Lue keskustelun säännöt.
Puoliso muuttui lasten saannin myötä
11.02.2026 |
Ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä, ja tehtiin ihan toivottu lapsi. Raskausaikana seksi alkoi tippua pois, ja synnytyksen jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan. Vauva on nyt 8kk.
Muutenkin avopuolison asenne muuttui heti synnytyksen jälkeen paljon etäisemmäksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Lapsi kyllä tuntuu kiinnostavan, mutta parisuhde ei. Hoidan kyllä vauvaa ja teen oman osani kotitöistä, mutta silti tuntuu kuin olisin vieraana omassa asunnossani.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lusikat jakoon, vai muuttuuko tästä vielä? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutustu siihen mitä kaikkea raskaus, synnytys ja imetys tekee naiselle. Aikaa sulla ainakin on"
Ai että pitää vaan hyväksyä, että olen kotonani lähtökohtaisesti persona non grata? Ei kiitos :D
Miksi olisit? Nainen on juuri synnyttänyt teille lapsen, ja nyt se lapsi on teidän vastuulla. On ihan normaalia, että ensimmäiset vuodet menee niin, että parisuhde on taka-alalla.
Ei kiitos :D Joo kyllä ero on nyt enemmän mielessä kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jätätkö lapsesi noin helpolla? Mitäköhän hän siitä tulee aikuisena ajattelemaan? Isä pisti mulkkunsa mun edelle. Hieno ihminen"
Enhän minä ketään ole vielä jättämässä. Ja lasta en jätä missään tapauksessa, vaan puran parisuhdesopimuksen lapsen äidin kanssa, jos meno jatkuu. En todellakaan jää rakkaudettomaan liittoon vuosikausiksi. Se vasta kaduttaisikin.
Toki taidat provoilla tahallasi kun tuollaista kirjoittelet.
Niin, tai ehkäpä mulla oli sun kaltainen isä. Ota selvää miten paljon etävanhempana näet noin pientä lasta, ja mieti uudelleen. Miten pieni kiintyisi isään, kun nytkään et näköjään samassa kodissa ota häneen kontaktia? Itsekkäältä vaikutat sopimuksinesi. Muutama kuukausi ja oot lähdössä "rakkaudettomasta" liitosta. Toivon mukaan enempiä ei satu, vaikutat ihmiseltä joka ajattelee aina ensin itseään. Eli jos saat vaikka syövän ja seksiä ei ole vuoteen, vaimosi saa myös lähteä kun sopimus sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmin tapa pilata suhde on tehdä lapsia.
Äitisi ja isäsi ovat samaa mieltä.
Yrititkö nyt jotenkin loukata?😂 Isäni lähti kun olin kahden ja kenen luulet saanet äidin vihan ja stressin niskaansa?#ällöäitimyytti
Et ainoastaan jää lapsellesi etäisäksi, vaan vaimosi tulee löytämään uuden paremman miehen, jota lapsi pitää isänään. Ehkä hyvä näin. Ainakin saat seksiä, jos saat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutustu siihen mitä kaikkea raskaus, synnytys ja imetys tekee naiselle. Aikaa sulla ainakin on"
Ai että pitää vaan hyväksyä, että olen kotonani lähtökohtaisesti persona non grata? Ei kiitos :D
Miksi olisit? Nainen on juuri synnyttänyt teille lapsen, ja nyt se lapsi on teidän vastuulla. On ihan normaalia, että ensimmäiset vuodet menee niin, että parisuhde on taka-alalla.
Tiedän perheitä, joissa on ihan toimiva parisuhde ja seksielämä, vaikka olisi useita lapsia. Meillä on YKSI lapsi. On eri asia, jos koko ajan ei ole säkenöivää romantiikkaa, mutta jos läheisyyttä ei ole ollenkaan, puoliso kommentoi että olen ällöttävä ja arkisten kommenttien ohella ainoastaan tiuskii ja sättii...
Niin kauanko tätä pitäisi katsella? Kynnysmatoksi en rupea, enkä suostu elämään seksittömässä "liitossa" jonkun kanssa, joka lähinnä inhoaa minua.
Onhan näitäkin ketjuja, joissa mies on muuttunut synnytyksen jälkeen ilkeäksi. Yleisin vastaus on "jätä se sika".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tutustu siihen mitä kaikkea raskaus, synnytys ja imetys tekee naiselle. Aikaa sulla ainakin on"
Ai että pitää vaan hyväksyä, että olen kotonani lähtökohtaisesti persona non grata? Ei kiitos :D
Miksi olet? Ole isompi ihminen. Lopeta vinkuminen ja läheisyyden vonkaaminen. Ala helliä vaimoasi ja hoivata lasta. Tee itsestäsi elintärkeä ihminen kotonasi.
Vierailija kirjoitti:
Asiasta on miljoona aloitusta.
Korjaan, 2 miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Jotain rajaa, kuitenkin lapsi jo kahdeksan kuukauden ikäinen... Sai mitä halusi ja nyt mies on turha, ei muuta kuin lusikat jakoon ja viikonloppu isäksi
Lapsi on JO kahdeksan kuukauden ikäinen?!? Sehän on vasta vauva, täysin avuton ja riippuvainen vanhemmistaan. Ei puhu, ei kävele, mutta sinä olet valmis hylkäämään oman lapsesi, koska et pääse panemaan niin kuin ennen.
Synnytyksen jälkeen emättimen limakalvot voivat olla herkillä monta, monta kuukautta. Montako lasta sinä olet synnyttänyt?
Haista paska ja anna jo miehille anteeksi se synnytys.
Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, koska miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tutustu siihen mitä kaikkea raskaus, synnytys ja imetys tekee naiselle. Aikaa sulla ainakin on"
Ai että pitää vaan hyväksyä, että olen kotonani lähtökohtaisesti persona non grata? Ei kiitos :D
Miksi olisit? Nainen on juuri synnyttänyt teille lapsen, ja nyt se lapsi on teidän vastuulla. On ihan normaalia, että ensimmäiset vuodet menee niin, että parisuhde on taka-alalla.
Tiedän perheitä, joissa on ihan toimiva parisuhde ja seksielämä, vaikka olisi useita lapsia. Meillä on YKSI lapsi. On eri asia, jos koko ajan ei ole säkenöivää romantiikkaa, mutta jos läheisyyttä ei ole ollenkaan, puoliso kommentoi että olen ällöttävä ja arkisten kommenttien ohella ainoastaan tiuskii ja sättii...
Niin kauanko tätä pitäisi katsella? Kynnysmatoksi en rupea, enkä suostu e
Kaikki perheet ja lapset ovat erilaisia. Et maininnut aloituksessa, että puoliso tiuskii tai sättii. Oletko kysynyt miksi hän käyttäytyy noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, sinkkuiskä ei varmaan sitten omilla lapsiviikoilla tietenkään keskity lapseen eikä ainakaan jätä deittejään huomioitta :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies , joka itse sai ainoan lapsensa 23-vuotiaana ja erosi lapsen ollessa 3v, sanoi, että ihmiset eivät ymmärrä sitä, että kun pariskunnalle syntyy lapsi, niin se parisuhde täytyy käytännössä laittaa tauolle muutamaksi vuodeksi, kun kaikki energia menee siihen lapseen.
Eipä tainnut itsekään ymmärtää?
No minä en kyllä ymmärrä, millainen käsitys parisuhteesta näillä ihmisillä oikein on, jos yhteisestä lapsesta huolehtiminen ei mahdu parisuhteeseen vaan on niinku parisuhteen laittamista tauolle. Se sinkkujen ensitreffitouhu kaksin kynttilänvalossa ei ole parisuhde, vaan se on mahdollinen parisuhteen alku. Oikea parisuhde on sitä, että eletään yhdessä elämää, joka etenee vaihe kerrallaan. Tutustumisen jälkeen on tavallisimmassa parisuhteen kaaressa vakiintuminen, sitten perheen perustaminen, lasten kasvattaminen, ja lasten pois muuton jälkeen aktiivinen keski-ikä, joka aikanaan muuttuu eläkeläisen arjeksi ja sieltä sitten kohti vanhuutta. Lopulta toinen kuolee ja toisesta tulee leski, ja siihen se parisuhde sitten loppuu jos se on mennyt oikein hyvin.
Kyllä on pettymyksiä edessä, jos parisuhteen määritelmä rajoittuu siihen ensihuumaan, missä ajatellaan vain sitä ihastusta, hengitetäänkin samaan tahtiin, nukutaan aina lusikassa ja harrastetaan seksiä neljä kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jätätkö lapsesi noin helpolla? Mitäköhän hän siitä tulee aikuisena ajattelemaan? Isä pisti mulkkunsa mun edelle. Hieno ihminen"
Enhän minä ketään ole vielä jättämässä. Ja lasta en jätä missään tapauksessa, vaan puran parisuhdesopimuksen lapsen äidin kanssa, jos meno jatkuu. En todellakaan jää rakkaudettomaan liittoon vuosikausiksi. Se vasta kaduttaisikin.
Toki taidat provoilla tahallasi kun tuollaista kirjoittelet.
Niin, tai ehkäpä mulla oli sun kaltainen isä. Ota selvää miten paljon etävanhempana näet noin pientä lasta, ja mieti uudelleen. Miten pieni kiintyisi isään, kun nytkään et näköjään samassa kodissa ota häneen kontaktia? Itsekkäältä vaikutat sopimuksinesi. Muutama kuukausi ja oot lähdössä "rakkaudettomasta" liitosta. Toivon mukaan enempiä ei satu, vaikutat ihmiseltä joka ajattelee aina ensin itseään. Eli jos saat vaikka sy
Ok, missä se rakkaus oikein menee? Ja miten niin en ota vauvaan kontaktia?
Yli vuosihan tätä on katseltu, jos vaivauduit aloituksen lukemaan. Kauanko itse haluaisit pysyä suhteessa, jossa puoliso ainoastaan haukkuu ja tiuskii, muuten on kuin olisit ilmaa? Kerro ihmeessä. Vuosi? Viisi vuotta? Loppuelämä?
Ihan tyypillinen ja normaali tilanne nykyaikana. Nainen sai sinulta sen lapsen mitä halusi ja nyt sinä muutuit "turhaksi" maksajaksi josta ei enää välitetä tippaakaan. Mies on naiselle arvostettava vain siihen asti kun nainen saa mieheltä mitä nainen haluaa niin vasta sen jälkeen nainen paljastaa todellisen luonteen ja näyttää mitä todellisuudessa sinusta ajattelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Jotain rajaa, kuitenkin lapsi jo kahdeksan kuukauden ikäinen... Sai mitä halusi ja nyt mies on turha, ei muuta kuin lusikat jakoon ja viikonloppu isäksi
Isä voi olla halutessaan todella tärkeä. Perheen vakaa tukipilari.
Keskenkasvuiset pillunkinuajat ovat tietenkin oma lukunsa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, sinkkuiskä ei varmaan sitten omilla lapsiviikoilla tietenkään keskity lapseen eikä ainakaan jätä deittejään huomioitta :D :D
Hih hih hih
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies , joka itse sai ainoan lapsensa 23-vuotiaana ja erosi lapsen ollessa 3v, sanoi, että ihmiset eivät ymmärrä sitä, että kun pariskunnalle syntyy lapsi, niin se parisuhde täytyy käytännössä laittaa tauolle muutamaksi vuodeksi, kun kaikki energia menee siihen lapseen.
Ja sitten kun on 10 vuotta eletty lapsiperhearkea ilman ainuttakaan kosketusta, huomataan että kappas se "puoliso" onkin epämiellyttävä ja vieras ihminen.
Elämä on valintoja.
Melkoista ylidramatisointia. Jos ei tosiaan ole kymmeneen vuoteen yhtään kosketusta, niin sitten on kyseessä vätys.
Vaikka ei seksiä olisi juuri tarjolla, hellyyttä varmasti saa. Ellei ole tälläinen hysteerinen panikoija, joka alkaa heti hyppiä seinille.
Jos olet mies ja puolisosi on nainen, vika on sinun.
Jos olet nainen ja puolisosi mies, vika on puolisossasi.
Näinhän se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Jotain rajaa, kuitenkin lapsi jo kahdeksan kuukauden ikäinen... Sai mitä halusi ja nyt mies on turha, ei muuta kuin lusikat jakoon ja viikonloppu isäksi
Lapsi on JO kahdeksan kuukauden ikäinen?!? Sehän on vasta vauva, täysin avuton ja riippuvainen vanhemmistaan. Ei puhu, ei kävele, mutta sinä olet valmis hylkäämään oman lapsesi, koska et pääse panemaan niin kuin ennen.
Synnytyksen jälkeen emättimen limakalvot voivat olla herkillä monta, monta kuukautta. Montako lasta sinä olet synnyttänyt?
Lapsi tuli kiireellisellä sektiolla, joten tuskin on alapään kanssa ongelmia. Ongelmat ovat ihan yläpäässä.
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Olisiko keinoja tähän ylipääsemiseen?
- Kysykää neuvoja Eveliina Uosukaiselta ja Joni Rintalalta. Antavat lukuisia haastatteluja aiheesta.
Lapsi on JO kahdeksan kuukauden ikäinen?!? Sehän on vasta vauva, täysin avuton ja riippuvainen vanhemmistaan. Ei puhu, ei kävele, mutta sinä olet valmis hylkäämään oman lapsesi, koska et pääse panemaan niin kuin ennen.
Synnytyksen jälkeen emättimen limakalvot voivat olla herkillä monta, monta kuukautta. Montako lasta sinä olet synnyttänyt?