Lue keskustelun säännöt.
Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?
14.02.2026 |
Minusta ei ole, vaan raamattu on ihmisten sanaa Jumalasta.
Kommentit (5326)
Vierailija kirjoitti:
”Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan”
Kysymys kuuluu vain että miksi? Kokeiletko sinä jatkuvasti varmuuden vuoksi asioita joihin et ollenkaan usko ja jotka eivät vaikuta sinusta ollenkaan todennäköiseltä?Oletko esim. antanut aidosti ateismille mahdollisuuden?
Olen ollut ateisti ja sitten tullut uskoon. Olin nuorempana todella vastahakoinen kaikkeen uskontoon liittyväänkään, mutta sydän olikin kovin sulkeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Kaikki muut jumalat ,jotka eivät voi antaa syntejä anteeksi, ovat epäjumalia. Vain yksi Jumala voi antaa oman Henkensä tehdä ihminen eläväksi. Niinkuin hän teki ensimmäisen ihmisen eläväksi. erivastaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Palsta temppuilee, pahoittelen jos tulee moneen kertaan.
Kykenetkö jollakin mahdollisimman objektiivisella metodilla osoittamaan, että "elävä Jumala" on muutakin kuin mielikuvituksesi tuotetta?
Et kelpuuta mitään. Päättele.
Jeesus sanoi pyhäkössä häntä haastaneille juutalaisille:
Joh 7: 17.
"7 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Se, etten kelpuuttaisi mitään on vain sinun väitteesi, jonka tueksi sinulla ei ole todisteita. Et sano niin siksi, että sinulla olisi hyvä syy uskoa niin, vaan kognitiivinen dissonanssi estää sinua ajattelemasta asiaa vakavasti, koska asian vakavasti ajatteleminen johtaa väistämättä siihen, että joudut toteamaan vastauksen olevan "ei, ei ole olemassa yhtäkään edes kohtalaista objektiivista syytä valita kristinusko ennen muita uskontoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Se riippuu myös siitä missä todellisuudessa elää ja mitkä ovat vallitsevat asiantilat, jos näin voisin sanoa.
Oletko sitä mieltä, että me emme elä samassa todellisuudessa?
Todellisuus = kaikki aktuaalisesti vallitsevat asiaintilat. Todellisuus =/= subjektiivinen näkemys siitä, mitkä asiaintilat vallitsevat.
En usko että elät samassa todellisuudessa kuin minä.
Intätkö ihan iloksesi, vai kognitiivinen dissonanssiko sinua ajaa välttelemään oikeaa keskustelemista?
"Todellisuus" on kaikki se, mikä on totta (siinä merkityksessä, minkä minä annoin sanalle "totuus"). Jos sinä olet olemassa ja minä olen olemassa, me sijaitsemme välttämättä samassa todellisuudessa, koska sana "todellisuus" pitää sisällään kaiken olemassaolevan. Vaikka olisi niin, että on olemassa 38 000 000 eri olemassaolon ulottuvuutta ja 756 000 000 000 000 rinnakkaista maailmankaikkeutta, niin nämä kaikki yhdessä ovat "todellisuus". Kaikki se, joka on "todellisuuden" ulkopuolella, on olemassaolematonta.
Nyt kysyn uudestaan aiemmat kysymykset:
Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?
Ehkä ymmärsit itse asian vierestä mitä yritin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Palsta temppuilee, pahoittelen jos tulee moneen kertaan.
Kykenetkö jollakin mahdollisimman objektiivisella metodilla osoittamaan, että "elävä Jumala" on muutakin kuin mielikuvituksesi tuotetta?
Et kelpuuta mitään. Päättele.
Jeesus sanoi pyhäkössä häntä haastaneille juutalaisille:
Joh 7: 17.
"7 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Se, etten kelpuuttaisi mitään on vain sinun väitteesi, jonka tueksi sinulla ei ole todisteita. Et sano niin siksi, että sinulla olisi hyvä syy uskoa niin, vaan kognitiivinen dissonanssi estää sinua ajattelemasta asiaa vakavasti, koska asian vakavasti ajatteleminen johtaa väistämättä siihen, että joudut toteamaan vastauksen olevan "ei, ei ole olemassa yhtäkään edes kohtalaista objektiivista syytä valita kristinusko ennen muita uskontoja".
Ja sama hiukan eri sanoin:
Se, että uskovaisen näkökulmasta "en kelpuuta mitään" ei ole vika minun ajattelussani tai siinä, että rimani sille, minkä hyväksyn todisteeksi on liian korkea vaan vika on siinä, että rima sille, minkä uskovainen hyväksyy todisteeksi on niin hirvittävän matala, että sitä voisi kuvata klassisesti "pidetään mieli niin avoinna, että aivot tipahtavat ulos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan uskoontulosta, voinko itse yhtääkkiä alkaa uskoa, täytyy huomioida että Raamattu-usko on Jumalan hengen antamaa Jeesuksen Kristuksen omaa uskoa. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen oman uskon kanssa.
Jumala antaa oman henkensä sinun henkesi tilalle. Silloin vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
Vasta silloin näet että nyt ymmärrän.
Sitä odotellessa sitten.
Aamen, näin radikaalia se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Se riippuu myös siitä missä todellisuudessa elää ja mitkä ovat vallitsevat asiantilat, jos näin voisin sanoa.
Oletko sitä mieltä, että me emme elä samassa todellisuudessa?
Todellisuus = kaikki aktuaalisesti vallitsevat asiaintilat. Todellisuus =/= subjektiivinen näkemys siitä, mitkä asiaintilat vallitsevat.
En usko että elät samassa todellisuudessa kuin minä.
Intätkö ihan iloksesi, vai kognitiivinen dissonanssiko sinua ajaa välttelemään oikeaa keskustelemista?
"Todellisuus" on kaikki se, mikä on totta (siinä merkityksessä, minkä minä annoin sanalle "totuus"). Jos sinä olet olemassa ja minä olen olemassa, me sijaitsemme välttämättä samassa todellisuudessa, koska sana "todellisuus" pitää sisällään kaiken olemassaolevan. Vaikka olisi niin, että on olemassa 38 000 000 eri olemassaolon ulottuvuutta ja 756 000 000 000 000 rinnakkaista maailmankaikkeutta, niin nämä kaikki yhdessä ovat "todellisuus". Kaikki se, joka on "todellisuuden" ulkopuolella, on olemassaolematonta.
Nyt kysyn uudestaan aiemmat kysymykset:
Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Ehkä ymmärsit itse asian vierestä mitä yritin sanoa.
Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja? Saisinko ystävällisesti selväsanaisen vastauksen tähän nimenomaiseen kysymykseen.
Miten määrittelisit sanan "tieto"? Saisinko ystävällisesti selväsanaisen vastauksen tähän nimenomaiseen kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Palsta temppuilee, pahoittelen jos tulee moneen kertaan.
Kykenetkö jollakin mahdollisimman objektiivisella metodilla osoittamaan, että "elävä Jumala" on muutakin kuin mielikuvituksesi tuotetta?
Et kelpuuta mitään. Päättele.
Jeesus sanoi pyhäkössä häntä haastaneille juutalaisille:
Joh 7: 17.
"7 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Se, etten kelpuuttaisi mitään on vain sinun väitteesi, jonka tueksi sinulla ei ole todisteita. Et sano niin siksi, että sinulla olisi hyvä syy uskoa niin, vaan kognitiivinen dissonanssi estää sinua ajattelemasta asiaa vakavasti, koska asian vakavasti ajatteleminen johtaa väistämättä siihen, että joudut toteamaan vastauksen olevan "ei, ei ole olemassa yhtäkään edes kohtalaista objektiivista syytä valita kristinusko ennen muita uskontoja".
Ja sama hiukan eri sanoin:
Se, että uskovaisen näkökulmasta "en kelpuuta mitään" ei ole vika minun ajattelussani tai siinä, että rimani sille, minkä hyväksyn todisteeksi on liian korkea vaan vika on siinä, että rima sille, minkä uskovainen hyväksyy todisteeksi on niin hirvittävän matala, että sitä voisi kuvata klassisesti "pidetään mieli niin avoinna, että aivot tipahtavat ulos".
Usko pois, varmasti suurin osa uskovaisista ymmärtää mitä sanot. Usko voi näyttää tuolta, se voi tuntua tuolta, se voi tehdä sinulle järkeä noin ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Jos haluat pysyä fiktiiivisessä kontrollissasi, jonkun muun uskonnon kuollut jumaluus sopii varmaan pirtaasi?
Et vastannut kysymykseen.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Myös "en" kelpaa vastaukseksi.
Elävä Jumala.
Palsta temppuilee, pahoittelen jos tulee moneen kertaan.
Kykenetkö jollakin mahdollisimman objektiivisella metodilla osoittamaan, että "elävä Jumala" on muutakin kuin mielikuvituksesi tuotetta?
Et kelpuuta mitään. Päättele.
Jeesus sanoi pyhäkössä häntä haastaneille juutalaisille:
Joh 7: 17.
"7 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Se, etten kelpuuttaisi mitään on vain sinun väitteesi, jonka tueksi sinulla ei ole todisteita. Et sano niin siksi, että sinulla olisi hyvä syy uskoa niin, vaan kognitiivinen dissonanssi estää sinua ajattelemasta asiaa vakavasti, koska asian vakavasti ajatteleminen johtaa väistämättä siihen, että joudut toteamaan vastauksen olevan "ei, ei ole olemassa yhtäkään edes kohtalaista objektiivista syytä valita kristinusko ennen muita uskontoja".
Naurahdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ja se on edelleen ihmisen vapaa tahto ja valinta. Jos epäilyttää se valinta tai haluaisi uskoa vaikka mieli sanoo että höpönlöpöä, niin aina voi antaa mahdollisuuden ja kokeilla”
Ei uskomista voi kokeilla. Ihminen uskoo tai sitten ei.Voihan sitä kokeilla. Käydä kirkossa, seurakunnassa, jutella uskonasioista, lukea Raamattua, rukoilla, kaikkea näitä voi tehdä vaikkei uskokaan. Se avaa mahdollisuuden antaa uskon tulla sydämeen. Jos niin ei tapahdu, niin ei tapahdu. Joskus uskoon tuleminen voi tulla yllättäen.
Voinko päätyä uskomaan islamiin käymällä islamilaisissa jumalanpalveluksissa, keskustelemalla islamista siihen uskovien kanssa, lukemalla Koraania, rukoilemalla Allahia jne?
Se voi olla mahdollista.
Voitko antaa jonkin mahdollisimman objektiivisen syyn, miksi minun kannattaisi autosuggestoida itseni nimenomaan kristinuskoon uskovaksi kuin johonkin muuhun tuhansista muista uskonnoista?
Voin kertoa että oma tieni oli hyvinkin mutkikas, ja tässä sitä ollaan. Jeesus rakastaa sinuakin ja hänellä on aina syli auki sinulle.
"Oma tieni" on kirjaimellisesti objektiivisen vastakohta. Sinun "oma tiesi" on täsmälleen yhtä vakuuttavaa todistusaineistoa kuin islamiin päätyneen "oma tie".
Jos oletetaan, että on olemassa Jumala ja Hän on halunnut ilmoittaa itsestään ihmiselle.
Niin tutustumalla eri uskontojen pyhiin kirjoituksiin voi etsiä, että mikä niistä jos jokin voisi olla vakuuttavammin Jumalan ilmoitus kuin toistet.
Uskon että jos tämän teet niin, huomaat että yksi on tässä kisassa selkeä voittaja, en sano mikä, jotta voit tehdä omat objektiiviset johtopäätöksesi.
Siinä sinulle ensimmäinen askel, jonka voit ottaa omalla tielläsi.
Sivusta sanottuna.
”Olen ollut ateisti ja sitten tullut uskoon. Olin nuorempana todella vastahakoinen kaikkeen uskontoon liittyväänkään, mutta sydän olikin kovin sulkeutunut”
Et vastannut kysymykseen että kokeiletko itse asioita joita et pidä uskottavina? Ja ateismikin muuten voisi nyt olla sinulle nyt jotain muuta mitä se olisi sinulle sulkeutuneena nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Jos oletetaan, että on olemassa Jumala ja Hän on halunnut ilmoittaa itsestään ihmiselle”
Tuossa on jo kaksi hyvin isoa oletusta.
”Uskon että jos tämän teet niin, huomaat että yksi on tässä kisassa selkeä voittaja, en sano mikä, jotta voit tehdä omat objektiiviset johtopäätöksesi.”
Yksi asia on selvästi uskovaisille mahdotonta käsittää. Siis se että kaikkien uskontojen uskovat ovat täysin yhtä vakuuttuneita sen oman uskonsa oikeellisuudesta kuin he itsekin. Mikään uskonto ei ole siihen uskoville vähemmän vakuuttava kuin joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, etteivät minkäänlaiset todisteet vakuuta tuota vänkääjän lukittua mieltä.
Toisaalta hän ei ole myöskään pystynyt kiistatta osoittamaan olevansa oikeassa. Hän vain hokee tietävänsä mikä on totuus.
Oletan, että tämä oli suunnattu minulle ja en kyllä kertaakaan ole sanonut, saati hokenut, että "tiedän mikä on totuus". Jos joku on sitä tehnyt niin vastapuoli, joka väitti, että hänellä on yliluonnollinen tieto kristinuskon totuudesta, jota on mahdoton ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Tuo jos mikä on täysin vailla (rationaalista) perustetta oleva väite, että "minä tiedän mikä on totuus".
Lisäksi kannattaa huomata, että ihan todistamisen logiikasta johtuen kukaan ei voi missään asiassa varmuudella todistaa olevansa oikeassa (paitsi matematiikassa ja logiikassa), vaan puhutaan aina pikemminkin todennäköisyyksistä, muodollisesti tai epämuodollisesti.
Jos haluat kuulla perusteeni sille, miksi pidän kristinuskoa ilmeisen epätotena (ja tämän olen kyllä sanonut), niin kerron mielelläni.
Mielestäni on hyvä ajatella asioita, pohtia ja kyseenalaistaa. Sellaista on ihmiselämä, kaikenlaista sattuu ja pistää sen uskonkin koetukselle välillä. Ehkä näissä asioissa vaan voidaan puhua eri nimillä ja kokemuspohjalla sitä "totuutta". Ja sekin on hyvä. Kristinusko ei myöskään tuomitse jos siinä epäilee. Sanoisin kuitenkin että luottamus on tärkeämpi kuin ehdoton totuuden tietäminen.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus?
Tiedän mikä on minulle totuus minäkin hetkenä. Sen ei tarvitse olla aina tieteellisesti todistettu fakta, jos sitä ei ole edes mitattu. Jos koen jotain, se on myös fakta että olen kokenut jotain.
Minun nähdäkseni totuus on väitelauseen ominaisuus. Väitelause on totta, jos ja vain jos se on likiarvoisesti yhtäpitävä todellisuudessa vallitsevien asiaintilojen kanssa. Väitelause "maapallo kiertää aurinkoa" on siis totta jos ja vain jos objekti, johon sana "maapallo" viittaa suorittaa toimintaa, johon sana "kiertää" viittaa suhteessa objektiin, johon sana "aurinko" viittaa.
Tiedätkö sinä, mikä on totuus, jos totuudella tarkoitetaan tuota mitä yllä kuvailin, jolloin sellaiset ideat kuin "totuus minulle" ja "totuus sinulle" ovat mielettömiä konsepteja?
Tarkennatko "totuus" mistä? Koska "maapallo kiertää aurinkoa" on aika yksityiskohtainen väite. Kysytkö siis onko kristinusko totta? Onko Jumala totta? Onko Jeesus totta?
Tiedätkö sinä, että kristinusko on totta?
Huom. kysymys ei ole "onko kristinusko totta" vaan "tiedätkö sinä, että se on totta".
Tiedän että se on totta.
Se mitä kristinusko itselleen tarkoittaa, on oma "totuus".
Hyvä nähdä, että et arastele julistaa, että "minä tiedän mikä on totuus".
Enkä ymmärrä, miksi yhtäkkiä tuot keskusteluun jotain sanan "totuus" esoteerisia tulkintoja. Ei ole olemassakaan sellaista kuin "oma totuus". Väitelause joko vastaa likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja, jolloin se on totta, tai sitten ei vastaa, jolloin se on epätotta. Väitelauseiden totuus on siten täysin subjektista riippumatonta, koska todellisuudessa vallitsevat asiaintilat ovat subjektista riippumattomat.
Korkeintaan tuollainen "oma totuus" tarkoittaa mielipidettä, jonka totuudesta ollaan täysin vakuuttuneita vaikka se voi aivan yhtä hyvin olla totta kuin epätottakin.
Oma totuus voi olla myös tunne. Se miltä usko tuntuu on myös oma totuus, voit ajatella sitä mielipiteeksi jos haluat. Esimerkiksi en minä tule sinulle sanomaan, että se mitä nyt ajattelet ja millä tavalla on väärin. Se on sinun "totuus" miten tulkitset ja analysoit maailmaa ja olemassaoloa, uskosta puhumattakaan. Kiistattomasti et kuitenkin pysty osoittamaan että olet oikeassa? Silloin se on... oma totuus.
Käytät edelleen hyvin esoteerista merkitystä sanalle "totuus". Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Se riippuu myös siitä missä todellisuudessa elää ja mitkä ovat vallitsevat asiantilat, jos näin voisin sanoa.
Oletko sitä mieltä, että me emme elä samassa todellisuudessa?
Todellisuus = kaikki aktuaalisesti vallitsevat asiaintilat. Todellisuus =/= subjektiivinen näkemys siitä, mitkä asiaintilat vallitsevat.
En usko että elät samassa todellisuudessa kuin minä.
Intätkö ihan iloksesi, vai kognitiivinen dissonanssiko sinua ajaa välttelemään oikeaa keskustelemista?
"Todellisuus" on kaikki se, mikä on totta (siinä merkityksessä, minkä minä annoin sanalle "totuus"). Jos sinä olet olemassa ja minä olen olemassa, me sijaitsemme välttämättä samassa todellisuudessa, koska sana "todellisuus" pitää sisällään kaiken olemassaolevan. Vaikka olisi niin, että on olemassa 38 000 000 eri olemassaolon ulottuvuutta ja 756 000 000 000 000 rinnakkaista maailmankaikkeutta, niin nämä kaikki yhdessä ovat "todellisuus". Kaikki se, joka on "todellisuuden" ulkopuolella, on olemassaolematonta.
Nyt kysyn uudestaan aiemmat kysymykset:
Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?Ehkä ymmärsit itse asian vierestä mitä yritin sanoa.
Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja? Saisinko ystävällisesti selväsanaisen vastauksen tähän nimenomaiseen kysymykseen.
Miten määrittelisit sanan "tieto"? Saisinko ystävällisesti selväsanaisen vastauksen tähän nimenomaiseen kysymykseen.
En ole tiedemies tai professori, mutta näin maallisena pullukkana sanoisin että tieto on sitä mikä milloinkin on vallitseva oletuksen tila. Totuus voi olla väitelauseen ominaisuus, mutta totuus käsitteenä on myös suhteellista. Selvensikö?
Vierailija kirjoitti:
"Valtias tarkoittaa hallitsevaa, käskijää tai isäntää. "Adonai" on hepreankielinen sana, joka tarkoittaa "minun Herrani" Kaikkivaltias tarkoitta siten kaikkien Herraa."
Sanat eivät toimi noin. Ne eivät automaattisesti tarkoita sen muodostavien sanojen yhdistelmää. Voit miettiä miten tämä toimii vaikka sanassa "karuselli".
"Kuten Jeesus opetti rukoilemaan "Isä meidän". Kaikkivaltiudessa on siten kysymys kaikkien yhteisestä Isästä, jolla on valta eli oikeus toimia, jos tälle antaa oikeuden toimia.
Lähtökohtaisesti ihminen ei anna tätä oikeutta, koska haluaa pitää ns. langat omissa käsissään. Jolloin Jumala ei ole kaikkivaltias"
Raamatun mukaan Jumala loi koko maailmankaikkeuden tyhjästä, sai aikaan lähes kaiken tappaneen tuhotulvan ja tuhosi kokonaisia kaupunkeja. Kyllä hän siis pystyy käytännössä mihin vain eikä siinä ihmisellä ole paljon vikisemistä eli hän on kaikkivaltias.
Toki Jumala on kaikkivaltias. Sana "kaikkivaltias" "Shaddai" ei kuitenkaan varsinaisesti viittaa "kykyyn" vaan valtaan ja hallintaan. Kaikkivaltias "Shaddai" on Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan arvonimi. Arvonimi esiintyy erityisesti Abraham, Iisak, Jaakob ajanjaksoa kuvaavissa teksteissä. Sanaa "Shaddai" ei ole käännetty yhdellä tietyllä sanalla Septuagintassa.
"Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille minä olen ilmestynyt Jumalan, Kaikkivaltiaan nimisenä, mutta nimeäni Jahve minä en heille ilmoittanut. "
Arvonimen "Shaddai" merkityksestä ei ole kuitenkaan varmuutta. Sana "Shadayim", josta nimi on voitu johtaa tarkoittaa lähinnä rintoja. Arvonimi voisi siten liittyä alkujaan esimerkiksi hedelmällisyyteen ja "El Shaddai" viitata hedelmällisyyden Jumalaan. Synnyttihän Saara Iisakin 90-vuotiaana.
Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sen tähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt".
Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat".
"Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä."
Kreikankielinen sana "pantokrator", jota esim. ilmestyskirjassa käytetään taas merkitsee lähinnä kaiken hallitsijaa tai kaiken kannattajaa. Sana muodostuu kreikan kielen sanoista pan ("kaikki") ja kratos ("voima", "valta", "hallinta"). Se tarkoittaa sitä, joka hallitsee kaikkea/kaikkia.
"sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa."
Vain Jumalalla oli valta antaa syntejä anteeksi, mutta Jeesus antoi valtansa perusteella kyvyn antaa syntejä anteeksi ihmisille. Näin ollen kaikkivaltias ei ole se, jolla on kyky tehdä jotain vaan, jolla on valta antaa ihmisille kyky tehdä jotakin (Joh. 17:2 ja Joh. 19:11). Kyky viittaa siihen, että ihmisellä on taito, voima tai osaaminen suorittaa tietty tehtävä. Valta taas viittaa mahdollisuuteen vaikuttaa, ohjata toisia toimimaan tietyllä tavalla asemansa perusteella. Näin ollen Ihmisen Pojalle eli Sanalle on annettu valta vaikuttaa ihmisiin ja ihmisille on annettu kyky toimia Sanan mukaisesti (Joh. 6:27).
"Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"
Totuus on se mihin törmäät kun olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
”Olen ollut ateisti ja sitten tullut uskoon. Olin nuorempana todella vastahakoinen kaikkeen uskontoon liittyväänkään, mutta sydän olikin kovin sulkeutunut”
Et vastannut kysymykseen että kokeiletko itse asioita joita et pidä uskottavina? Ja ateismikin muuten voisi nyt olla sinulle nyt jotain muuta mitä se olisi sinulle sulkeutuneena nuorena.
Olen aika avomielinen kaikelle, voisin kokeillakin. Esimerkiksi mikään ei estäisi minua menemästä johonkin buddhalaiseen munkkiluostariin asumaan vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
”Kun puhutaan uskoontulosta, voinko itse yhtääkkiä alkaa uskoa, täytyy huomioida että Raamattu-usko on Jumalan hengen antamaa Jeesuksen Kristuksen omaa uskoa. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen oman uskon kanssa”
Tämä tuntuu vaihtelevan jatkuvasti. Välillä usko on ihan ihmisen oma valinta jonka hän voi tehdä ja sitten taas välillä jotain jonka Jumala antaa.
Galatalaiskirje:
2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Salaisuus on Jumalanhenki , joka tekee eläväksi. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Tämä poikkeaa kaikista muista teistä. Kaikki muut uskonnot ovat ihmisen omaa yritystä,Kristus- Usko antaa itsensä.
Olen uskovaisena ehtinyt elää monenlaista vaihetta. Aina kun olen lipunut virran mukana vähäisempään hengen elämään, on tämä johtanut "janon tunteeseen". Ja mikä ilo on, kun on taas saanut juoda elävää vettä.
Jumalan sanaa? Raamattu. Kyllä!
Intätkö ihan iloksesi, vai kognitiivinen dissonanssiko sinua ajaa välttelemään oikeaa keskustelemista?
"Todellisuus" on kaikki se, mikä on totta (siinä merkityksessä, minkä minä annoin sanalle "totuus"). Jos sinä olet olemassa ja minä olen olemassa, me sijaitsemme välttämättä samassa todellisuudessa, koska sana "todellisuus" pitää sisällään kaiken olemassaolevan. Vaikka olisi niin, että on olemassa 38 000 000 eri olemassaolon ulottuvuutta ja 756 000 000 000 000 rinnakkaista maailmankaikkeutta, niin nämä kaikki yhdessä ovat "todellisuus". Kaikki se, joka on "todellisuuden" ulkopuolella, on olemassaolematonta.
Nyt kysyn uudestaan aiemmat kysymykset:
Oletko eri mieltä antamastani määritelmästä, että "totuus" on väitelauseen ominaisuus, joka sillä joko on tai ei ole riippuen siitä, vastaako sen sisältö likiarvoisesti todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja?
Miten määrittelisit sanan "tieto"?