Opiskelin sosiaalialalle ja nyt kaduttaa

Jo opintojen aikana olin hieman epävarma valinnastani, mutta olin päättänyt suorittaa koulun loppuun joka tapauksessa.

En ole saanut valmistuttuani alan töitä hakemisesta huolimatta. Koen työkentän mielenkiintoisena ja suuntautumisvaihtoehtoja olisi paljon, mutta en näe jaksavani asiakastyötä vuosikymmeniä eteenpäin. Enkä edes pääse nyt käsiksi mihinkään töihin, jotta kokemusta voisi kartuttaa.

Jatkuva huonovointisuus ja soten massiiviset muutokset ovat vieneet intoni. Minua painaa yhteiskunnan vähäinen arvostus sosiaalialaa kohtaan. Palkkaus on huono, työ raskasta ja niitä paljon luvattuja töitä ei ole.

Haluaisin opiskella kokonaan uudelle alalle, mutta valmistuessa olisin jo 40-vuotias. Eikä kokemattomuus ja muuttuva maailma toki takaa työtä uudeltakaan alalta. Mieluummin kuitenkin tekisin töitä nykyisessä ("väärän" alan) suorittavan tason työssäni, kuin olisin sosiaalialan samantasoisessa työssä.

Mietteitä, ajatuksia? Onko täällä soten ammattilaisia, joilla olisi näkökulmia aiheeseen, tai vaihtoehtoisesti alanvaihtajilla ajatuksia omasta tilanteestaan?