasta olekin junttia? Junttia on myös muuttua niin kovin kiinnostuneeksi tuttavaksi loppuraskauden ajaksi. Junttia on myös tunkea osastolle/vastasynnyttäneen kotiin mikäli hän ei sitä perheineen toivo.



Junttia on synnyttää alakautta, saada vauva sektiolla, olla lapseton, täysimettää, pulloruokkia,aloittaa kiinteät, viedä yökylään, pitää kotihoidossa, viedä tarhaan, käyttää kestovaippoja, käyttää kertakäyttövaippoja, olla olemassa ylipäätään.

Vierailija:

oma lukunsa on sitten ne, jotka soittaa vaan ja kysyy ekana, että joko. jos ei niin puhelu loppuu aika pian.

tai ne , jotka kysyvät tekstarilla asiaa, ja kun selviää että äiti on vielä yhtenä kappaleena, vastaus on lyhyt OK.

Vierailija:

Junttia on synnyttää alakautta, saada vauva sektiolla,

... että toivottavasti tämä on ensimmäinen ja viimeinen lapsesi. En kestä sinua raskaana! Tämän kommentin jälkeen saat takuulla olla rauhassa häneltä.



Vakavasti, ei mielestäni mitkään hormoonit oikeuta kiukuttelemaan ja pompottelemaan ystäviä tuolla tavalla. Voit sanoa ystävällesi että nyt riittää. Te kerrotte varmasti toisillenne elämänne suuret asiat, sinä uudesta työpaikasta ja hän vauvastaan. Kysy seuraavan kerran tavatessanne / soitellessanne " Miten sulla menee?" se voi olla hätkähdyttävän harvinainen kysymys, kun muut vaan utelee vauvasta ja sen voinnista.