Lue keskustelun säännöt.
Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?
14.02.2026 |
Minusta ei ole, vaan raamattu on ihmisten sanaa Jumalasta.
Kommentit (5326)
”Jostain tutkimusta luin, missä oli tämäntapaista testattu. Osoittautui kuitenkin että he jotka rukoilivat, eivät kuuluneet sellaiseen kirkkoon joka uskoi edes Raamatun sanaan, saati Jeesukseen messiaana jne”
Epäilen suuresti että kokeessa olisi tehty tällainen perustavaa laatua oleva virhe kun kuitenkin kristillisiä kirkkoja on pilvin pimein olemassa ja niistä runoilijoita saatavissa.
Luulen että tuo väite on vain esitetty jonkun uskovaisen toimesta koska tulos ei ole miellyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Uskossa on kyse henkilökohtaisesta totuudesta ja tietämisestä, johon on saanut todistuksen. Monta kertaa on jo todettu, että tuo todistus on henkilökohtainen ja samalla jaettu muiden uskovien kanssa. Usko on myös vapaa valinta. Kenenkään ei ole pakko uskoa eikä ole pakko pitää sitä totuutena. Eikä sitä voi ehkä ymmärtää, jos ei sitä itse koe.
En voi valita uskoa sellaista, joka vilpittömän parhaan ymmärrykseni mukaan on epätosi.
Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Voitko sinä uskoa juuri nyt, että kotitalosi on rakennettu piparkakuista? Et voi, koska et voi valita uskoa todeksi sellaista, mikä vilpittömän parhaan ymmärryksesi mukaan on epätotta.
Minun vilpittömän parhaan ymmärrykseni mukaan kristinusko on ilmeisen epätotta samassa mielessä kuin se, että kotitalosi on rakennettu piparkakuista on ilmeisen epätotta. Ei sellaista voi uskoa, vaikka miten haluaisi. Enintään voi muiden edessä teeskennellä, että uskoo vaikkei oikeasti uskokaan.
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.
Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Uskossa on kyse henkilökohtaisesta totuudesta ja tietämisestä, johon on saanut todistuksen. Monta kertaa on jo todettu, että tuo todistus on henkilökohtainen ja samalla jaettu muiden uskovien kanssa. Usko on myös vapaa valinta. Kenenkään ei ole pakko uskoa eikä ole pakko pitää sitä totuutena. Eikä sitä voi ehkä ymmärtää, jos ei sitä itse koe.
En voi valita uskoa sellaista, joka vilpittömän parhaan ymmärrykseni mukaan on epätosi.
Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Voitko sinä uskoa juuri nyt, että kotitalosi on rakennettu piparkakuista? Et voi, koska et voi valita uskoa todeksi sellaista, mikä vilpittömän parhaan ymmärryksesi mukaan on epätotta.
Minun vilpittömän parhaan ymmärrykseni mukaan kristinusko on ilmeisen epätotta samassa mielessä kuin se, että kotitalosi on rakennettu piparkakuista on ilmeisen epätotta. Ei sellaista voi uskoa, vaikka miten haluaisi. Enintään voi muiden edessä teeskennellä, että uskoo vaikkei oikeasti uskokaan.
Minulle usko ei sama kuin piparkakkutaloteoriasi.
Vierailija kirjoitti:
”Jostain tutkimusta luin, missä oli tämäntapaista testattu. Osoittautui kuitenkin että he jotka rukoilivat, eivät kuuluneet sellaiseen kirkkoon joka uskoi edes Raamatun sanaan, saati Jeesukseen messiaana jne”
Epäilen suuresti että kokeessa olisi tehty tällainen perustavaa laatua oleva virhe kun kuitenkin kristillisiä kirkkoja on pilvin pimein olemassa ja niistä runoilijoita saatavissa.Luulen että tuo väite on vain esitetty jonkun uskovaisen toimesta koska tulos ei ole miellyttänyt.
Manipuloija ei voikaan tajuta, että rukous muuttaa ensisijaisesti rukoilijan mieltä, ei Jumalan. Vaikka sekin voi muuttua, koska on kyse vuorovaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Uskossa on kyse henkilökohtaisesta totuudesta ja tietämisestä, johon on saanut todistuksen. Monta kertaa on jo todettu, että tuo todistus on henkilökohtainen ja samalla jaettu muiden uskovien kanssa. Usko on myös vapaa valinta. Kenenkään ei ole pakko uskoa eikä ole pakko pitää sitä totuutena. Eikä sitä voi ehkä ymmärtää, jos ei sitä itse koe.
En voi valita uskoa sellaista, joka vilpittömän parhaan ymmärrykseni mukaan on epätosi.
Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Voitko sinä uskoa juuri nyt, että kotitalosi on rakennettu piparkakuista? Et voi, koska et voi valita uskoa todeksi sellaista, mikä vilpittömän parhaan ymmärryksesi mukaan on epätotta.
Minun vilpittömän parhaan ymmärrykseni mukaan kristinusko on ilmeisen epätotta samassa mielessä kuin se, että kotitalosi on rakennettu piparkakuista on ilmeisen epätotta. Ei sellaista voi uskoa, vaikka miten haluaisi. Enintään voi muiden edessä teeskennellä, että uskoo vaikkei oikeasti uskokaan.
Minulle usko ei sama kuin piparkakkutaloteoriasi.
Jos kristinuskon totuuteen uskominen on vapaa valinta, sen on välttämättä tarkoitettava sitä, että ihmisen on kyettävä vapaasti valita uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta. Jos ihminen kykenee vapaasti uskomaan todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, sinä kykenet juuri nyt uskomaan, että kotitalosi on valmistettu piparkakuista. Jos et kykene, se osoittaa, että ihminen ei (ainakaan aina, jatkokeskustelua laajuudesta vaaditaan) kykene uskomaan todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, jolloin myöskään kristinuskon totuuteen uskominen ei ilmeisestikään ole vapaa valinta.
Tarkoitus ei ollut verrata kristinuskoa siihen, että talosi on rakennettu piparkakuista ja olen pahoillani, jos sanoistani sai sen vaikutelman. Kyse on puhtaasti siitä, että ainakin minun ymmärrykseni mukaan doksastinen voluntarismi, eli näkemys, jonka mukaan ihminen valitsee, mitä hän uskoo, on epätosi. Todeksi uskominen on tahdosta riippumaton vakuuttumisen prosessi. Prosessin tarkat ominaisuudet voivat ajan kanssa muuttua kokemusten, vastaanotetun informaation jne. myötä, mutta milloinkaan sen ominaisuudet eivät ole valittuja. En ole valinnut olla skeptikko, vaan minusta on kokemuksieni ja vastaanotetun informaation johdosta tullut sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan”
Kysymys kuuluu vain että miksi? Kokeiletko sinä jatkuvasti varmuuden vuoksi asioita joihin et ollenkaan usko ja jotka eivät vaikuta sinusta ollenkaan todennäköiseltä?
Oletko esim. antanut aidosti ateismille mahdollisuuden?
”Se voi olla mahdollista”
Mutta kertooko se jotain islamin oikeassa olosta vai vain ihmisen taipumuksesta uskoa asioihin joille hän altistuu vahvasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?
”Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.”
Asiat joita ei voi kiistattomasti osoittaa suuntaan tai toiseen ovat mielipiteitä ja makuasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Voin kertoa että oma tieni oli hyvinkin mutkikas, ja tässä sitä ollaan. Jeesus rakastaa sinuakin ja hänellä on aina syli auki sinulle.
Plus tuo nykyään selitetään eri tavoin
Kyseessä on kvanttikenttä, jolla on kahdenlaista ilmenemistapaa. Vaikka se on vain yksi asia. Eri tavalla "mittaamalla" eli vuorovaikuttamalla sen kanssa, näkyy eri ominaisuus.