Kokemuksia vanhempien hoitamisesta kotona?
Mun muistisairaan äidin hoito ei onnistu nyt kovin hyvin. Hän on yksityisessä hoivakodissa, koska ei pärjännyt enää kotona, mutta ei ole riittävän huonossa kunnossa julkiselle. Hän on hirveän yksinäinen ja itkuinen koko ajan. Minusta hän voi henkisesti huonommin kuin omassa kodissa. Tuo koti on kyllä olemassa, siellä on nyt vuokralainen. Hoidan jo kaikki äidin asiat edunvalvontavaltuutuksen turvin.
Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö minun alkaa hänen omaishoitajakseen. Meillä on kotona sellainen vähänniinkuin erillinen osio, jossa on oma kylppäri ja huone ja se on sisäkautta yhteydessä muihin tiloihin. Siellä on nyt työhuone, mutta ne toiminnot voisi siirtää.
Ongelmana on, että minulla ei olisi varaa jäädä kokonaan pois töistä, ehkä joku 80% onnistuisi. Onko tämä aivan tuhoontuomittu ajatus? Olen etätöissä 2-3 päivää viikosta, muut konttorilla. Kotona asuu mies ja teini-ikäinen poika. Olen asiantuntijahommissa. Saattaisin voida saada puristettua toimistopäivät yhteen viikossa. Mies on sitä mieltä, että saataisiin asia toimimaan ja hän auttaisi, mutta itse mietin onko rasitus perheelle kuitenkin liian kovaa. POika sanoi, että hänen mielestään olisi parempi, että mummo asuu meidän kanssa, mutta en tiedä ymmärtääkö hän millaista se oikeasti on.
Toisaalta olen aina aivan rikki käytyäni äitini luona. Käyn siellä kahdesti viikossa. Henkisesti ottaa niin koville se tuska mikä hänellä on. Hän tuntee vielä minut ja poikani, mutta ei esimerkiksi muista syödä jos häntä ei haeta ruuan äärelle.
Onko kellään kokemuksia tällaisesta? Mihin pitäisi osata varautua?
Kommentit (30)
Minä sanoisin, että jos hän vielä tuntee teidät, ja perheesi tukee sinua, ottakaa hänet kotiin. Tilanne voi muuttua kuukausissa, nyt voitte vielä auttaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Jos et voi tehdä "täyttä päivää" niin ei kannata. Muistisairaat keksivät vaikka mitä kaikkea jos saavat olla yksin. Esim. kuivattaa tiskirättiä uunissa.
Tällaista on jo tapahtunut, jolloin otettiin hellan sulakkeet pois päältä suoraan sähkötaulusta. Ja yksi syy sille miksi hän siirtyi sinne palvelutaloon.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että jos hän vielä tuntee teidät, ja perheesi tukee sinua, ottakaa hänet kotiin. Tilanne voi muuttua kuukausissa, nyt voitte vielä auttaa häntä.
Niin, tätä mietin myös. Varmaan on viimeiset hetket sen suhteen käsillä.
Se on kyllä niin hankala sairaus, että en suosittele kenellekään hoitajaksi ryhtymistä. Ns. normaalisti ikääntyvän ja heikentyvän ihmisen asuminen ja hoito omassa perheessä vielä menee ja on hienoa yhteistä aikaa mutta ei dementikon, se on liian raskasta.
Ketjun aiheeseen liittyen; onko Suomessa mahdollista itse palkata lähihoitaja huolehtimaan useammasta vanhuksesta kodinomaisessa ympäristössä? Mietin, kun nuo laitokset ovat niin hirveitä ja kalliita. Mikseivät omaiset palkkaisi kotiin omaa yksityistä hoitajaa?
Kaunis ajatus. Mutta. Äitisi ei tule enää parantumaan, ja tilanne menee koko ajan huonommaksi. Onko teillä silloin resursseja hoitaa häntä, vuorokauden ympäri? Epäilen, että ei.
Jo nyt, jos äitisi muuttaisi luoksenne, tilanne olisi raskas, kun se olisi päällä 24/7. Viikosta, kuukaudesta, toiseen. Yöt voivat mennä jossain vaiheessa sekaisin, äitisi vaeltelisi ympäri taloa, puhumattakaan kaikista sotkuista ja hygienian hoidosta.
Mieti perhettäsi, parisuhdetta ja poikaanne.
Ja saisitko oikeasti, edes nyt, tehtyä töitä. Olin äitini luona etätöissä pari päivää hänen lonkkaleikkauksensa jälkeen. Hän ei ole edes muistisairas, mutta työn teosta lukuisina palavereineen ei tullut mitään, kun äiti ei millään ymmärtänyt, että yritin oikeasti keskittyä töihin. Palavereista puhumattakaan, äiti tuli lukuisia kertoja juttelemaan, kun eihän minulla voinut olla mitään tärkeää, kun istuin vaan hiljaa koneella.
Entä se yksi toimistopäivä, kun äitisi joutuisi olemaan yksin. Niinpä.
Äitisi olisi teillä yksinäinen, kun töissä olevat eivät ehdi juttelemaan.
Kun homma alkaa mennä liian vaaralliseksi, ette saa häntä hoitojonoon helpolla. Hänen hoitonsahan on teidän puolelta järjestetty! Teidän pitää pystyä elämään normaalia elämää, joten ette saa kämppää riittävän turvalliseksi.
Sama myös tuo "sulake irti". Äiti oli "keittänyt" kahvia keittimellä, muuten ok, mutta vesi oli unohtunut laittamatta. Onneksi kotihoitaja tuli.
Mietin joskus tuota itsekin (kun jäin työttömäksi), että rupeaisinko? - En ruvennut, se ois ollut lähes 24/7-vahtimista.
Maalla, papalla ei ollut muistisairaus vaan "normaali" seniiliys, ikää jo yli 90. Häntä piti seurata lähes koko ajan. Ulkohuussiin lähti, niin piti seurata hänen menoaan ja poistuloa. (ja sama äidin kanssa kun kotona kävin, rollalla kulki).
Mahdollisesti jos kyse on muutamasta kuukaudesta niin saattaa onnistua. Nämä ovat niin henkilöstä riippuvia asioita, yksi jaksaa pitempään kuin toinen. Ehkä siihen asti voisi asua kotona kunnes pahenee niin että pääsee julkiselle/kunnalliseen?
Vierailija kirjoitti:
Älä!
Kahden muistisairaan lähiomaisena (molemmat jo menehtyneet) olen samaa mieltä. Muistisairaan tila heikentyy jokaisesta elämänmuutoksesta, olipa kyseessä muutto asunnosta toiseen, sairaalaan joutuminen tai vaikka vain influenssa. Kotihoitoon siirtyminen olisi vain tilapäinen, mahdollisesti hyvinkin lyhytaikainen muutos, ja siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Eikä ole mitenkään luvattu, että tuo itkuisuus ja kurja mieliala paranisi kotihoidossakaan. Eikö äidille voisi järjestää sinne nykyiseen hoitopaikkaan jotain virikettä ja seuraa, esimerkiksi SPR:n vapaaehtoisia, jotka kävisivät seurustelemassa hänen kanssaan tai vaikka lukemassa lehtiä hänelle? Voisiko hoitokotia pyytää järjestämään äidille enemmän virkistystä?
Itse uuvuin täysin muistisairaan kanssa elämisestä ja se tilanne kesti aivan liian kauan, päätös hoitopaikasta kyllä tuli mutta käytännössä sitä paikkaa ei löytynyt. Jos otat äidin vastuullesi, hän ei pääse julkiselle sittenkään kun on niin huonossa kunnossa ettet sinä enää pärjää hänen kanssaan. En suosittele tätä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheeseen liittyen; onko Suomessa mahdollista itse palkata lähihoitaja huolehtimaan useammasta vanhuksesta kodinomaisessa ympäristössä? Mietin, kun nuo laitokset ovat niin hirveitä ja kalliita. Mikseivät omaiset palkkaisi kotiin omaa yksityistä hoitajaa?
Tarvitsisit niitä hoitajia monta. Eihän yksi tee kuin yhden normaalin työviikon verran.
Oletko valmis hoitamaan myös vaipanvaihdot ja intiimihygienian? Tai miehesi/poikasi tekee sen kun sinä et ole kotona? Tuohan on edessä myös hyvin pian.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheeseen liittyen; onko Suomessa mahdollista itse palkata lähihoitaja huolehtimaan useammasta vanhuksesta kodinomaisessa ympäristössä? Mietin, kun nuo laitokset ovat niin hirveitä ja kalliita. Mikseivät omaiset palkkaisi kotiin omaa yksityistä hoitajaa?
Tuohon pitää ensin hommata se kodinomainen ympäristö eli useamman makuu- ja kylpyhuoneen asunto, mieluiten omakotitalo. Hoitajia pitää olla monta. Jonkun pitää hoitaa ruokahuolto, pyykit ja siivous. Kalliiksi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheeseen liittyen; onko Suomessa mahdollista itse palkata lähihoitaja huolehtimaan useammasta vanhuksesta kodinomaisessa ympäristössä? Mietin, kun nuo laitokset ovat niin hirveitä ja kalliita. Mikseivät omaiset palkkaisi kotiin omaa yksityistä hoitajaa?
Tarvitsisit niitä hoitajia monta. Eihän yksi tee kuin yhden normaalin työviikon verran.
Juuri näin, tulisi kyllä todella kalliiksi. Ensinnäkin se "kodinomainen ympäristö" esteettömyyksineen. Monta hoitajaa, kolmivuorotyö yölisineen. Viikonloput, viikonloppu- ja yölisät. Lomat, sijaistukset.
Teoriassa kyllä.
Muistisairas tarvitsee jossain vaiheessa 24/7 vahtimista.
Ihan hemmetin raskasta on. Vaarini väen vängällä halusi hoitaa itse mummia kotona. Muistisairauden todellisuus on se, että muistisairas alkaa jossain vaiheessa pissaamaan ja kakkaamaan housuun ja nämä asiat pitää sitten hoitaa heti eikä silloin kun tulee töistä kotiin. Tuli aika monta kertaa siivottua p*skaa lattioilta kun eihän se vaari enää pystynyt näitä asioita hoitamaan. Meni itse tosi huonoon kuntoon. Muistisairaan hoitaminen on sama kuin hoitaisi taaperoa tai vauvaa eli 24/7 hommaa.
Mieti asiaa vielä kerran.
Jos tekisit pari päivää etätöitä äitisi luota ja näkisit, minkä verran sitä varsinaista työtä on silloin edes mahdollista tehdä. Muistisairaus vuorokausirytmi on voi olla mitä sattuu.
Jos otat äitisi kotiisi, et saa häntä enää laitoshoitoon, vaikka äidin kuntoisuus olisi umpisurkea. Kun äidilläsi on jo hoitopaikka.
En ole itse hoitanut, mutta mummo oli meillä jonkin aikaa lapsuudenkodissani ja anopin menoa olen katsellut.
Sanoisin, että hetken se onnistuu, mutta sairauden vähän pahentuessa teidän normaalielämästä työntekoineen ja koulussakäynteineen tulee raskasta ja hankalaa. Joudutte vahtimaan menoa öisinkin. Nuo molemmat olivat aktiivisia etenkin yöaikaan. Anoppi sai hoitopaikan aika äkkiä, kun poliisit poimivat hänet yöllä mukaansa kuljeksimasta. Molemmat olivat vielä fyysisesti aika hyväkuntoisia eli kävelivät paljon.
Jos et voi tehdä "täyttä päivää" niin ei kannata. Muistisairaat keksivät vaikka mitä kaikkea jos saavat olla yksin. Esim. kuivattaa tiskirättiä uunissa.