Mielenkiinto opiskeluun ja töihin lopahtanut
Hei kaikki!
Tuntui, että täytyy saada purkaa itsensä jonnekin... Laitan nyt tänne kun en sopivampaa kategoriaa keksinyt. Jos joku jaksaa lukea loppuun asti ja ehkä kommentoidakin niin hienoa :)
Olen kohta 24-vuotias nainen ja naimisissa olen kohta ollut vuoden. Parisuhde sujuu ja vauvakuumetta on (mies taitaa tosin toppuutella itseään, että minulla olisi helpompaa). Minulla on opiskeluja vielä kaksi vuotta jäljellä, ennen valmistumista ei vauvaa saisi tulla... Syynä tiivistahtinen opiskelu, johon ei vauvanhoito oikein sovi ja suunniteltu paikkakunnanvaihdos valmistumisen jälkeen.
Ongelmana on, että olen menettänyt täydellisesti kaiken mielenkiinnon opintoihin ja tulevaan ammattiin. Suhtaudun siihen vain " pakkopullana" , jota täytyy tehdä jotta on rahaa elää. Mitään muutakaan alaa en haluaisi opiskella.
Tekisi mieli olla vain karhuemo, joka kääntää selkänsä maailmalle, hankkii poikasia ja suojelee perhettään :)
Pelkällä miehen palkalla ei kyllä pärjätä, joten haaveet kotiäitiydestä voin unohtaa. Varsinkin kun minä tulen olemaan meistä se parempipalkkaisempi, lisäksi koulutukseni on pitkä ja yhteiskunnalle kallis, joten moraalisesti olisi väärin heittää se " haaskuuseen" .
Huoh... Yritän vain takoa päähäni, että kyllä se äitiysloma ja oma perhe siellä odottaa kunhan nyt jaksaisin vielä opiskella. Parin lapsen jälkeen saatan suhtautua siihen töiden tekemiseenkin uudella innolla (??... toivottavasti...)
Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Miten ylläpitää kiinnostusta muihinkin asioihin, kun itseä kiinnostaa vain äitiys ja kaikki sen mukana tuleva?
Kommentit (2)
Meillä kylläkin jo kaksi lasta, jotka olen pyöräyttänyt opintojen lomassa. Valmistumiseen menisi n. vuosi, mutta uusi vauvakuume pukkaa päälle ja muutenkin mietin edelleen olenko oikealla alalla. Akateeminen koulutus myös itselläni, mutta mieleen on alkanut hiipiä toinen alavaihtoehto, jota pystyisin kyllä lukemaan samalla kun teen " oman" alani opintoja. Pitäisi nyt vaan kuitenkin jaksaa saada nämä opinnot päätökseen.. Töitä teen samalla jonkin verran. Myös minulla sellainen olo, että voisin olla vain kotona hoitamassa muksuja. Viihtyvät kyllä hoidossa ja ovat hyvällä hoitajalla, mutta eihän nyt mikään kotihoitoa voita. Olenkin pitänyt mahdollisimman paljon lomia muksujen kanssa. Sekavia tunnelmia siis myös täällä.. Tosin mies ei niin ole kolmannen perään, joten se asia siirtynee tulevaisuuden harkinnaksi. Plääh!
KenguRuu
Nyt on taas aika tullut opiskella, mut onhan se kyllä nyt paljon vaikeampaa jotenkin aloittaa. Lapsenhoidot ja kaikki, ja jos lapset sairastuu niin on vaikea sovittaa pakollisia läsnäoloja ja lapsen tai lasten hoitoa, ja miehen työtä... ja sen lisäksi, ikää on kertynyt huomaamatta neljä viisi vuotta lisää, opinnot alkaa alkupäästä vanheta, ja rahallisestikin, pari vuotta vielä tuntuu pitkälle. Kun lasten hoito ei ole ilmaista, ja opintotuki ei riitä.
Eikä ole mahdollista saada ketään mummoa hoitamaan lapsia.
Nyt kun ajattelen itseäni, niin ehkä olisi pitänyt vaan saada tsempattua itsensä opiskelemaan loppuun asti, ja sitten vasta lapsia. Toisaalta, nyt on tullut ainakin motivaatiota taas, ja ehkäpä myös sellaista tahtoa suorittaa ja päästä läpi ihan eri tavalla. Ja töihin myös, työelämä alkaa innostaa ihan eri tavalla muutaman kotiäitivuoden jälkeen...