Eronnut vanhempi, tuliko sinusta onnellinen eron myötä?

Kyllä tuli. Pääsin eroon murjottavasta ja kiukkuisesta ihmisestä, joka ei osallistunut yhteisen kodin ja lasten hoitoon juuri mitenkään. Elämä on nyt rauhallista ja iloista.

Tuli.

Ex-vaimo oli hirviö.

Tuli. Ja vapaa. Olo keveni ja verenpaine laski.

N60

Tuli. Löysin taas itseni. Tai no. Löysin itseni, ehkä tuo "taas" oli väärin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Tuli.

Ex-vaimo oli hirviö.

Muista jankuttaa tuota lapsellesi ja vieraannuta hänet sinusta.

Itse sinä sen naisen aikoinaan halusit.

Tuli onnellisempi. Nyt jo aikuiset lapset ovat sanoneet, että vaikka ero oli heille raskas niin se oli täysin oikea ratkaisu.

Jos ei onnellisempi, niin ainakin rauhallisempi. Elellään täällä teinien kanssa kukin oman näköistä elämää ja tehdään yhdessä se mikä kaikkia yhteisesti ilahduttaa. 

Jos olisin saanut valita onnellisen ydinperhe-elämän, olisin valinnut sen lapsilleni. Vuosia kokeilin onnistuuko sellaisin rakentaminen yksin minun voimin, mutta jossain kohtaa tajusin, ettei tätä enempää voi ihmistä venyttää äärimmilleen. 

Nyt on seesteisempää elää, mutta voi olla, että sellainen nuoruuden elämänilo ei koskaan palaa. 

En ole eronnut itse mutta äitini erosi kun olin 13v. Ja kyllä hänestä tuli onnellisempi ja ihana rauha. 14 vuoden helvetti oli sekin avioliitto. Onneksi äitini uskalsi erota ja avioliittolaki muuttui 80- luvulla niin ero oli helpompi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli.

Ex-vaimo oli hirviö.

Muista jankuttaa tuota lapsellesi ja vieraannuta hänet sinusta.

Itse sinä sen naisen aikoinaan halusit.

Minulla on huoltajuus. Vaimo hakkasi lasta sekä minua.

Tuli, mikään ei auttanut vaan lopulta ero oli paras asia. 

M56

Kyllä tuli.

Lasten isä oli sitä mieltä, että pääasia on se, että kaikilla on kivaa. Se ei nyt vain mene niin, että uhmaikäinen päättää asioista ja mielipahaahan siitä sitten seuraa, kun rajoja laitetaan. Ero oli itselle helpotus, mutta kun lapset olivat joka toinen vkl isällään, niin meni melkein viikko saada heille pienenä ymmärrykseen, että edelleen ei on ei ja aikuisen sanaan voi aina luottaa. Että tavallaan siitä nahjuksesta ei päässyt eroon, vaan hänen toimintansa kyllä vaikeutti meidän arkeamme. Halusin kuitenkin, että lapsilla on isäsuhde ja siellä oli sitten eri säännöt. Tämä on johtanut siihen, että nyt kun lapset ovat aikuisia, niin tytär ei lainkaan pidä isäänsä yhteyttä. Poika pitää, mutta usein menee kuulemma niin, että isä lainaa lapseltaan rahaa. Että sellainen tapaus oli hän. 

En tiedä exästä, mutta oletan että hänellä on nyt parempi olla. Ainakin lapset kertoneet, että siellä on parempi ilmapiiri. Kunhan pääsi vaan eron aiheuttamasta katkeruudesta yli. Itae olin onnellinen sillä sekunnilla kun lähdin pois. Masennus, ummetus ja peräpukamatkin hävisi. 

Minusta tuli onnellinen. Exästä en tiedä. Ei olla tekemisissä. Lapset oireilivat, mutta onneksi se on takana. 

Eron jälkeen pystyin vihdoinkin vaikuttamaan lasten kasvatukseen. M41

Ei tullut. Olisin, jos toisen osapuolen vanhemmuuteen voisi täysillä luottaa.

Kyllä. 3 vuotta ehdin olemaan yh:na 3 lapsen kanssa, upeita vuosia. 

Olen onnellisempi. Saan hoitaa neljän lapsen sijaan kolmea, eikä tarvinnut enää kestää miehen valehtelua, taloudellista väkivaltaa tai sitä, että ravasi koko ajan vieraissa ja maksullisissa naisissa. Lasten pahoinpitely loppui. Luulen, että lapsetkin ovat onnellisempia näin, vaikka tietysti sitä olisi voinut toivoa onnellista ydinperhettä. Meillä on nyt onnellinen uusperhe.

Ennen eroa elämä tuntui rankalta, vaikealta ja ahdistavalta. Eron jälkeen elämä on tuntunut vain hienolta. Vaikka parisuhteen päättymisen lisäksi mikään muu ei ole juuri muuttunut, samat haasteet on kuin ennenkin. Elinilmapiirin muutos voi ilmeisesti saada koko asenteen muuttumaan, enää ei kukaan omassa kodissani huohota niskaan, arvostele, nälvi tai rähjää.

Paljon onnellisempi, vaikka on sitten kolmen totaaliyksinhuoltaja. Valitettavasti entinen meno oli niin hurjaa ettei vaihtoehtoja ollut vaikka oli kuinka ymmärtäväinen.

Ei tullut, kummastakaan. Nainen jätti ja on edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen ilman uutta kumppania, vaikka yrittänyt on koko ajan. Itsellänikin vain lyhyitä suhteita ja pääosin olen halunnut vain kuolla, vaikka elämäni olenkin pitänyt järjestyksessä. Luonnollisesti lapsilta viety turvallisuuden tunne iäksi, vaikka molemmat vanhemmat sinänsä turvallisia ovatkin. Rakkaus vain voi loppua koska tahansa parisuhteessa toiselta, vaikka itse kuinka rakastaisit.