Herkkujen rajoittaminen juhlissa?
Kuinka rajoitatte leikki-ikäisen herkkujen syöntiä kyläreissuilla tai juhlissa vai rajoitatteko lainkaan?
Oma tyttäreni (2,5v) rakastaisi kaikkia herkkuja, joita meillä aika vähän kotona tarjotaan. Kuitenkin kyläillään aika paljon ystävillä ja meillä käy usein ystäviä, joiden kanssa kahvitellaan. Lähinnä jäätelö, pulla, rusinat ovat meidän herkkuja, joskus keksit ja pääasiassa syödään terveellistä ruokaa.
Olen yrittänyt rajoittaa lempeästi, että vielä yksi esim keksi ja sitten mahtuu taas terveellistä ruokaa seuraavalla aterialla. Juhlissa on tosi hankalaa rajoittaa, kun kulhot ovat esillä ja tuntuu, että herkkuja menee kaksin käsin (sipsejä, keksejä). Viime reissulla oli sipsejä esillä kulhotolkulla, enkä olisi halunnut tytön syövän noita suolaisia herkkuja kaksin käsin.
Olen aina välillä epätietoinen teenkö oikein, tiedän ettei rajoittaminen ole hyödyksi ainakaan, jos sen tekee vihaisesti ja toista loukaten.
Miten te muut äidit toimitte lastenne kanssa näissä tilanteissa vai annatteko pistellä kylässä ihan huolella??? Kaikille lapslle ei tietysti herkut edes maistu, mutta lähinnä herkkusuiden äidit kertokaa miten toimitte?
Kommentit (14)
usein herkkuja kotonakin tarjolla joten ne ei ole lapsille mitään harvinaista herkkua jota pitäisi kahmia kaksin käsin. Ilmeisesti tästä syystä lapsia juhlissa kiinnostaa enemmän leikkiminen ja erilaiset lelut ja muiden lasten seura kun usein syöminen unohtuu kokonaan ja leikki vie mennessään.
Jos kuitenkin on tilanne jossa joutuu rajoittamaan niin sanon vain että nyt riittää jotta muillekin jää ja että on kohteliasta huomioida myös muut vieraat. Näin olen myös omien lasten synttäreillä joutunut rajoittamaan lasten kavereita jotka vain istuisivat herkku kulhojen ääressä koko juhlan ajan.
Lapset 6v, 4v, ja 2v.
nirsot lapset...
Joskus saattavat tavallista pullaa syödä, mutta aika harvoin sekään kelpaa. Jäätelö kelpaa ehkä parhaiten ja sipsit, popcornit jos on kelvatakseen, mutta ei mitään älyttömiä määriä, eli ei tarvitse rajoittaa, kunhan nyt ei joka päivä anneta, se on ainut. Ja jos joskus kerran kuussa käydään sukulaisilla kierros, kerran vuoteen laaja kierros, niin silloin saa joka paikassa syödä mitä tarjotaan, vapaasti. Pyydetään tietysti aina mieluusti ruokaa etukäteen tarjolle, jos on ruoka-aika kyläilyn aikana.
Pyytävät aina itse kurkkua ja porkkanaa ja muita vihanneksia ja hedelmiä. Ja mm. lettuja ei syö ollenkaan, ja mitään hilloja. Pilttipurkeista jotain kelpaa edes. Myöskään vappuiset munkit eivät kelpaa ollenkaan..
Juhlaetikettiä tulee luonnostaan minusta lapsille. Epävirallisemmilla vierailuilla ollaan opetettu kyllä, että eivät ekana ole pöydässä... " nyt odotetaan vielä" , ja ei vielä mennä pöytään ekana sorkkimaan jo laitettuja... jos menee, niin poistetaan huomio toisaalle, jos ei onnistu, niin pyydetään sitten joku pipari tai pulla jo että pysyy hiljaa (on oikeasti nälkä, eikä ainakkaan 1v vielä osaa odottaa, turha vaatia).
Ehkä riippuu lasten luonteesta, miten paljon tätä pitää sitten opettaa.
Ja en tiedä, ehkä myös siitä, kuinka paljon ollaan totuttu kyläilemään ja kahvittelemaan. Meillä on periytynyt voimakas kahvittelukulttuuri suvun kautta, ja lapset osaa kyllä, ja leikkivät keskenääkin kahvikutsuja (1v ja 3v) ja kaikki menee leikissäkin niinkuin " aikuisten oikeesti" .
Ei ole tarvinnut rajoittaa kun lapset harvemmin ahmivat herkkuja, pikemminkin on ollut vaikea saada lapsia syömään/maistamaan niitä herkkuja. Ainoa syy miksi saatetaan rajoittaa herkkujen syöntiä on jos lapsi syö jotain tiettyä lajia paljon, niin muistutetaan että nyt riittää jotta toisillekin jää: Eli rajoitus johtuu tietyistä kohteliaisuustavoista, muuten saavat syödä vapaasti.
Muutamalla kaverilla on lapsia jotka söisivät niin paljon kuin vaan on pöydässä (näillä lapsilla on tosin myös painoa paljon ja neuvolassa kiinnitetty jo huomiota siihen), niin heillä vanhemmat kyllä rajoittavat herkkujen syöntiä kylässäkin. Vierailulla nämä vanhemmat saattavat pyytää että joku herkkukulho nostetaan lapsen ulottumattomiin. Tietysti nämä vanhemmat myös kieltävät lapsia, mutta yleensä kielto ei riitä, niin silloin herkut lähtevät lapsen läheltä (nämä lapset ovat iältään 2/3v-5v).
Juhlissa tai kahvipöydässä on todella vaikeaa rajoittaa lasten herkkujen syömistä, ainakin jos pääsevät itse hakemaan. Toinen söisi kakkua ja keksejä vaikka kuinka, toinen tykkää pullasta ja kekseistä. Etenkin jos on mummoja paikalla, lapsella on pian taas keksi kädessä vaikka me olemme juuri kieltäneet. En ymmärrä miksi heillä on sellainen tarve ahmia herkkuja, kun kotona niitä kuitenkin syömme melko usein. Esimerkiksi kaurakeksi jälkkäriksi tai välipalalla jätskiä tai lättyjä (ei joka päivä tietenkään, kerran-pari viikossa). Ja viikonloppuisin on kahvipöydässä pullaa.
Esikoisen mehun kittaamisen juhlissa ymmärrän, koska mehu on meillä nimenomaan juhlajuoma. Sitä en yleensä rajoitakaan, paitsi myöhään illalla ettei ole sänky yöllä märkänä :o)
Tämän makea-addiktion takia en halua lapsille karkkipäivää, sillä tiedän esikoisen joka päivä sitten miettivän ja kyselevän koska taas on karkkipäivä. Haluaisinkin opettaa lapsille että herkkuja voi nauttia kohtuullisesti ihan arjessakin.
Eihän niitä juhlia jokapäivä ole. Kotiin voi sitten olla ostamatta herkkuja häristykseksi.
Kylässä kun ollaan, niin lapsi saa ottaa yhden kutakin lajia, mutta jos ei halua esim. pullaa ollenkaan, niin annan ottaa 2 keksiä. Jos on useampaa laatua keksejä, niin annan ottaa joka lajia, mutta tosiaan vain yksi kutakin.
Jos ollaan ristiäisissä tms. juhlissa, jossa kahvipöytä katettuna pidempään, niin ensin otetaan lautaselle sitä mitä lapsi toivoo ja kun on syönyt ne, saa hakea kerran lisää (esim. pari pikkuleipää). Suolaistakin pitää ottaa, ei pelkkää makeaa.
Sipsejä tms. erittäin epäterveellistä en annan ottaa kuin yhden kerran, lapsen kourallisen verran suurin piirtein. Samoin jos on karkkikippo pöydällä, niin siitä otetaan muutama karkki ja sitten saa riittää.
Selitän lapselle aina, että tarjoilujen pitää riittää kaikille, siksi ei yksi voi syödä kuin oman annoksensa. Ja kauhulla katson niitä lapsia, jotka saa vetää mielin määrin kaikkea, rohmuavat suurimman osan ja osa vieraista jää ilman =O En ymmärrä heidän vanhempiensa ajatuksenjuoksua...
Me kyläillään aika paljon ja samoin meillä käy vieraita usein. Eli kahvipöydän ääressä istutaan viikottain. Enkä itsekään mätä menemään kaikkea niin paljon että maha halkeaa, joten en lapsellekaan sitä suo ;)
Meillä on sama ongelma, nimittäin se, että meillä kyläillään usein ja me kyläillään usein. Siksi keksiä tai jätskiä tuntuu olevan tarjolla lähes joka päivä.
Normaalina arkena, kun ei siis ole kyse johlista, lapsi saa ottaa pari keksiä ja sitten sanon, että " menoks" . =) Kelpaa pojalle yleensä ihan hyvin eikä nosta mitään meteliä. joskus nurkuu lisää keksiä.
Juhlissa saa syödä enemmän, mutta sielläkin pidän silmällä ja esim. kakkupala, pari keksiä ja muutama karkki riittää. Makeaa menisi vaikka kuinka, jos sitä ei yhtään rajoita, ja isosta ystävä- ja sukujoukosta johtuen kaikenmaailman syntymäpäiviä yms. tuntuu olevan melkein joka toinen viikko.
Meillä ongelmana ovat pikkumakupepun lisäksi isovanhemmat, jotka eivät tajua, että tosiaan kyläilemme paljon ja että niitä makupaloja on tosiaan siksi tarjolla lähes joka päivä. Varsinkin toinen isoäiti on sitä mieltä, että joka käynti heillä on juhlapäivä ja siksi tarjolla pitää aina olla niin jätskiä, kakkua kuin lettuja. Se vaan, että kyläilemme heillä ihan joka viikko, joten ihan joka kerran ei mun mielestä tarvitsisi olla mikään erikoisjuhlapäivä. Ja kun pikkukakkosellakin on vasta viisi hammasta suussa, niin en millään haluaisi hänenkin oppivan jo tässä vaiheessa makustelemaan rajoittamattomasti.
Omissa juhlissamme, niin lasten kuin aikuisten, laitan tarjolle paljon " suolaisia" piiraita ja leipomuksia sekä mm. hedelmiä ja joskus dippikasviksia yms, jotta lapset oppisivat, että muunkinlaista herkkuruokaa on kuin pelkät makeat.
Ensinnäkin, kun täällä kyläillään, niin tapana ei ole lastata pöytään pullaa ja keksejä. Teekuppi riittää. Eri asia on, jos kutsutaan syömään. Niinpä ei meilläkään ole kaapissa pullaa ja keksejä. Mies ei niitä syö, enkä minä ala itselleni leipoa.
Lastenkutsuilla, joissa yleensä on tarjolla suklaata ja kakkua, mennään ruokapöydän kautta. Eli ensin ruokaa ja sitten saavat mättää menemään luvan kanssa. Toisaalta kusuilla tarjotaan ekaksi leipiä ja kasviksia, sitten vasta makeaa, mikä on hyvä järjestely.
sitten riittää. Lapsi on hyvin sopeutunut tähän, ja saattaa joskus isälleen tokaista tämän tarjotessa jotain herkkua, ettei ota koska on jo saanut.
Olen tosin huomannut, että vaikka lapsi saisikin paljon kerrallaan, hän syö minkä jaksaa ja jättää loput. Järki päässä siis herkkujenkin kanssa. Jos niitä ei koskaan saa, niin tietysti kielletty hedelmä houkuttaa ja normaali kehon signaali " nyt riittää" ei pääse kehittymään.
Meilläkin käy vieraita ja käymme itse kyläilemässä useamman kerran viikossa joten meidän herkkusuu-lapset söisivät itsensä varmasti herkuilla halkeamispisteeseen asti monta kertaa viikossa jos vain luvan saisivat.
Yleensä varoitan lapsia esim. kolmannen keksin aikana, että tuo on sitten viimeinen keksi, joten herkkuhanojen sulkeutuminen ei tule yllärinä. Juhlissa saa sitten syödä herkkuja vähän reippaammin mutta rajoitetusti silloinkin. Meidän lapsille sokerihumala tulee aika pian.
Minusta on vähän kurja tapa laittaa lastenjuhlilla karkki- ja sipsikulhoja ympäri huushollia tarjolle, sillä pikkuiset herkkupeput eivät voi vastustaa kiusausta ja äidin on inhottavaa olla koko ajan kyttäämässä, jottei oma lapsi vedä säkillistä sipsiä juhlissa. Ei 1- ja 2-vuotiaat lapset ymmärrä oman terveytensä päälle :(
Oli mukava kuulla muiden tapoja, koska kerhossa ja monissa juhlissa lapsia ei rajoiteta millään tavalla. Sitä välillä kovasti ihmettelen ja mietin, olenko itse omine tapoineni ihan metässä. Ehkä oma " tyylini" on jossain määrin oikeilla linjoilla. Kerhossa on sovittu kaksi keksiä, jotta muutkin saavat hekutella ja tietty leipää saa ottaa reilummin, jos nälkä. Juhlisa ja kylässä ilmoitan muutaman keksin jälkeen, että sitten on kiitos, kun makeaa ei ole hyvä syödä niin paljon. Popcornien mussuttelu juhlissa on ok, mutta sipsien olen perustellut olevan liian mausteisia ja suolaisia, joten tosi pikkumäärä riittää. Harmillista tosiaan on se, että kulhot on matalalla tarjolla, eikä olisi kiva kieltää.
Meillä myös tosiaan kyläilyjä, juhlia ja kerhoja useasti viikossa ja herkkuja tarjolla turhankin usein. Karkkipäivää en ole tosiaan edes ajatellut tähän talouteen, kun muita herkkuja tulee syötyä aivan riittävästi. Onneksi vielä ei karkkeja neiti ole edes osannut vaatia, enkä ole vielä antanutkaan...
Ihanaa kevättä ja koitetaan kaikki herkutella kesä silleen sopivasti :)
Toki on mukava lukea muidenkin mielipiteitä ja tapoja, jos joku vielä jaksaa kirjoittaa !!!
Kotona syödään herkkuja ehkä 1-2 krt/vko, yleensä viikonloppuna jälkkäriksi pala marjapiirakkaa/kääretorttua/pullaa/keksiä tai illalla iltapalan sijaan pannaria, lettuja, rahkaa tms. Viime aikoina on kyläilty aiempaa harvemmin, mutta aikaisemmin kyläiltiin muissa lapsiperheissä tai meillä kävi vieraita noin kerran viikossa. Silloin pojan pitää syödä ensin ruoka ja sitten vasta saa herkkuja tai jos ollaan jo aiemmin kotona syöty ruoka, niin kylässä sitten jotain pikkusuolaista, eikä pelkästään makeaa. Luulen, että poika ottaisi lautaselleen niin paljon herkkuja kuin joku vaan tyrkyttäisi, mutta ei jaksaisi kyllä kaikkea syödä. Pojan ilmeestä onneksi näen, koska ei enää jaksa ja sitten sanon pojalle, ettei hänen tarvitse syödä kaikkea, jos ei jaksa ja poika näyttää sen jälkeen hyvin helpottuneelta ja lopettaa syömisen. En tietenkään koskaan anna ottaa lautastaan täyteen herkkuja, vaan monesti tämä täyttymys tulee jo ihan pienen määrän jälkeenkin (esim. pääsiäisenä puolikkaan suklaamunan jälkeen). Yleensä poika saa ottaa esim. palan kakkua ja yhden keksin ja sen jälkeen sitten katsotaan, mahtuuko mahaan vielä esim. pala pullaa. Yleensä siis ei mahdu. Sipsejä ei halua syödä (ei tykkää niistä), mutta karkkeja saa ottaa muutaman.
Mua ärsyttää myös aika paljon se, että ihan 2-3-vuotiaiden lasten synttäreilläkin on karkki- ja sipsikippoja ympäri asuntoa ja niitä oikein tyrkytetään lapsille. Meidän poika ainakin leikkii paljon mielummin kuin syö koko ajan karkkia (ei vissiin osaa tehdä molempia samaan aikaan...). Kohta on pojan 4-v synttärit ja aion tarjoilla pikkusuolaista (ainakin coctail-piirakoita, joita poikani rakastaa), täytekakkua ja sitten jotain muuta makeaa leivonnaista, josta lapset yleensä tykkäävät (tai sitten jotain keksejä). Karkkia, sipsejä tai limua ei ole ollenkaan, koska ne on musta ihan turhia herkkuja pienten lasten synttäreillä. Ja herkut syödään pöydässä ja sitten leikitään. Ja mielellään pestään vielä kädetkin tossa välissä, ettei mennä tahmaisilla käsillä leikkimään.
Isomummolla ei rajoiteta mitenkään mummo laitaa herkut esiin ja lapset saa tyhjentää ne viimeistä murua myöten. Jos yrittääkin jotenkin sanoa että vähän hitaammin tai älkää ahmiko niin mummo puuttuu heti =). No tämä on vain tuolla isomummolla jossa käydään pari kertaa vuodessa. Muissa vieras paikoissa eteenkin lapsille suunnatuissa juhlissa homma toimii niin että juhlaväki kutsuu joko lapset tai aikuiset pöytään. Jos lapset syö ensin saavat he herkutella rauhassa aikuisten auttaessa ja vahtiessa että homma ei mene porsasteluksi. Vanhemat sitten toteavat milloin riittää ja siirtää lapset leikkimään. Usein esiin otetaan " uusi" lelu tai lapset pääsevät pihalle purkamaan " sokerihumalaa" ja aikuiset pääsevät pöytään.
Muissa juhlissa esim. ristiäiset tai häät opetetaan lapsille että tarjoilut on tarkoitettu kymmenille ihmisille. Vanhemmat ja läheisimmät ihmiset ottavat ensin. Sitten kun on oma vuoro lautaselle otetaan ensin suolaista jota voi myöhemmin hakea vähän lisää sitten makeaa jota myös voi hakea vähän lisää.
Eli on juhlia missä lasten herkuttelua rajoitetaan paljon ja toisia " mässäily" juhlia joissa syömistä ei juuri rajoiteta mitenkään. Onhan siinnä paljon oppimista juuri tuommoisella pienellä että milloin saa mässätä ja milloin ei. Meillä isompien lasten esimerkki auttaa jo oppimisessa. Herkkuja meillä lapset ovat saaneet aina juhlissa. Kotona on harvoin arkena tarjolla keksejä tai karkkiakaan. Aika hyvin on lapset ymmärtäneet että herkut kuuluu juhlaan ja terveellinen ruoka arkeen. Tietenkin asiaa hankaloittaa jos lapsi ahmii niin että tulee pahoinvoivaksi. Silloin aikuisen on pakko vahtia aina herkuttelua.
nuttu ja juuri eilen sipsillä, roseteilla ja dippivihanneksilla kotona mässäilleet lapset 8v, 6v, 4v ja 1v10kk tänään tarjolla on kotiruoka ja me miehen kanssa syömme jääneet herkut salaa päivän mittaan tai vasta illalla ;o).