Lue keskustelun säännöt.
Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?
14.02.2026 |
Minusta ei ole, vaan raamattu on ihmisten sanaa Jumalasta.
Kommentit (5326)
Kun puhutaan uskoontulosta, voinko itse yhtääkkiä alkaa uskoa, täytyy huomioida että Raamattu-usko on Jumalan hengen antamaa Jeesuksen Kristuksen omaa uskoa. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen oman uskon kanssa.
Jumala antaa oman henkensä sinun henkesi tilalle. Silloin vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
Vasta silloin näet että nyt ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Voin kertoa että oma tieni oli hyvinkin mutkikas, ja tässä sitä ollaan. Jeesus rakastaa sinuakin ja hänellä on aina syli auki sinulle.
"Oma tieni" on kirjaimellisesti objektiivisen vastakohta. Sinun "oma tiesi" on täsmälleen yhtä vakuuttavaa todistusaineistoa kuin islamiin päätyneen "oma tie".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan uskoontulosta, voinko itse yhtääkkiä alkaa uskoa, täytyy huomioida että Raamattu-usko on Jumalan hengen antamaa Jeesuksen Kristuksen omaa uskoa. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen oman uskon kanssa.
Jumala antaa oman henkensä sinun henkesi tilalle. Silloin vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
Vasta silloin näet että nyt ymmärrän.
Sitä odotellessa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?
Se riippuu myös siitä missä todellisuudessa elää ja mitkä ovat vallitsevat asiantilat, jos näin voisin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Palsta temppuilee, pahoittelen jos tulee moneen kertaan.
Kykenetkö jollakin mahdollisimman objektiivisella metodilla osoittamaan, että "elävä Jumala" on muutakin kuin mielikuvituksesi tuotetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Se riippuu myös siitä missä todellisuudessa elää ja mitkä ovat vallitsevat asiantilat, jos näin voisin sanoa.
Oletko sitä mieltä, että me emme elä samassa todellisuudessa?
Todellisuus = kaikki aktuaalisesti vallitsevat asiaintilat. Todellisuus =/= subjektiivinen näkemys siitä, mitkä asiaintilat vallitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulennolla olleet ovat juuri laskeutuneet takaisin maan pinnalle.
Pitäisi kysyä löytyikö Jumala taivaan avaruuksista?
Vierailija kirjoitti:
Kuulennolla olleet ovat juuri laskeutuneet takaisin maan pinnalle.
Pitäisi kysyä löytyikö Jumala taivaan avaruuksista?
Jumala on henki joka asuu hengen taivaassa. Ei materiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulennolla olleet ovat juuri laskeutuneet takaisin maan pinnalle.
Pitäisi kysyä löytyikö Jumala taivaan avaruuksista?
Johan sen Juri Gagarin totesi, että "kävin taivaassa, eikä siellä ollut ketään".
/s
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Palsta temppuilee, pahoittelen jos tulee moneen kertaan.
Kykenetkö jollakin mahdollisimman objektiivisella metodilla osoittamaan, että "elävä Jumala" on muutakin kuin mielikuvituksesi tuotetta?
Et kelpuuta mitään. Päättele.
Jeesus sanoi pyhäkössä häntä haastaneille juutalaisille:
Joh 7: 17.
"7 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko niin, että ihmisen aivojen rakenteessa on se kohta
tai ei ole jotta voi uskoa tai ei.
Yliluonnolliseen uskoa todeksi lapsesta tai nuoresta saakka.
Kun kuulee ns. Jumalan sanaa saarnassa tai itse lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Se riippuu myös siitä missä todellisuudessa elää ja mitkä ovat vallitsevat asiantilat, jos näin voisin sanoa.
Oletko sitä mieltä, että me emme elä samassa todellisuudessa?
Todellisuus = kaikki aktuaalisesti vallitsevat asiaintilat. Todellisuus =/= subjektiivinen näkemys siitä, mitkä asiaintilat vallitsevat.
En usko että elät samassa todellisuudessa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Autuaita (onnellisia) ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Jeesushan se noin sanoi (kun Tuomas sai koittaa naulanjälkiä ja uskoi kun näki).
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että ihmisen aivojen rakenteessa on se kohta
tai ei ole jotta voi uskoa tai ei.
Yliluonnolliseen uskoa todeksi lapsesta tai nuoresta saakka.
Kun kuulee ns. Jumalan sanaa saarnassa tai itse lukien.
Minut on aikanaan kastettu luterilaiseen kirkkoon ja ollessani koululainen oli vielä tunnustuksellinen uskonnon opetus ja pakolliset jumalanpalvelukset, joten lusittu on.
Yliluonnolliseen tai Jumalaan en ole tietääkseni uskonut koskaan, toki en voi tietää niistä ajoista, joita en muista. Niin sanoakseni tietoinen ateisti olen ollut n. 10-vuotiaasta. Eli suunnilleen noihin aikoihin ymmärsin, että "on tällainen jumaluus, johon jotkut uskovat, ja kun koulussa puhutaan Jeesuksesta ja käydään jumalanpalveluksissa niin siellä puhujat ajattelevat, että nämä asiat ovat totta, mutta minä en usko, että ne ovat totta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulennolla olleet ovat juuri laskeutuneet takaisin maan pinnalle.
Pitäisi kysyä löytyikö Jumala taivaan avaruuksista?
Jumala on henki joka asuu hengen taivaassa. Ei materiaa.
Jumalan Henki on voima joka tekee työtään ihmismielessä,
siis Pyhä Henki on kotonaan meissä uskovissa.
Pyhä Henki on maan päällä ihmisissä se Voima joka saa ihmismielen uskomaan.
Vierailija kirjoitti:
”Se voi olla mahdollista”
Mutta kertooko se jotain islamin oikeassa olosta vai vain ihmisen taipumuksesta uskoa asioihin joille hän altistuu vahvasti?
Kai ymmärrät mikä on usko?
”Kun puhutaan uskoontulosta, voinko itse yhtääkkiä alkaa uskoa, täytyy huomioida että Raamattu-usko on Jumalan hengen antamaa Jeesuksen Kristuksen omaa uskoa. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen oman uskon kanssa”
Tämä tuntuu vaihtelevan jatkuvasti. Välillä usko on ihan ihmisen oma valinta jonka hän voi tehdä ja sitten taas välillä jotain jonka Jumala antaa.
”Kai ymmärrät mikä on usko?”
Tietenkin. Miten niin? Esim. lapset uskovat yleensä siihen uskoon jossa heidän vanhempansa ovat joten ihminen selvästi luonnostaan alkaa uskoa siihen minä on voimakkaasti läsnä hänen ympärillään.
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.