Lestadiolaisäiti vastaa asiallisiin kysymyksiin

Olen tätä miettinyt nyttemmin itsekin.



Olin kyllä silloin todella, todella rakastunut - juuri sellainen, joka oli löytänyt elämänsä miehen! :) Ja olin rakastunut juuri siihen ihmiseen. Tokihan toivoin silloin vain ja ainoastaan löytäväni lestadiolaisen miehen, jonka kanssa olisi turvallista samalle uskolle tulevaisuutensa rakentaa - ja moni aisa olisi ennalta selvää, ei tarvitsisi erikseen kertoa ja selitellä. Se on erittäin turvallisen tuntoinen perusta. En silloin etukäteen osannut surra/pelätä oikeastaan mitään. Olisi eittämättä ollut erittäin vaikea asia silloin seurusteluvaiheessa, jos hän olisi kieltänyt uskonsa. Ja siinä vaiheessa olisi varmasti ollut nykyistä vaikeampaa - jos se nytkin on välillä hyvin vaikeaa - pysyä itse uskomassa. Ja jos kääntää asian niin, että hylkäisinkäö nyt häntä sen vuoksi, ettemme usko samalla tavalla, niin en missään nimessä! Meille kyllä sanotaan, että usko on elämämme tärkein asia - se menee senkin edelle, millaisia ihmis/parisuhteita täällä elämässämme luomme.



ap

Vieläkö lestadiolaiset pitävät ns. hoitokokouksia? Onko olemassa vielä lestadiolaisia jotka sulkevat " uskossaan hairahtuneen" pois kaikesta?



Katsoin netissä Hannu Karpon ohjelman lestadiolaisyhteisöistä juuri siellä Oulun suunnalla. Toki ohjelma oli tehty 80-luvulla, mutta onko asiat muuttuneet siitä ajasta paljonkin?



Ohjelma löytyy Ylen hyvä arkisto-sivuilta. Hakusanaksi Karpo. Kestää n.40min.

sinulla melkeinpä samalainen tilanne ap kuin minulla.



JA myös ajatukset juoksee samaa rataa kuin sinulla. Minulla myös useampi lapsi ja mies ei ole uskomassa. Olisipa kiva tuntea kasvotustenkin. Monesti koen yksinäisyyttä sen takia että mieheni ei ole uskovainen enään.



Rukoilen ja toivon että vielä joskus palamisen armon saisi.



SAmalailla myös ajattelen tuosta ehkäsystä.

Olen syntynyt -79. Vanhempieni nuoruudessa on ollut. Silloin on vääränlainen lakihenkisyys vallannut ihmismieliä. Nykyään ei kyllä ketään uskossaan hairahtanutta ajeta pois - kyllä se on jokainen ihminen henkilökohtaisesti, joka sen valinnan tekee, uskooko vai ei. Itse olen kokenut uskomisen vapaana, samoin Rauhanyhdistyksen toiminnan. Ry:llä pidetään parisen kertaa vuodessa ns. seurakuntailtoja, välillä kodiniltoja, joissa yhdessä keskustellaan (esim. alustuksen pohjalta) ajankohtaisiksi koetuista asioista, jotka koskettavat opillisia kysymyksiä tai perheiden elämää tässä ajassa. olen itse nähnyt tuon Karpon ohjelman netistä, enkä tunnistanut siitä omiani. :) Ovathan nämä hoitokokoukset aikoinaan olleet sekaannusta aiheuttavia, ajattelemattomiakin, eivätkä varmasti ole olleet luomassa parhainta mahdollista kuvaa meiltä maailmallepäin.



ap

meillä mies ei kyllä enää ehkäse... kovasti tuntuu ajattelevan minunkin tunteita..

T:61

Ai, laitan vai? En ole ajatellut,- liekö se sitten muodostunut jo niin tavaksi. Toiset käyttävät hymppiä kirjoittaessaan, toiset eivät. Olen aika peruspositiivinen ihminen varmaan ja laitan tekstiini hymynaaman, kun itseäni hymyilyttää. Hymyilenkö kentie sitten liikaa? Ei muuten liity uskonnolliseen vakaumukseeni! (ja tähän varmaan laittaisin tuon samaisen hymynaaman, mutta jätänpä nyt mieliksesi sen jättämättä. En yleensä pyri ehdoin tahdoin ärsyttämään ihmisiä.)



ap

ap

Olen viimeisillään raskaana j apyrkii ärsyttämään pikku asiatki! Tosi hyvä ketju muuten ja asialliset on vastaukset! T vl itsekkin! ;)

terveydenhoitajana? Joudut varmasti olemaan tekemisissä ehkäisyvalistuksen, aborttien yms. kanssa. Osaatko olla ammatillinen näissä asioissa, vaikka ne olisivat uskoasi vastaan?

Onpa lohdullista ja ihanaa kuulla, että muitakin äitejä löytyy! Joskus tuntuu, ettei ole ketään! Ei ketään, joka voisi täysin ymmärtää omaa asemaa. Tuntuu, että kuulun johonkin vähän unohdettuun porukkaan. On perheelliset, yksinäiset, lapsettomat, lesker... Mutta esim. perheitä, joissa vain toinen puoliso on uskomassa, ei ole huomioitu omin Srk:n kirjoin, harvoin Päivämiehestäkään - tai seurapuheista - löytää sillä tavalla omaa elämäntilannetta sivuavia tekstejä tai sanoja.



Meilläkään tuo ehkäisy ei ole ollut kovin kauaa ajankohtaista, kun miehen uskon kieltämisestä on vasta niin vähän aikaa. Emmekä aina mekään ole käyttäneet ehkäisyä.Mutta näin me sen olemme ajatelleet, ja avioliitto ja seksuaalinen kanssakäyminen on asia, jotka jatkuvat ja toivottavasti mahdollisimman hyvin tästäkin eteenpäin.



ap

Ja aina ei ole helppoa elää sen asian kanssa!

No opiskeluaikoina jouduin olemaan enemmänkin tekemisissä työharjoittelujaksoilla, mutta vuosiin en ole ollut ns. julkisella sektorilla (tk, sairaalat) töissä. Olen vanhusalalla, yksityinen hoitolaitos. Ehkäisyn tarve alkaa olla näissä ikäluokissa vähäisempää (anteeksi, laitan hympän nyt) ;)



Ehkä uskoni on sillä tavalla ohjannut työpaikan valintaa, etten ole hakeutunut työhön, jossa joutuisin toimimaan oman vakaumukseni vastaisesti. Tokihan paljonlestadiolaisia on toimissa, joissa joutuu toimimaan toisin kuin uskoo, vrt. evoluutioteoria (bilsan, uskonnon opet), lääkärin työ jne.



ap

Palaan myöhemmin illasta mahdollisesti, mikäli ehdin vain.



ap

(siis minä jonka mies ei myöskään ole vl).



Lähteekö miehesi suviseuroihin? Seuroihin yleensäkin sun mukaan?

Miten lapset teillä suhtautuu siihen että isi ei enää usko? Kyselevätkö paljon? Puhuuko miehesi Jumalasta/uskosta lapsille. Katsooko mies leffoja?Juoko alkoholia? onko teillä tv:tä?



Meillä mies kulkee seuroissa ja suviseuroissa mukana. Paljoa ei meidän elämässä huomaa että mies ei ole vl. Joskus harvoin kun me muut nukumme niin mies saattaa juoda yhen oluen ja katsoa leffoja.`



Mies ei puhu lapsille Jumalasta eikä muutenkaan mitään uskoon liittyvää. En tiedä miten sitten kun lapset on teinejä ja varmaan kyselevät enemmän..

Vierailija:

(siis minä jonka mies ei myöskään ole vl).

Lähteekö miehesi suviseuroihin? Seuroihin yleensäkin sun mukaan?

Miten lapset teillä suhtautuu siihen että isi ei enää usko? Kyselevätkö paljon? Puhuuko miehesi Jumalasta/uskosta lapsille. Katsooko mies leffoja?Juoko alkoholia? onko teillä tv:tä?

Meillä mies kulkee seuroissa ja suviseuroissa mukana. Paljoa ei meidän elämässä huomaa että mies ei ole vl. Joskus harvoin kun me muut nukumme niin mies saattaa juoda yhen oluen ja katsoa leffoja.`

Mies ei puhu lapsille Jumalasta eikä muutenkaan mitään uskoon liittyvää. En tiedä miten sitten kun lapset on teinejä ja varmaan kyselevät enemmän..

Meillä lapset niin pieniä ettei tajua. Ei löydy tv:tä. Mies katselee muiden nukkuessa leffoja koneelta.

Ei käytä juuri ollenkaan alkoholia ja suviksiin lähtee aina muiden kanssa.

mitä sitten, jos lestadiolaispari kärsii lapsettomuudesta? Onko hoidot sallittuja ja miten niihin suhtaudutaan?

Vierailija:

mitä sitten, jos lestadiolaispari kärsii lapsettomuudesta? Onko hoidot sallittuja ja miten niihin suhtaudutaan?

Toki lestadiolaisissa on lapsettomuudesta kärsiviä niinkuin muissakin ihmisissä. EI heihin kummemmin suhtauduta, varmaan toivotaan että Taivaan Isä antaisia heillekin lapsia. Hoidot on ok, ainakin niin kauan kuin käytetään omia sukusoluja.

uhups

Kiitos hyvästä vastauksestasi. tuskin olisin itse osannut yhtä hyvin tai paremmin ainakaan vastata. Se on totta, ettei ihminen, joka ei ole tällaisessa tilanteessa elänyt, voi asettua sinun tai minun asemaani - enhän minäkään osannut silloin, kun olimme koko perhe uskomassa. Kiitos tuestasi!



Ja sinulle, 113, kaikella rakkaudella :



Ei se läheisen ihmisen uskon kieltäminen yllättäen koskaan tapahdu. Jos olet itse elänyt tilanteen keskellä ehkä vuosiakin - kun toinen arpoo ja arpoo, eikä tiedä, mihin uskoo ja mihin ei - kyllä siinä on tullut sitä surutyötä tehtyä niiden vuosien mukana. Itkin silloin niin paljon, että kun mieheni sitten noin vuosi takaperin kertoi ratkaisustaan, en kyennyt vuodattamaan yhtään kyyneltä. Kun ystävät ja sukulaiset itkivät mieheni ratkaisua ja lohduttivat minua, olin minä se, joka loppujenlopuksi joutui lohduttajan asemaan. Niin koville se minulla otti, että menetin itkemisen taidon. Toisekseen en ymmärrä, miksi minun pitäisi kenellekään todistella sitä, että minua surettaa se, ettei mieheni ole uskomassa. Jos minulle annettaisiin mahdollisuus saada takaisin uskovainen puoliso ja vaikka synnyttäisinkin vielä kymmenen lasta, en hetkeäkään olisi tarttumatta tähän tarjoukseen. Rakkaimmalle ihmiselle maailmassa en toivoisi mitään pahaa. Se, ettei meille tule lisää lapsia niin kauan, kun mieheni ei ole samalla tavalla uskomassa, on vain totuus. Ja sen totuuden kanssa olen opetellut joka päivä elämään. Se on tällä hetkellä enemmän totta kuin se mahdollisuus, että meille tulisi lisää lapsia. En minä siitä asiasta riemuitse ja iloitse. Elän sen asian kanssa. Enkä sitä halua peitellä. Kenenkään tuttavan ei tarvitse elää siinä luulossa, että mikään ei ole muuttunut, vaikka mies uskonsa kielsikin. Monikin asia on eri tavalla. Eikä Jumala kysynyt minulta lupaa, saako näin meidän elämässämme tapahtua? Jos vain yrittäisit miettimällä miettiä, mitä sinä ajattelisit minun asemassani.



ap

...sanoa, etten todellakaan ole täydellisen onnellinen. Eikä " Meidän lapsemme ovat nyt tässä" tarkoita helpottuneisuutta tai iloa tai mitä lie sillä ajoitkaan takaa. Se on vain todellisuus, jota tällä hetkellä elän. Ja vaikka en erikseen maininnut, liitän joka ilta rukouksiini sen, että mieheni saisi vielä palaamisen armon. En sitä, että minun ei tarvitsisi saada enää lisää lapsia. Sitä en ole koskaan rukoillut.



ap