Lue keskustelun säännöt.
Puoliso muuttui lasten saannin myötä
11.02.2026 |
Ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä, ja tehtiin ihan toivottu lapsi. Raskausaikana seksi alkoi tippua pois, ja synnytyksen jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan. Vauva on nyt 8kk.
Muutenkin avopuolison asenne muuttui heti synnytyksen jälkeen paljon etäisemmäksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Lapsi kyllä tuntuu kiinnostavan, mutta parisuhde ei. Hoidan kyllä vauvaa ja teen oman osani kotitöistä, mutta silti tuntuu kuin olisin vieraana omassa asunnossani.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lusikat jakoon, vai muuttuuko tästä vielä? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee on onko mies todella teille naisille noin arvoton että kun lapsi syntyy niin mies saa unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa koko ja miehen kuuluu keskittyä palvelemaan ja maksamaan kaikki mitä äiti lapselle haluaa samalla kun äiti vain vittuilee ja valittaa ja leikkii että mies ei ole olemassakaan?
Ihmekään kun parisuhteet hajoaa vauvaan kun eihän yksikään ihmissuhde pysy kasassa jos siihen ei panosteta kuin korkeintaan toisen osapuolen toimesta. Kyllä se parisuhdekin vaatii ylläpitoa vaikka se vauva syntyy eikä nainen halua panostaa siihen isän ja äidin parisuhteeseen edes sitäkään vähää
Onko sinun hyvinvointisi pelkästään siitä kiinni, saatko naiselta seksiä? Etkö huomaa, miten paljon nainen tekee lapsen eteen? Hän antaa koko kehonsa tähän proggikseen. Mutta ollaksesi onnellinen, sinun täytyy myös saada siitä osasi? Olet kuin käenpoika, iso lapsi samassa pesässä. Sen sijaan, että olisit vastuullinen aikuinen, joka jakaa taakkaa, lisäät naisen taakkaa.
Vai miten sinä ylläpidät parisuhdetta omalta osaltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faktahan on, että naiset pitävät vain vähemmistöä, sanotaan 10-20 % miehistä aidosti haluttavina. Kuitenkaan näistä miehistä ei riitä kaikille naisille, joten suurin osa naisista tyytyy toiseen mieheen, joka on "ihan ok". Jonkin aikaa ehkä osataan teeskennellä itselleen ja tuolle miehelle, että tätä halutaan, mutta lopulta naisen mielenkiinto yleensä lopahtaa ja aiemman kiintymyksen tilalle saattaa tulla suoranainen katkeruus siitä, ettei nainen saanut mitä oikeasti halusi, eli aidosti viehättävän miehen.
Usein tästä sitten seuraa lopulta ero ja tietenkin naisen osalta seksittömyys ennen tuota. Osuu usein yhteen lasten hankkimisen jälkeiseen aikaan, koska hormonaalinen sumuverho väistyy naisen tyydytettyään lisääntymistarpeensa, ja yhtäkkiä tuo mies, jonka kanssa on hankittu lapsia, alkaakin näyttäytymään vastenmielisenä, koska tätä ei enää tarvita. Lisääntymisvietti on siis "puijannut" naista lisääntymään epäihanteellisen miehen kanssa, ja tästä sitten usein herätään. Siksi suurin osa avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen seksielämän ulkoistamista siksi aikaa kunnes rupee kumppania seksi taas kiinnostamaan.
Sä saat seksielämän ja kumppani saa olla haluamassaan rauhassa ilman seksiä, kaikki voittaa, eikö? :)
Tämä on kyllä loistava ratkaisu ongelmaan. Itsellä on vakkari fwb jonka kanssa nähdään kerran viikossa. Mä oon tyytyväinen ja lasten äiti on tyytyväinen kun ei ole ketään kinuamassa seksiä. Pelkkää voittoa 👌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee on onko mies todella teille naisille noin arvoton että kun lapsi syntyy niin mies saa unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa koko ja miehen kuuluu keskittyä palvelemaan ja maksamaan kaikki mitä äiti lapselle haluaa samalla kun äiti vain vittuilee ja valittaa ja leikkii että mies ei ole olemassakaan?
Ihmekään kun parisuhteet hajoaa vauvaan kun eihän yksikään ihmissuhde pysy kasassa jos siihen ei panosteta kuin korkeintaan toisen osapuolen toimesta. Kyllä se parisuhdekin vaatii ylläpitoa vaikka se vauva syntyy eikä nainen halua panostaa siihen isän ja äidin parisuhteeseen edes sitäkään vähää
No kuule, kun lapsi syntyy, niin nainen saa unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa ja koko äiti keskittyy palvelemaan ja hoitamaan kaikki, mitä vauva haluaa ja tarvitsee. Samalla kun lapsen isä vaan vittuilee ja valittaa että entä minä,
Lässyn lässyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee on onko mies todella teille naisille noin arvoton että kun lapsi syntyy niin mies saa unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa koko ja miehen kuuluu keskittyä palvelemaan ja maksamaan kaikki mitä äiti lapselle haluaa samalla kun äiti vain vittuilee ja valittaa ja leikkii että mies ei ole olemassakaan?
Ihmekään kun parisuhteet hajoaa vauvaan kun eihän yksikään ihmissuhde pysy kasassa jos siihen ei panosteta kuin korkeintaan toisen osapuolen toimesta. Kyllä se parisuhdekin vaatii ylläpitoa vaikka se vauva syntyy eikä nainen halua panostaa siihen isän ja äidin parisuhteeseen edes sitäkään vähää
Se on vaan niin, että usein miehille seksi on tärkeämpää kuin naisille. Itse ainakin tarvitsen kumppanilta kumppanuutta. Keskusteluja, ymmärtämistä, tukea. Ja sitä voin itsekin tuoda suhteeseen. Seksissä oli nuorena uutuudenviehätystä, mutt
Sitä kumppanuutta ja keskusteluakaan ei oikein ole. Hassu oletus, että seksittömään suhteeseen pitäisi jäädä, jos suhteen alussa seksiä on ollut, ja tälle premissille on suhde rakentunut.
Avoin suhde ei ole minua varten. Haluan seksiä ihmisen kanssa, joka rakastaa ja välittää.
T. Ap
Onko ap mies vai nainen? Ei käynyt ilmi aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa minulla oli niin paha vauvamasennus, että tuntui kuin olisin mustassa kuopassa. Elämä oli yhtä selviytymistä, mikään ei kiinnostanut. Kyllä se olo siitä koheni, mutta hitaasti.
Kaikilla ei ole mielenterveyden ongelmia
Minulla ei ollut aikaa märehtiä tuollaista masennusta, töitä oli niin perkeleesti. 1 k päästä synnytyksestä aikoi heinäpaalien kerääminen ja varastoon ajo. lehmätkin piti hoitaa
Lapsi on tärkein, ei parisuhde. Itse halusin olla lapsen kanssa ilman synnyttäjäänsä ja sitten taas vapaa-ajalla tapailla nuoria naisia seksimielessä.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että vanhempien erossa pahin vaihe lapsen kannalta on se, kun yritetään vielä pitää kulisseja pystyssä, vaikka emotionaalisella tasolla ollaan jo erottu.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Ap vois ihan ekaksi miettiä, kannattaako olla mieslapsi vai voisko kasvaa aikuiseksi ja olla omalle lapselleen isä yhtä antaumuksella kuin äiti on tälle äiti. Vain sillä tavoin äidillä riittää puhti olla myös vaimo.
Kun lapsia saadaan, useimmat toki tajuavat potkimattakin, että nuoruus ja vastuuttomuus on nyt vaihtunut vanhemman vastuuseen lapsista ja rallatteluvuodet peruuttamattomasti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä laittaisin lusikat jakoon, ihan siis sen takia että miehiä vihaava spermaviemäri kirjoittelee miesvihapalstalle porsittuaan.
En nyt osaa sanoa, mikä juuri teidän suhteessa mättää, mutta tuossa 8 kk iässä yleensä vauvan unet huononee. Synnytyksen jälkeinen hormoniryöppy on jo laskenut ja valvominen ja jatkuvat huonot yöunet kuormittavat. Lapsi huusi kaikki yöt. Itse olin tuossa vaiheessa valmis tyyliin luovuttamaan lapsen kasvatuslaitokselle. Vuoden täytettyään rupesi yhtäkkiä nukkumaan yöt ja lisäksi kahden tunnin päiväunet. Mikään yhden yön nukkuminen ei tilannetta korjannut, aloin tuntea oloni suunnilleen ihmismäiseksi vasta lapsen täyttäessä kolme. Toki kumppani pitää ottaa huomioon, mutta parisuhde oli kyllä aika taka-alalla ne alkuvuodet. Sitä on myöhemmin korjailtu ja käyty kipukohtia läpi. Nyt lapsi on koululainen ja meillä on jo ihan kivasti aikaa olla yhdessä. Läheisyys palautui vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta synnytyksestä toipumiseen voi mennä reilu vuosi, jos ei pidempään. Sen päälle se, että joutuu heräilemään öisin ja olla jatkuvassa kosketuksessa lapsen kanssa (ja tissitkin on kipeät imetyksestä) johtaa siihen, ettei usein seksiä ole.
Se, että AP ajattelee vain seksiä kertoo kyllä suhteen laadusta ja siitä, miten vähän hän välittää omasta lapsestaan ja puolisostaan, ja miten kaikki kiinnostus pyörii oman itsensä ja peniksen ympärillä. Näitä mieslapsia riittää. Naisten pitää lopettaa mieslasten paapominen ja huomion antaminen, koska lapsen synnyttyä nämä mieslapset muuttuvat vielä pahemmiksi mieslapsiksi, kun huomio ei olekkaan enää 24/7 heissä.
No kuule, kun lapsi syntyy, niin nainen saa unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa ja koko äiti keskittyy palvelemaan ja hoitamaan kaikki, mitä vauva haluaa ja tarvitsee. // Ei jumalauta
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni täällä kommentoi että miehen pitää van olla ilman seksiä, vaikka tässä se seksi ei ollut missään vaiheessa se pääasia. AP sensijaan kommentoi, että vaimonsa kohtelee häntä kylmästi, välinpitämättömästi, kuin häntä ei kaivattaisi. Kuinka moni oikeasti kokee että se on ok käytöstä kumppanilta ja montako vuotta sitä pitää sietää? Ilman lasta puhuttaisiin jo henkisestä väkivallasta.
Ehkäpä se aloitus olisi pitänyt kirjoittaa hiukan toisin. Tuosta tulee se kuva, että ap:n onni ja henkinen tasapaino on hänen puolisonsa varassa, ja niinhän ei voi terveellä aikuisella olla.
Miten moni pariskunta, kuten Eve ja Joni pumpsii menemään ja ovat ihan all right?
Osa sitten taas on ihan nakit ja muusi ja eipä kiinnosta enää....
Vierailija kirjoitti:
En nyt osaa sanoa, mikä juuri teidän suhteessa mättää, mutta tuossa 8 kk iässä yleensä vauvan unet huononee. Synnytyksen jälkeinen hormoniryöppy on jo laskenut ja valvominen ja jatkuvat huonot yöunet kuormittavat. Lapsi huusi kaikki yöt. Itse olin tuossa vaiheessa valmis tyyliin luovuttamaan lapsen kasvatuslaitokselle. Vuoden täytettyään rupesi yhtäkkiä nukkumaan yöt ja lisäksi kahden tunnin päiväunet. Mikään yhden yön nukkuminen ei tilannetta korjannut, aloin tuntea oloni suunnilleen ihmismäiseksi vasta lapsen täyttäessä kolme. Toki kumppani pitää ottaa huomioon, mutta parisuhde oli kyllä aika taka-alalla ne alkuvuodet. Sitä on myöhemmin korjailtu ja käyty kipukohtia läpi. Nyt lapsi on koululainen ja meillä on jo ihan kivasti aikaa olla yhdessä. Läheisyys palautui vähitellen.
Se on ihan hullua, että jotkut miehet odottaa seksiä jo muutaman kuukauden jälkeen. Ihan kuin nainen olisi joku robootti, mikä toipuu tuosta vaan ja kaiken sen hormonisekavuuden ja vauvanhoidon keskellä pitäisi vielä jaksaa palvella miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Olisiko keinoja tähän ylipääsemiseen?
Jokainen pariskunta on erilainen, mutta meillä toimi se, että puhuimme kaikista asioista suoraan. Minä (äiti) olin tosi väsynyt ensimmäiset pari vuotta, koska heräsin kaikkiin pieniin ääniin. Mies ymmärsi asian täysin, eikä painostanut mihinkään. Hän osasi silti puhua yksinäisyyden tunteesta asiallisesti ja ilman syyttelyä. Minä kuuntelin miestä enkä tuominnut häntä. Tärkeintä on muistaa se, että ette ole toisianne vastaan, vaan olette tiimi.
Eunukki joutuu tyytymään kaltaiseesi alisuoriutujaan. Siksihän roikut tälläkin palstalla itsesäälissä rypien.
AP, saan viesteistäsi sellaisen kuvan, että olet jo valmis laittamaan lusikat jakoon. Voit ihan hyvin tehdä niin, eikä sinun tarvitse kysyä keneltäkään lupaa. Et voi pakottaa vaimoasi rakastamaan sinua. Eroaminen ei ole yleensä mitään mukavaa hommaa, mutta se on joskus pakollista. Minä olisin toivonut että vanhempani olisivat eronneet kun olin lapsi. Oli ihan selvää, että he eivät pitäneet toisistaan. Oli tosi ahdistavaa kuunnella sitä jatkuvaa piikittelyä.