Lopetin tarjoamasta ruokaa lapsen kavereille
Huomasin, että ei tule ihan halvaksi nimittäin. Kuinka teillä toimitaan jos säännöllisesti kavereita käy ja myös yökylässä? Itsellä tapana laittaa jotain oman lapsen mukana kylään mukaan, mutta huomannut tämän olevan vierasta monelle. Lapset kasvuiässä, niin tarvitsevat paljon ruokaa. Nykyään lähetän kylmästi kotiin syömään.
Kommentit (45)
Rahaa ei ole paljon mutta aina sen verran vähävaraisellakin, ettei yhtäkään meillä olevaa lasta tarvitse jättää ruoatta. Jos meinaa loppua, niin nipistetään jostain muusta. Kaikkien kotiolot eivät välttämättä ole hirveän auvoisia, ja minusta on ihanaa, että meillä ja meidän ilmapiirissämme viihdytään. Se jättää elinikäiset muistot ja voi olla arvaamattomankin tärkeää kasvavalle lapselle.
No tietenkin yökylässä oleville tarjosin, mutta en heille ketkä asui naapurustossa ja heillä oli ruokaa kotona
Vierailija kirjoitti:
Rahaa ei ole paljon mutta aina sen verran vähävaraisellakin, ettei yhtäkään meillä olevaa lasta tarvitse jättää ruoatta. Jos meinaa loppua, niin nipistetään jostain muusta. Kaikkien kotiolot eivät välttämättä ole hirveän auvoisia, ja minusta on ihanaa, että meillä ja meidän ilmapiirissämme viihdytään. Se jättää elinikäiset muistot ja voi olla arvaamattomankin tärkeää kasvavalle lapselle.
Mä olen juuri näin toiminutkin vuosien ajan, mutta alkaa tulla raja vastaan ilman vastavuoroisuutta. Joskus liika kiltteys on ihan silkkaa typeryyttä. Näköjään toinen yh ymmärtää pelisäännöt ja ydinperheille käy hyvin, että lapsensa saavat syödäkseen kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa ei ole paljon mutta aina sen verran vähävaraisellakin, ettei yhtäkään meillä olevaa lasta tarvitse jättää ruoatta. Jos meinaa loppua, niin nipistetään jostain muusta. Kaikkien kotiolot eivät välttämättä ole hirveän auvoisia, ja minusta on ihanaa, että meillä ja meidän ilmapiirissämme viihdytään. Se jättää elinikäiset muistot ja voi olla arvaamattomankin tärkeää kasvavalle lapselle.
Mä olen juuri näin toiminutkin vuosien ajan, mutta alkaa tulla raja vastaan ilman vastavuoroisuutta. Joskus liika kiltteys on ihan silkkaa typeryyttä. Näköjään toinen yh ymmärtää pelisäännöt ja ydinperheille käy hyvin, että lapsensa saavat syödäkseen kylässä.
Se vastavuoroisuuden puute ei ole lapsen vika. Mikään typerä periaate ei voi mennä tämän yli, kun kyse ei mistään mahdottomuudesta tai katastrofista kuitenkaan ole.
Tuskin ne porkkanat ja omenat niin paljoa maksaa ettet voisi vaikka komppanialle tarjota. Pitääkö niille kersoille laittaa parhaimmat eväät tarjolle ...
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla köyhiä niin tarjotaan ruuat myös kavereille. Nykyään pitää auttaa muita ihmisiä.
Miten niin nykyään? Valtaosa ihmisistä elää normaalia elämää niin kuin ennenkin, käy työssä . Mitään muutosta ei huomaa tämän talon asukkaissa eikä laajassa tuttavapiirissä. Nämä maailmanlopun maalailut ovat paljolti oppositiohenkistä liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin ne porkkanat ja omenat niin paljoa maksaa ettet voisi vaikka komppanialle tarjota. Pitääkö niille kersoille laittaa parhaimmat eväät tarjolle ...
No juuri tämä. Lisäksi pieni klöntti jotain perusruokaa, niin ei paljoa maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla köyhiä niin tarjotaan ruuat myös kavereille. Nykyään pitää auttaa muita ihmisiä.
Miten niin nykyään? Valtaosa ihmisistä elää normaalia elämää niin kuin ennenkin, käy työssä . Mitään muutosta ei huomaa tämän talon asukkaissa eikä laajassa tuttavapiirissä. Nämä maailmanlopun maalailut ovat paljolti oppositiohenkistä liioittelua.
Niin että ihan hyvillä mielin voi mieluummin pahoittaa lapsen mielen kuin käyttää muutaman euron kuukaudessa? Mene itseesi.
Mun serkku kertoi, että hänen lapsellaan oli ala-asteella kaveri, joka vietti tosi paljon aikaa heidän luonaan. Kerran kun kaveri oli ollut heidän luonaan kylässä kahtena viikonloppuna perättäin pe-illasta su-iltaan, niin hänen vanhempansa kysyivät 3. Perättäisenäkin viikonloppuna, että voiko heidän lapsi tulla taas yökylään, niin serkkuni valehteli, että he eivät ole kotona.
Vieraanvaraisuuden puute lapsuudenkodissako johtaa siihen kulttuurissamme, että ravintolalaskut jaetaan tasan taskulaskimella tarkistaen ja avioliitossakin mieltä kiristää, kumpi maksaa enemmän perheen yhteisistä menoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yökyläilijälle tarjoan totta kai samat ruuat kuin omille. Muuten en naapuruston lapsille kun pääsevät kotiin syömään. Jos olen leiponut tai oma ottaa välipalahedelmän niin toki voi tarjota kaverillekin.
Toki, toki, toki ,toki toki. 😂😂😂😂
Oletpa melkoinen iljetys. Pilkka voi vielä iskeä omaan nilkkaan. -sivusta
Mun pöytään on lapsen kaverit aina tervetulleita.
Voi voi. Aina tarjosin, eivät joka päivä olleet meillä kuitenkaan.
Tulevat joskus vieläkin pöytään, yli 20-vuotiaina. Ja tykkäävät jutella myös minun kanssani.
Isän suku on Karjalasta, äidin sukujuuret Välimeren maassa. Olen jo lapsuuskodissa oppinut, että kaikki ruokitaan. Tämä jatkuu omassa kodissa. Kuka tahansa tulee käymään niin keitän ainakin kahvit ja sulatan vierasvaraa pakkasesta. Koskee myös lasten kavereita
Perheiden talous on monessa kodissa tällä hetkellä tiukalla.
No sinähän se oikein voimaannuit! Haluatko mitalin?
Taas näitä koko pitäjän lasten ruokkija -mammoja. Miksi edes aloitit koko homman?
Ja ps. Opettele käyttämään verbejä.
Vierailija kirjoitti:
Mun pöytään on lapsen kaverit aina tervetulleita.
Kylläpä sädekehä kiiltää 😇😇😇😇
Vierailija kirjoitti:
Vieraanvaraisuuden puute lapsuudenkodissako johtaa siihen kulttuurissamme, että ravintolalaskut jaetaan tasan taskulaskimella tarkistaen ja avioliitossakin mieltä kiristää, kumpi maksaa enemmän perheen yhteisistä menoista?
Teillä se on taatusti puolisosi.
Ne muutamat, jotka meillä on käyneet välipala-aikaan, asuvat kouluun nähden ihan eri suunnassa. Ihan vaan lapsen kaverisuhteiden takia mieluummin suoraan meille kylään kuin niin, että kaverit menevät ensin kotiinsa ja sitten todetaan, ettei sieltä enää jaksa lähteä 3km päähän. Tämäntyyppinen kyläily on ollut vastavuoroista.