Mistä Amerikkaan tuli "avoin arkku"-perinne ja miksi Suomessa ei sitä ole?

Jenkeissä vainajanlaitto on iso bisnes. Meikataan elävän näköiseksi ja puetaan. 

Ei meillä pidäkään olla amerikkalaisia tapoja. Meillä pitäisi olla Pohjoismaiset tavat!!

Eno kuoli 80-luvun alussa ja silloin ainakin käytiin katsomassa vainajaa arkussaan. Ihan evlut ollaan.

Ennen siunaustilaisuuden alkua lähiomaiset vietiin kappelin kylmiöön ( maaseudulla) jossa arkku avattiin ja hyvästelimme sekä isän että äidin. Sitten se suljettiin lopullisesti. Minusta se oli kaunista . 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa hautaus voi venähtää viikkojen päähän menehtymisestä, kun perikunta ei saa sovittua hautajaispäivää Sirkku-Mirjan rivitanssituntien ja Milja-Petterin jalkapalloturnausten takia. 

 

Suomessa ruumiita ei palsamoida heti kuoleman jälkeen, kuten jenkeissä varsin yleisesti tehdään, eikä suomalaiset hautaustoimistot yleensä tarjoa ns. viimeistä meikkiä - jenkkilässä on ihan oma kosmetologien ryhmä, jotka maalaavat kalmon kasvot ja kädet kauniiksi esittelyä varten.

Suomessa omaiset saavat käydä katsomassa jos haluavat, mutta julkista näyttöä harvoin on koska kukaan ei halua nähdä viikkokausia hajoamisen tilassa ollutta harmaantunutta ruumista. Oliko riittävä vastaus?

Jos vainaja on ollut asianmukaisesti kylmiössä, hän ei ole muuttunut mitenkään  3 viikossa. 

Minulla on kolmesta vainajasta kokemusta. 

Joku viittasi siihen, että Suomessa kuoleman ja hautauksen välissä voi olla viikkoja.  Vainajia on paljon, vapaita aikoja ei välttämättä saa haluttuun ajankohtaan. Olisi tietysti läheisille armollisempaa jos seremoniat saisi nopeammin, rakas ihminen olisi saatu hyvästeltyä ja nuo käytännön järjestelyt olisivat ohi.  Varsinainen suruhan jatkuu, kenties ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Joku viittasi siihen, että Suomessa kuoleman ja hautauksen välissä voi olla viikkoja.  Vainajia on paljon, vapaita aikoja ei välttämättä saa haluttuun ajankohtaan. Olisi tietysti läheisille armollisempaa jos seremoniat saisi nopeammin, rakas ihminen olisi saatu hyvästeltyä ja nuo käytännön järjestelyt olisivat ohi.  Varsinainen suruhan jatkuu, kenties ikuisesti. 

Tarkoitin tuossa Helsingin tilannetta, täällä on paljon asukkaita ja myös vainajien määrä suurempi.

Kyllä se täälläkin on ollut tapana, mutta lähinnä varmaan lähimmät perheenjäsenet käyneet arkulla. Itse en ole ollut mutta suvussa näitä ollut.

En varsinaisesti halua muistaa kuollutta ruumista, vaan eläneen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Koska luterilaisuudessa ihminen tahdotaan pyyhkiä näkymättömiin. En ole myöskään koskaan pitänyt tästä tavasta pukea vainaja kuolinpaitaan puvun sijaan.  Se tuo mieleen jonkun kollektiivin jossa kuollut puetaan siihen mitä valtio antaa. Kaikki yhtä sielutonta kuin 70- luvun betonikirkko arkkitehtuuri eikä luterilaiset kirkot. Jotka eivät ole olleet ennen katolisia ole kauneudella pilattuja. Jotenkin tulee mieleen kertooko tämä tyhjyys myös sielun tilasta.   Eihän hautausmaallakaan saa olla poikkeavaa hautakiveä. Suomen evlut kirkolle muistutan ihmisten olevan tasa-arvoisia vasta Tuomionpäivänä kun tämä maailma loppuu. 

No Tuomipäivästä on tasa-arvo kaukana. Joidenkin nimet on Elämän Kirjassa ja toisten ei. Ja kahteen eri paikkaan jatketaan sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.

 

No miksei Jenkeissä?

Jenkit hautasi suurimman osan kaatuneista taistelutantereiden hautausmaille. Suomessa oli perinne haudata kotikylän multiin. Ehkä osittain tämän vuoksi.

Omissa sukualbumeissa on kyllä  paljon kuvia arkku avoinna olevista vainajista. Itsekin olen käynyt katsomassa useimpia kuolleita sukulaisiani. Viimeksi anoppia pari vuotta sitten. Eikä olla ortodokseja vaan luterilaisia tai uskonnottomia.

Suomessa maaseudulla oli 50-luvulle asti usein  tapana, että vainaja siunattiin ulkona, kesällä jopa jo hautaansa laskettuna. Säilytystilat olivat huonot. 

No onhan sen nähnyt lääkärit hoitajat poliisi patologi ja hautaustoimisto usein omaiset sairaalassa katsomassa. Jos on epäselvyyttä omaiset käy ruumishuoneella. Kuolleen omaisia lohdutetaan. Jos epäillään kuolinsyytä on heistä otettu näytteitä.  Sitten on rikollisuus ELIN MYYNTI varastaminen.  Sisäelimiä varastetaan.  Tässä toimii myös rikolliset lääkärit mafia.  Balsamointi Egyptin tapaan on edelleen käytössä heidän uskonnoissa. Eräissä uskomus uskonnoissa haudataan heti 2 päivän sisään. Hindujen polttohautaus on heidän eikä ole ollut mitenkään kristittyjen tapa ennen. Nykyään jotkut ottaa omasta tahdostaan polttohautauksen.  Kuollutta pidetään kylmähuoneessa tai kaapissa mätänemisen takia. Ihminen alkaa kuollessa maatua jo. Tulee laitumia ja iho jähmettyy. Ei silmät ole kuopalla vaan kiinni. Moni potilas erityisesti vanhus kuivuu nesteen puutteessa. Ikävää että nesteen poisto lääkkeet laitetaan verisuoniin kuivattamaan verestä nesteet. Paitsi lääkkeet myös verituotteet ja huumeet piikitetään verisuoniin. Narkomaanit on ihan oma tyyppi näissä potilaiden lisäksi. Sopii miettiä nukutus lääkkeitä unilääkkeitä rauhoittavia joka ikinen päivä ihmiseen mitä siitä seuraa. 

Voisitte juottaa omaisianne kun ei itse pysty . Vedellä. 

Lapset kärsii usein janosta kun eivät itse saa otettua vettä.   No tiettyjen uskontojen menot woodoo wicca ja muut synag oGOOG moskvat joko balsamoi tai pukee pukuun.  Nämä ei ole kristittyjä. Siksi heitä ei pidä päästää tonkimaan kristittyjen kuolleita ruumiita työssä eikä kuolleita. Ihan eri uskonto. 

Noidat sitten , meediot ja selvänäkijät kuulkaa saattaa tuntua että rahaa tulee näillä mutta ei kyllä kuulu kristittyjen uskontoon.  Henkioppaat ja parantajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotavuosina siitä luovuttiin Suomessa, sattuneesta syystä.

 

No miksei Jenkeissä?

 

No ei se Jenkeissäkään ole käytäntönä joka paikassa. 

Kirkko oli täynnä vanhoja ihmisiä. Saarnatessani kysyin 1990-luvun lopulla, kenen nuoruudessa arkku oli yleensä auki siunattaessa. Kaikki nostivat kätensä pystyyn. Avoimen arkun tapaa olivat noudattaneet sekä luterilaiset, ortodoksit että muut. Seurakuntapastori, eläkkeellä

USA:ssa kuolemaa käsitellään usein näkyvämmin ja emotionaalisemmin julkisessa tilassa, hautajaisissa korostuu henkilökohtainen hyvästely. Suomessa suru on perinteisesti hillitympää ja yksityisempää, hyvästely tapahtuu useammin symbolisesti.

Sodassa kuollut on kuin kolareissa , lento onnettomuuksissa ,  tulipaloissa,  siinä kunnossa ettei sitä ole hyvä nähdä .  Hukkuneet usein säilyy mutta jos on kauan vedessä vettyy ja turpoaa.  Tunnistuksen tietysti täytyy jonkun tehdä. Kun jossain räjähtää jää jäljelle vain osia usein. Palomiehet kerää myös onnettomuuksissa ihmisten osia talteen.  Parasta kun pitää kädestä kiinni kuolevaa jos hitaasti sairauteen,  veden puutteeseen näivettyy. Joskus lapsi itse tietää että hän kuolee nyt ja sanookin sen. Jos sairaus tai onnettomuus. Monen puoliso on itse sanonut sairaalassa että nyt minä menen tai nyt ne enkelit tuli noutamaan.  ( Egyptissä on kuoleman kirja ja budhalla Manala eikä kristityillä ole mitään kadotustuomioita ).