Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa eläkeikäistä äitiäni. Jatkuvasti pahantuulinen ilman mitään järkevää syytä.
15.02.2026 |
Oikeasti kaiken saanut ja hyvässä asemassa oleva varakas ihminen, jolla ei pitäisi olla mitään valittamista. Silti nykyään koko ajan löytyy jotain valitettavaa ja kiihtyy ihan ihmeellisistä asioista nollasta sataan ihan yhtäkkiä. Passiivis-aggressiivinen, tiuskii ja kiukuttelee. Olen todella väsynyt yhteydenpitoon.
Kommentit (12)
Muutokset persoonallisuudessa voi viitata alkavaan muistisairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhana moni asia voi vaikeutua, rikkaallakin. Ihan tavallinen asia. Ei sitä tietänyt ennenkuin tuli vanhaksi.
Odottakaa, niin näette omalla kohdallanne, miten "kivaa" vanhana on.
Sama täällä. Äidistä on tullut niin negatiivinen joka asian suhteen. Muistan että mummuni oli samanlainen vanhana. Kiukkuinen ja ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Monet papparaiset osaa silti käyttäytyä. Vanhat naiset on alinta saa staa
Miksi sanot noin? Ihmisiä ollaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä sairauksia tai kipuja, joihin hän ei ole saanut apua?
Tai ei vain ole hakenut apua.
Eläköityminen tuo omat haasteensa, kun säännöllinen elämä katkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä kamalia vanhoja naisia ja miehiä myös, jotka kyttäävät toisten elämää, pyörivät kaupoissa tientukkeena ja valittavat kaikesta. Ilahtuvat vain siitä jos jollain menee huonosti.
Onko itse kovin herttainen ja hyväntuulinen jos jo nuorena kiukuttelee muosta ihmisistä esim kaupoissa? Tai vanhemmistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset aivoissa. Vaskulaarinen dementia on mun kökkidiagnoosi. Tosin äitisi tulee saamaan sen vasta viiden vuoden päästä koska kieltäytyy menemästä lääkäriin.
Minun äiti käyttäytyi myös tosi ilkeästi minua kohtaan, ja pitkään. Ohitin ensin kaiken. Kun isäni kuoli, alkoi sellainen ryöpytys minua ja siskoani kohtaan, että oksat pois. Totesin silloin, että äidilläni on alkanut muistisairaus, koska luonne on niin muuttunut. Oli harhoja, unohteli juttuja, oli ilkeä, jopa aggressiivinen ja suorastaan vainosi minua ja siskoani. Kun otin asian puheeksi muistisairaudesta, sain aikamoisen ryöpyn häneltä ja veljitäni. Kieltäytyivät lääkäriin menemisestä.
Perunkirjoitulsessa yritti tehdä meistä tytöistä perinnöttimiä, kun olimme olleet tekemässä hänestä "hullua". Ja veljeni komppasivat.
No, eihän se läpi mennyt. Mutta katkaisin välit, kaikkiin kolmeen, kuin myös siskoni.
Emme jääneet haukuttaviksi.
Ja puolen vuoden päästä kuulimme, että kotihoito käy äidillämme monesti päivässä ja vuoden kuluttua oli jo palvelutalossa, diagnosoitu Alzheimerin tauti, joka muhinut jo pidempään.
Kun me tytöt emme enää suostuneet hänen kynnysmatoikseen, joutuivat pojat ja miniät kohtaamaan sen päivittäisen soittelurumban ja käynnit ja haukut. Heihin se kohdistui, koska ne olimme sen estäneet.
Jälkeenpäin olemme kuulleet muilta sukulaisilta, että olisi kannattanut veljieni ja miniöiden kuunneella sisariaan, jotka huomasivat äitinsä käytöksen muuttuneen ja epäilivät muistisairautta.
Varsinkin, kun tyttäristä toinen on sairaanhoitaja, joka työskennellyt myös muistisairauden kanssa,
eli minä.
Monelta murheelta olisi vältytty.
Onko hänellä sairauksia tai kipuja, joihin hän ei ole saanut apua?