Lestadiolaisäiti vastaa asiallisiin kysymyksiin

ap

Tällä hetkellä minulla on kiharat. Hiukset ovat pitkät ja paksut. En ole koskaan värjännyt hiuksia, ovat ihan kivan väriset, tummanruskeat. Itse en täysin ymmärrä permanentin ja värjäyksen välillä olevaa rajanvetoa, mutta ehkä se raja on vain johonkin laitettu, ettei ulkonainen itsensämuuttaminen menisi elämässä päätarkoitukseksi - en tiedä. Olen aina kärsinyt hiukan akneen taipuvaisesta ihosta, enkä ole laskenut synniksi, jos olen käyttänyt värillistä meikkivoidetta ja peitepuikkoa, että voisin luontevasti olla ihmistenilmoilla ja esim. seuroissa.



Koruja käytän myös, korvakoruja minulla ei ole koskaan ollut - en ole koskaan niistä edes haaveillut. Kai sekin on tottumiskysymys, kun en niitä lapsena kotona ja sukulaisilla nähnyt.



ap

Vaatemakuni on aina ollut tarkka. Pidän kunnia-asiana liikkuua ihmistenilmoilla (ainakin) siististi puettuna. Seuraan myös muotia, mutten ihan joka oikkua. Pukeudun ikäisteni tavoin, farkkulinjaa arkena ja tärkeissä paikoissa juhlavammin. Tykkään pukea myös lapset nätisti, vaikkei se itsetarkoitus minulle olekaan. Esim. lasten haalareissa kun satsaa laatuun, niistä riittää useammalle pitäjälle.



ap

Kiitos kovasti:) Mielenkiinnolla olen lukenut vastauksiasi.



Vaikutat todella kivalta ihmiseltä, olisi kiva tutustua sinuun paremmin.



T: äiti Oulusta, ei vl

miten sinä haluaisit että lapsiisi tai siis uskoontoonne suhtauduttaisiin hoitopaikassa. Esim. annan lasten katsoa aamu tv lastenohjelmat ja tämä lapsi myös katsoo muiden mukana koska vanhemmat eivät ole asiaa kieltäneet. Miten vaput, synttärit ym juhlat vietättekö niitä normaalisti? Mitä asioita minun pitäisi huomioida tai välttää teidän uskontoanne kunnioittaen?

kyselle pph

Jos vanhemmat eivät ole erikseen maininneet perheensä vakaumuksesta ja tietävät, että sinulla on tv ja lapset saavat katsoa siitä aamu-piirrettyjä, mielestäni sinun ei tarvitse ottaa asiaa erikseen puheeksi. He kyllä itse sanovat, jos se heitä häiritsee. Lestadiolaisissakin kodeissa toiset katsovat esim. juuri piirrettyjä, toiset eivät. Näiden erojen ei vain saa antaa nousta uskon ja keskinäisen rakkauden esteeksi.



Vietämme samoja juhlapyhiä ja synttäreitä kuin muutkin. Mutta esim. tanssimiseen ja kevyeen musiikkiin suhtaudutaan kautta linjan torjuvasti. Eli älä pukkaa Lordia levylautaselle ja pistä lapsosia tanssimaan! ;) Voit myös varmasti ottaa tämän asian yhtä luontevasti esille lestadiolaisperheen vanhempien kanssa kuin otit täällä anonyyminä minun kanssani. Voimia tärkeään työhösi!



ap

Kiitos kommentistani! Olen saanut oikein asiallisia kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt vastaamaan parhaani mukaan. Ja niin, etten loukkaisi ketään toista lestadiolaista vastauksillani. Ja vastaan vain omasta puolestani näihin. Usein on niin, että ilman kiihkoa asioista saa paljon enemmän irti. Meilläkin elää kaksi eri maailmaa saman katon alla - miksi meidänkään pitäisi myrkyttää kanssaihmisiämme turhilla, usein ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen perustuvilla väitteillä ja luuloilla? Asioista voi aina keskustella, vaikkei ymmärtäisikään. Ymmärtänet, mitä tarkoitan. Mukavaa illanjatkoa Ouluun!



ap

Ap, vaikutat todella mukavalle ja avarakatseiselle ihmiselle. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

nä on kohta että jos on erityisesti huomioitavaa niin eivät he silloinkaan asiasta mitään maininneet. Eli eivät luultavasti haluaa mitään " erityiskohtelua " .

t.pph

Vierailija:

Jos vanhemmat eivät ole erikseen maininneet perheensä vakaumuksesta ja tietävät, että sinulla on tv ja lapset saavat katsoa siitä aamu-piirrettyjä, mielestäni sinun ei tarvitse ottaa asiaa erikseen puheeksi. He kyllä itse sanovat, jos se heitä häiritsee. Lestadiolaisissakin kodeissa toiset katsovat esim. juuri piirrettyjä, toiset eivät. Näiden erojen ei vain saa antaa nousta uskon ja keskinäisen rakkauden esteeksi.

Vietämme samoja juhlapyhiä ja synttäreitä kuin muutkin. Mutta esim. tanssimiseen ja kevyeen musiikkiin suhtaudutaan kautta linjan torjuvasti. Eli älä pukkaa Lordia levylautaselle ja pistä lapsosia tanssimaan! ;) Voit myös varmasti ottaa tämän asian yhtä luontevasti esille lestadiolaisperheen vanhempien kanssa kuin otit täällä anonyyminä minun kanssani. Voimia tärkeään työhösi!

ap

He saattavat olla niin arkojakin tunnustamaan uskoaan. Se on monesti vaikea paikka. Ihmisillä on tietty kuva lestadiolaisista (en yleistä), eikä aina ole helppoa kertoa lukeutuvansa tähän oukkoon. Nuoret vanhemmat voivat olla jotenkin vielä arempia tunnustamaan uskoaan. Ja jännä sinänsä, kun sinä itse kuitenkin tunnistat heidät lestadiolaisiksi, vaikkeivät he ole maininneet asiasta. Saanko esittää sinulle vastakysymyksen : mitkä ovat ne seikat/piirteet, mitkä sinulle kertoivat, että kyseessä on lestadiolaisperhe?



ap

Miksi ihmeessä lestadiolaisuus on " julkinen salaisuus" ? Tarkoitan siis sitä että kaikki tietävät että " noi on niitä" (sori sananvalinta mutta toi oli ihan flashback kouluikään :-) ) ja mitään aihetta sivuavaa ei koskaan lestadiolaisten ja ei-lestadiolaisten kesken mainita. Ei edes uskonnontunnilla jossa käsitellään herätysliikkeitä... Vain yhdellä uskonnontunnilla lukiossa on yksi vanhoillislestadiolaistyttö puhunut liikkeestä ja uskostaan, silloinkin muut istuivat tuppisuuna.



Minulla oli lukiossa luokkakaverina Rauhan Sanalainen tyttö jonka kanssa kyllä puhuttiin kaikesta uskoonkin liittyvästä (itse en ole uskossa, sanan varsinaisessa merkityksessä siis, kirkkoon kuulun kyllä).



Jos tästä jotain tolkkua sait niin lähinnä tarkoitan sitä että miksi asiasta ei uskalleta olla avoimia? En tarkoita sitä että kenenkään täytyisi kaikkien kuullen puhua olevansa lestadiolainen tai käyvänsä seuroissa tms. mutta jotenkin aina välillä on ollut hyvin vaivautunut tunnelma kun ei tiedä miten toiseen suhtautuisi... ääk, en osaa silti selittää kunnolla...

Ole hyvä ja kiitos! Minulla on ollut varmasti ihan yhtä hauskaa kuin kysymyksiä esittäneilläkin! Olen huonosti provosoituvaa tyyppiä, enkä vaivaudu vastaamaan pahaan pahalla. Siksi luultavasti olenkin saanut normaalia asiallisempia vastauksia. Olen toisinaan lukenut täällä olevia vl-viestiketjuja, joiden taso on ollut sitä luokkaa, ettei niihin ole kehdannut soppakauhaansa pistää... Kiihko ja ilkeily menee itse asian edelle ja se taas ei palvele yhtään ketään.



ap

Ymmärrän täysin (no, toivottavasti edes sinnepäin!) mitä tarkoitat! Ei minullakaan ollut koulumaailmassa juurikaan rohkeutta kuulutella uskostani. Tai että minulla on 11 sisarusta. Etenkin Oulun seudulla ihmisillä on paljon ennakkoluuloja - ja osin ehkä juuri meidän lestadiolaisten itse aiheuttamia juuri sillä, että olemme ns. " omissa piireissämme" ja vaiti uskostamme . Nämää ennakkoluulot taas eivät ole kannustamassa siihen, että lestadiolaiset rohkenisivat avoimemmin kertoa uskostaan ja siitä, mitä se usko siältää ja mihin se perustuu. Ja sitten taas se, että koska kanssaihmisillä on loppupeleissä hyvin vähän meistä faktatietoa, he perustavat käsityksensä niihin puheisiin, mitä joku on joltain joskus kuullut jne. Se, että meitä on tällä seudulla paljon, ei välttämättä ole meille itsellemme helpottava tekijä. Esim. asuessamme etelä-Suomessa vielä ihan vastikään havaitsin, ettei siellä ihmisillä ollut juurikaan tietoa uskostamme. Ihmiset, joiden kanssa olimme päivittäin tekemisissä, kyselivät paljon avoimemmin ja itsekin mielelläni vastasin, kun huomasin, ettei kyse ole siitä, että tähtäimenä olisi se, että paljastuisin " lestaksi" . Koin, ettämeistä oltiin aidosti kiinnostuneita ja vakaumustamme kunnioitettiin. Täällä Oulun seudulla tuntuu, että monessa perheessä puhutaan jo pienten lasten kuullen negatiiviseen sävyyn lestadiolaisista. Ihan pienet, alle kouluikäiset saattavat huudella " lestaksi" lestadiolaisperheen lapsia. Omille lapsilleni en ole koskaan jaotellut ihmisiä sen mukaan, kuka on lestadiolainen ja kuka ei. Ja koska isä ei nykyään ole, isommat lapset ymmärtävät senkin, että ei-uskovainen ihminen on aivan yhtä rakas ja arvokas kuin uskovainenkin. Jumala siunaa tasapuolisesti niin lestadiolaisen kuin ei-lestadiolaisenkin elämää ja valintoja.



Olisi tärkeää antaa toinen toisillemme tilaa hengittää. Usein se, että ihmiset tulisivat kysymään, tuntuisi mukavemmalta kuin vaikeneminen tai katse. Ja meidän lestadiolaisten tulisi olla enemmän tekemisissä kanssaihmisten kanssa, ihan niiden lähinaapureiden. Niin niitä ennakkoluuloja voisi pala palalta murentaa.



ap

Olen vain todennut, että todella moni on terveydenhoitaja, kätilö tms.

Vierailija:

Ymmärrän täysin (no, toivottavasti edes sinnepäin!) mitä tarkoitat! Ei minullakaan ollut koulumaailmassa juurikaan rohkeutta kuulutella uskostani. Tai että minulla on 11 sisarusta. Etenkin Oulun seudulla ihmisillä on paljon ennakkoluuloja - ja osin ehkä juuri meidän lestadiolaisten itse aiheuttamia juuri sillä, että olemme ns. " omissa piireissämme" ja vaiti uskostamme . Nämää ennakkoluulot taas eivät ole kannustamassa siihen, että lestadiolaiset rohkenisivat avoimemmin kertoa uskostaan ja siitä, mitä se usko siältää ja mihin se perustuu. Ja sitten taas se, että koska kanssaihmisillä on loppupeleissä hyvin vähän meistä faktatietoa, he perustavat käsityksensä niihin puheisiin, mitä joku on joltain joskus kuullut jne. Se, että meitä on tällä seudulla paljon, ei välttämättä ole meille itsellemme helpottava tekijä. Esim. asuessamme etelä-Suomessa vielä ihan vastikään havaitsin, ettei siellä ihmisillä ollut juurikaan tietoa uskostamme. Ihmiset, joiden kanssa olimme päivittäin tekemisissä, kyselivät paljon avoimemmin ja itsekin mielelläni vastasin, kun huomasin, ettei kyse ole siitä, että tähtäimenä olisi se, että paljastuisin " lestaksi" . Koin, ettämeistä oltiin aidosti kiinnostuneita ja vakaumustamme kunnioitettiin. Täällä Oulun seudulla tuntuu, että monessa perheessä puhutaan jo pienten lasten kuullen negatiiviseen sävyyn lestadiolaisista. Ihan pienet, alle kouluikäiset saattavat huudella " lestaksi" lestadiolaisperheen lapsia. Omille lapsilleni en ole koskaan jaotellut ihmisiä sen mukaan, kuka on lestadiolainen ja kuka ei. Ja koska isä ei nykyään ole, isommat lapset ymmärtävät senkin, että ei-uskovainen ihminen on aivan yhtä rakas ja arvokas kuin uskovainenkin. Jumala siunaa tasapuolisesti niin lestadiolaisen kuin ei-lestadiolaisenkin elämää ja valintoja.

Olisi tärkeää antaa toinen toisillemme tilaa hengittää. Usein se, että ihmiset tulisivat kysymään, tuntuisi mukavemmalta kuin vaikeneminen tai katse. Ja meidän lestadiolaisten tulisi olla enemmän tekemisissä kanssaihmisten kanssa, ihan niiden lähinaapureiden. Niin niitä ennakkoluuloja voisi pala palalta murentaa.

ap

noin se varmaan on tosiaankin :-) Olen ollut toisella puolella Suomea asuessani ortodoksin kanssa samalla luokalla ja se oli jotenkin hyvin luontevaa. Lisäksi meidän lähellä asui (ilmeisesti, tai lähinnä näin jälkikäteen ajateltuna) lestadiolaisperhe ja heihinkin suhtauduttiin vain mentaliteetilla " he ovat " jotain" uskovaisia ja heillä on sen takia paljon lapsia eikä telkkaria" . Tämä siis 4.-5.-luokkalaisten " viisaudella" :-)

-88

Hoitovietti vai mikä lienee?! Ja onhan sillä alalla juuri nyt paljon töitäkin tarjolla. Omissa sisaruksissani on mm. lähihoitaja ja fysioterapeutti (siskoja) ja veljissä diblomi-inssi, opettaja ja rekkamies. Että kaikenlaista löytyy!



ap

Kanssasi oli mukava vaihtaa ajatuksia! Puolin ja toisin tulimme lienee ymmärretyksi! Hyvää jatkoa



ap

Tiesin ystäväni lestadiolaiseksi ja minua häiritsi, kun hän ei kertonut asiasta minulle. Lapsensa kuitenkin kertoi perheen menemisistä ja tulemisista (seuroista jne) ja kerran meidän molempien kuullen. Siitä se keskustelu sitten lähti. =) Yhdessä itkettiin ja naurettiin. Hän sitä, että miksi en ole kysynyt ja minä, miksi hän ei ole kertonut. Ymmärrän kyllä, että leima lyödään liian helposti, ja keskustelu menee siihen " mitä saa ja mitä ei saa tehdä" . Ystäväni on maailman ihanimpia ihmisiä ja nyt kun välit ovat täysin avoimet, on " erilaisuutemme" rikkaus ja huomaamme kuinka samanlaisia olemmekaan. =)

Vierailija:

Kanssasi oli mukava vaihtaa ajatuksia! Puolin ja toisin tulimme lienee ymmärretyksi! Hyvää jatkoa

ap

pitänee vielä mainita että minulle ei koskaan ole ehtinyt noita mainitsemiasi ennakkoluuloja syntyä, olin 11 kun muutimme takaisin Oulun seudulle toiselta puolelta Suomea enkä muuttaessani edes tiennyt mitä on lestadiolaisuus. Ja kun kokemusta oli ortodoksi-luokkakaverista jne. niin olen ollut jotenkin ihmeissäni tästä vtäällä allitsevasta ilmapiiristä :-)

-88

at ja kivantuntiset vanhemmat kuin myös heidän lapsensa. Siksi minua alkoikin tämä ketju kiinnostamaan koska halusin tietää miksi " salaavat " uskontonsa koska minun tehtäväni on lapsen kasvatus ja haluaisin kunniottaa kaikkien omaa vakaumusta.

t.pph

Vierailija:

He saattavat olla niin arkojakin tunnustamaan uskoaan. Se on monesti vaikea paikka. Ihmisillä on tietty kuva lestadiolaisista (en yleistä), eikä aina ole helppoa kertoa lukeutuvansa tähän oukkoon. Nuoret vanhemmat voivat olla jotenkin vielä arempia tunnustamaan uskoaan. Ja jännä sinänsä, kun sinä itse kuitenkin tunnistat heidät lestadiolaisiksi, vaikkeivät he ole maininneet asiasta. Saanko esittää sinulle vastakysymyksen : mitkä ovat ne seikat/piirteet, mitkä sinulle kertoivat, että kyseessä on lestadiolaisperhe?

ap