Uskoltaisitko lentää kaukomaille yksin?

Uskaltaisin, mutta varmaan aika stressaavaa kun pitää olla koko ajan tarkkaavaisena ja ihmisiä on joka puolella. Parhaiten oppii kun katsoo mitä muut tekee, tai pyytää apua. 

Hyvin uskallan, vaikka ihan heti uusi 13 tunnin lento ei kiinnosta.

Tuossa 1. sivulla oli pari ihmistä jotka selvästi voisivat matkustaa yhdessä, mutta ei yksin. Uskon että olette vähän vanhempia eli että olette myös facebookissa. Tiedoksi, että siellä on paljon matkaseuraa etsivien ryhmiä. Kannattaa kokeilla eri hakusanoilla, joissakin jopa ikärajat (oliko se 40+). :)

Yksin naisena. 12v. Pariisiin. 20v. Turkkiin. 27v. kaukoitään. Nykyisin 50v. yksin Espanjassa joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

En. Jo pelkkä ajatus, että pitäisi ajaa yksin Helsinkiin ja yrittää löytää reitti lentokentälle, huh huh! En ole koskaan lentänyt. Oletan lentokentän olevan iso ja että siellä on vielä vaikeampi löytää oikea lähtöportti(?) kuin sairaalassa oikea osasto. Ei minua lentäminen jännitä. Kaukomailla olisi varmaan aika orpo olo, en ole vuosiin ollut missään yksin (paitsi työpaikalla vessassa :D). Ehkä siellä kaukomailla pelkäisi myös tulevansa ryöstetyksi tai huijatuksi, eksyvänsä.

 

Olen pienten piirien ihminen.

Mä olen tällainen samanlainen. Ja minua tavallaan ärsyttää olla tällainen. Olen kuitenkin viisikymppinen, akateemisesti koulutettu, pärjäävä nainen. Mutta sitten matkustelun kohdalla iskee joku kummallinen nynnyvaihde päälle. Aina ajattelin, että matkustelen sitten puolison kanssa, mutta en koskaan löytänyt puolisoa. Joten yksin olisi pitänyt matkustaa, jos haluaa matkustaa. Enpä ole sitten lapsuuden jälkeen matkustellut.

Vierailija kirjoitti:

En. Jo pelkkä ajatus, että pitäisi ajaa yksin Helsinkiin ja yrittää löytää reitti lentokentälle, huh huh! En ole koskaan lentänyt. Oletan lentokentän olevan iso ja että siellä on vielä vaikeampi löytää oikea lähtöportti(?) kuin sairaalassa oikea osasto. Ei minua lentäminen jännitä. Kaukomailla olisi varmaan aika orpo olo, en ole vuosiin ollut missään yksin (paitsi työpaikalla vessassa :D). Ehkä siellä kaukomailla pelkäisi myös tulevansa ryöstetyksi tai huijatuksi, eksyvänsä.

 

Olen pienten piirien ihminen.

Juna on keksitty haloo, mutta itseäni ei kaukomatkat miellytä, joku Kanaria on pisin mihkä lähtisin. Käsimatkatavaroilla, kun menee niin todella helppoa. Voi käyttää taksia, jos pelkää eksyä jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa 1. sivulla oli pari ihmistä jotka selvästi voisivat matkustaa yhdessä, mutta ei yksin. Uskon että olette vähän vanhempia eli että olette myös facebookissa. Tiedoksi, että siellä on paljon matkaseuraa etsivien ryhmiä. Kannattaa kokeilla eri hakusanoilla, joissakin jopa ikärajat (oliko se 40+). :)

Minulle tuollainen random seurana olisi vielä suurempi kammo kuin matkustaminen itsessään. Olen aika erakko luonne, ja välttelen ihmisiä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa 1. sivulla oli pari ihmistä jotka selvästi voisivat matkustaa yhdessä, mutta ei yksin. Uskon että olette vähän vanhempia eli että olette myös facebookissa. Tiedoksi, että siellä on paljon matkaseuraa etsivien ryhmiä. Kannattaa kokeilla eri hakusanoilla, joissakin jopa ikärajat (oliko se 40+). :)

 

Minulle tuollainen random seurana olisi vielä suurempi kammo kuin matkustaminen itsessään. Olen aika erakko luonne, ja välttelen ihmisiä muutenkin.

Juu sama. Mieluummin yksin. Mut ehkä eri syystä. Yksin matkustaminen on helppoa kun voi päättää kaikesta nopeasti ja heti. Jos on seuraa niin joka ainoasta asiasta pitää keskustella ja sopia ja tehdä kompromisseja. Otetaanko juna vai taksi, kuka maksaa ja miten, millainen hotelli, koska herätään, mitä syödään, milloin syödään, mihin mennään, mihin ei mennä, kumpi menee, mennäänkö yhdessä, mennäänkö erikseen,... Ihan hirveätä säätämistä. Ei pysty. N55

Kun ikää tullut 43v niin sitä on oppinut arvioimaan riskejä paremmin. Kaakkois aasian maat olisi kiinnostavia edullisuuden ja lämmön suhteen. Kuitenkin ja varsinkin yksin matkatessa muutama mutta. Jos matkalla sairastuu niin kuka auttaa? Mitä jos tavarat häviää tai ryöstetään? En ehkä kaukomaihin yksin menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Jo pelkkä ajatus, että pitäisi ajaa yksin Helsinkiin ja yrittää löytää reitti lentokentälle, huh huh! En ole koskaan lentänyt. Oletan lentokentän olevan iso ja että siellä on vielä vaikeampi löytää oikea lähtöportti(?) kuin sairaalassa oikea osasto. Ei minua lentäminen jännitä. Kaukomailla olisi varmaan aika orpo olo, en ole vuosiin ollut missään yksin (paitsi työpaikalla vessassa :D). Ehkä siellä kaukomailla pelkäisi myös tulevansa ryöstetyksi tai huijatuksi, eksyvänsä.

 

Olen pienten piirien ihminen.

 

 

Mä olen tällainen samanlainen. Ja minua tavallaan ärsyttää olla tällainen. Olen kuitenkin viisikymppinen, akateemisesti koulutettu, pärjäävä nainen. Mutta sitten matkustelun kohdalla iskee joku kummallinen nynnyvaihde päälle. Aina ajattelin, että matkustelen sitten puolison kanssa, mutta en koskaan löytänyt puolisoa.

Kannattaa miettiä vaikka joku ryhmämatka alkuun, onko sinulla mitään mielenkiinnon kohteita? Puutarhat, kulttuuri jne. Itse lähdin tälläiselle järjestetylle matkalle Englantiin, jossa bussilla kierreltiin tutustumassa vanhoihin kartanoihin ja niiden puutarhoihin. Sain tästä kipinän ja nyt matkustelen enemmänkin, mutta en enää järjestetyillä matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää tullut 43v niin sitä on oppinut arvioimaan riskejä paremmin. Kaakkois aasian maat olisi kiinnostavia edullisuuden ja lämmön suhteen. Kuitenkin ja varsinkin yksin matkatessa muutama mutta. Jos matkalla sairastuu niin kuka auttaa? Mitä jos tavarat häviää tai ryöstetään? En ehkä kaukomaihin yksin menisi.

Kaukomailla usein tulee valitettavalla tavalla tietoiseksi myös sukupuolestaan, vaikkei se normaalisti Suomessa tai Euroopassa arjessa vaikuta. Mutta jossain yksinäinen nainen voi saada jopa pelottavaa huomiota paljon. Esim. Tunisiassa ja Egyptissä yksin reissussa oli aivan tosi ahdistavaa. Perun reppureissauksella useimmat paikat ok, mutta oli paikkoja missä alkoi tuntua, että paikalla on köyhiä ihmisiä, jotka voivat nähdä yksin kulkevan valkoisen turistinaisen helppona uhrina ryöstää, tai kaapata ja vaatia lunnaita. Teki kyllä mieli äkkiä poistua tietyiltä hoodeilta. Perussa siis ei ollut seksuaalisen ahdistelun tai liikahuomion tuntua, vaan enemmän muuta.