Ikä ei ole vain numeroita. Olen havahtunut faktaan että koko edellinen sukupolveni on jo kuollut ja ikätovereita kaatuu koko ajan tai sairas

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä teille on alettu mummottelemaan? Minusta se on ikävää huutelua - enkä usko että näkee päältäpäin että olen joku mummo vaan että vanhemmat puhuneet että se on jo mummo.

Mitä pahaa siinä mummottelussa on?

 Kyllähän se näkee jo päälle päin, liikkeet hidastuvat, hiukset harmaantuvat, iho veltostuu, tulee ryppyjä, erityisesti kädet, iho kuin paperia jne. 

 Minusta se on ihan ok..ja mummo iässä ymmärtää jo elämän rajallisuuden ja ainakin minä, viis veisaan miltä muisen mielestä näytän tai mitä ajattelevat minusta, vaan nautin...nautin ja yritän elää jokaisen hetken hyvillä mielin ja iloiten ja kiitollisuudella. 

Enkä ajattele kuolemaa, sillä sen olisin voinut tehdä jo 30v tai 50v. Tavoite on 105v. 

t. 72v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo nuorempana ihmetellyt tätä lapsellista "ikä on vain numero" -hokemaa. Ei se tietenkään sitä ole! Ajan kuluminen väistämättä muuttaa meistä jokaista niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ja mitä vanhempi on sitä selvempiä nämä muutokset ovat.

Ikä on vain numeroita tarkoittaa mielestäni sitä ettei koskaan ole liian vanha rakastumaan ja parisuhteeseen ja ikäerokaan ei haittaa.

 

Ja se rakastiminen on kyllä yhtä intohimoista, oli 20v vai 80v . Järki menee. 

Minusta "ikä on vain numeroita" tarkoittaa, ettei ihmismieli oikein pysy mukana omassa iässään, koska se menee niin nopesti. 

Kroppa muuttuu, mutta mieli ei tai ainakin se muuttuu hitaammin. Eikä ajatusmaailma tai mielipiteet. Ei ainakaan minulla, vaan ne ovat pysyneet melko samana. 

Ei tietenkään ole vain numeroita. Sen hokeminen on kuoleman pelkoa.

Parasta olisi, että olisi parikymppisen fyysiset kyvyt, nelikymppisen kognitiiviset kyvyt ja seiskakymppisen elämänviisaus. 
Elämä ei tosiaan ole vain numeroita. Ihminen muuttuu. Ensin kehittyy, sitten ikääntyy ja sitten alkaa hajoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi, että olisi parikymppisen fyysiset kyvyt, nelikymppisen kognitiiviset kyvyt ja seiskakymppisen elämänviisaus. 
Elämä ei tosiaan ole vain numeroita. Ihminen muuttuu. Ensin kehittyy, sitten ikääntyy ja sitten alkaa hajoamaan.

Niin. Tämä koskee kaikkia. Ihmettelen aina suuresti av-ketjuja, joissa meitä vanhempia haukutaan. Eikö nuoret ymmärrä, että perässä tulevat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi, että olisi parikymppisen fyysiset kyvyt, nelikymppisen kognitiiviset kyvyt ja seiskakymppisen elämänviisaus. 
Elämä ei tosiaan ole vain numeroita. Ihminen muuttuu. Ensin kehittyy, sitten ikääntyy ja sitten alkaa hajoamaan.

Niin. Tämä koskee kaikkia. Ihmettelen aina suuresti av-ketjuja, joissa meitä vanhempia haukutaan. Eikö nuoret ymmärrä, että perässä tulevat? 

Ei ehkä ihan nuoret, ainakin sellaisena 20-25v luuli et on ikuisesti nuori. vasta tuossa 28-34v alkoi paremmin tajuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi, että olisi parikymppisen fyysiset kyvyt, nelikymppisen kognitiiviset kyvyt ja seiskakymppisen elämänviisaus. 
Elämä ei tosiaan ole vain numeroita. Ihminen muuttuu. Ensin kehittyy, sitten ikääntyy ja sitten alkaa hajoamaan.

Niin. Tämä koskee kaikkia. Ihmettelen aina suuresti av-ketjuja, joissa meitä vanhempia haukutaan. Eikö nuoret ymmärrä, että perässä tulevat? 


Minä olin 30+, kun tajusin, että isoäitini on joskus ollut nuori. Muistan vieläkin sen oivalluksen. Vaikea selittää.

Mua ihmetyttää kun äitini ikäiset, melkein 80-vuotiaat puhuvat, kuinka sitä on vanha ja raihnainen, mutta silti mieleltään kuin parikymppinen - olivat siis kuulemma tätä mieltä koko eläkeläiskerho. Mä olen 53 ja olen jo melko raihnainen fyysisesti enkä TODELLAKAAN ole sisimmässäni parikymppinen, kaikkea muuta! Tunnen itseni myös henkisesti vanhaksi.

Veljeni hoitaa vanhan äitini asioita. Minun onneni on kai se että asun vähän kaumpana enkä kyytiä täältä noin vaan saa. Iso hatunnosto täytyy antaa veljelleni. Vanhan vanhemman hoito on rankkaa. 

Ei todellakaan ole pelkkä numero. Esim. ammattiurheilijaksi alkaa jo 40-vuotias olla vanha. Toisaalta taas vaikka ministeriksi tai yritysjohtajaksi tuon ikäinen on puolestaan vielä melko nuori.

Riippuu, mitä sillä tarkoitetaan. Koskaan ei ole liian vanha esim. kuntoilemaan tai lukemaan.

Mua kanssa huvittaa nämä "ikä on vain numeroita". No, ei kyllä ole. Nyt ikää 51 ja vaikka kuinka panostan, niin kaula roikkuu, silmien ympärillä on ryppyjä ja hampaat vaatii kiihtyvästi hoitoa, jotta pepsodent-hymy säilyy. (hampaani ovat loistavat, mutta eivät enää ilmaiseksi. On kruunua, on implanttia, on valkaisua ja laminaattia) Kroppa on kaukana Jennifer Anistonin 57v. vartalosta. Vaatteet päällä ok, mutta mahassa on keski-iän tuomaa löysyyttä ja uimapuvussa olen löysä. Vaikka ylipainoa ei ole kuin parisen kiloa. Näytän mielestäni kivalta ikäisekseni ja saan siitä usein kommenttia, mutta yhtä kaikki olen keski-ikääntyvä nainen. Vaikka laitan farkut, vaikka laitan trendikkään neuleen, vaikka hiukset on komeat ja värjätyt jne. En vain ole mikään nuori tyttö enää. Nivelet on jäykemmät, mielialat vaihtelee vaihdevuosien myötä. peräpukamat vaivaa helposti ja hiuksia lähtee, vaikka popsin koko ajan biotiinia. Kosmetologilla otan ultrahoitoja yms. En tiedä, auttaako ne, mutta yritys on kova. Henkisesti olen kyynistynyt, ärsyttää nuorempien intoilu vanhoista jutuista uutuuksina uusilla nimillä. Niin nähty ja voin jo kertoa, miten siinä käy. Samat jutut kiertää mm. työelämässä uusilla nimityksillä ja tuodaan aina uutena juttuna.... Auts. Siinä on vaikea olla olematta muutosvastarintainen vanha harppu. Vapaa-ajalla olen kotona, en jaksa enää mitään muuta kuin työn ja kodin. 

Onhan se siinä mielessä pelkkä numero, että terveelliset elintavat omaava 70-80-vuotias voi olla paremmassa fyysisessä kunnossa kuin epäterveellisesti elävä keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni hoitaa vanhan äitini asioita. Minun onneni on kai se että asun vähän kaumpana enkä kyytiä täältä noin vaan saa. Iso hatunnosto täytyy antaa veljelleni. Vanhan vanhemman hoito on rankkaa. 

 

Muista tätä sitten, kun äitiänne ei enää ole.  Maksathan veljellesi reilu korvaus siitä, että hän hoiti äitiä.  Se, että sinä et pystynyt välimatkan takia ei muuta asiaa.  Veljesi joka tapauksessa sen työn teki.  

 

Äläkä sitten myöskään jätä veljeäsi yksin hoitamaan hautajaisjärjestelyt ja perunkirjoituksen.  Ne on aikamoinen homma kun yksin kaiken tekee ja hoitaa.  On niin helppoa vain tulla hautajaisiin ja myöhemmin perunkirjoitus tilaisuuteen, tulla ja lähteä.  Heippa nyt ja kiitti sulle kun hoidit kaiken!

 

Niinpä.  Kokenut kaiken tietää.  Minkään arvoiseksi ei laskettu sitä, että hoidin vanhempamme kaikki asiat sekä eläessään että kuollessaan.    Pientä katkeruutta ilmassa, tiedän kyllä.  Luontoni vain ei antanut periksi että olisin ääneen sanonut, että mitenkäs olisi jos jotain edes minulle korvaisitte, kun pääsette kaikesta kuin koira veräjästä.  Ei, odotin että olisivat itse tajunneet.  Mutta ei.  Kai ne ajatteli, että minä tein kaiken siksi, kun halusin.

 

Tämä on tarkoitettu siis kaikille niille "etäsisaruksille," jotka luulee, että eihän tuo mikään homma ole ja minkäs minä asialle mahdan.  Mahdatte te, korvausten muodossa.