Onko samasta työyhteisöstä koskaan kuollut kollega täysin yllättäen?
Esim. liikenneonnettomuus, tapaturma, äkillinen sairaskohtaus. Onko vielä ollut niin että olisi ollut erittäin tärkeitä työasioita kuten tapaaminen, kokousmatka jne? Miten asiasta selvittiin?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Itsari. Asia vaiettiin kuoliaaksi.
Meillä sanottiin että Hän teki henkilökohtaisen ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri sai töissä sairaskohtauksen. Soitettiin ambulanssi, mutta menehtyi sairaalassa. Olihan se järkytys, kun pidetty työkaveri kuolee muutamia kuukausia ennen eläkettä.
Mutta oli varmaan hyvät sijoitukset ja säästöt!
Kyllä on ja useampi. Pari työpaikalle.
Aina yhtä surullista ja traumaattistakin. Lisätään vielä saldoon nekin jotka ovat vain kadonneet aikansa vakavasti sairastettuaan. Ennuste siis ollut huono ja ovst jääneet pois työelämästä. Näitäkin on useampi.
Osa nuoria, osa keski-ikäisiä ja osa iäkkäämpiä.
Nuori, 35 v esimies, vajaan vuoden talossa ollut aivoverenvuotoon. Joskus 90-luvun lopulla.
Hänen aikanaan työmme organisoitiin uudelleen ja joidenkin ansiot laski. Aika rumasti jotkut puhuivat. Kauan työssään olleet, itse olin melko uusi.
Saisikohan muuten kuolemantapausta edes kertoa henkilöstölle? Jossain työpaikoissa hr ja esihenkilöt noudattaa lakia pilkulleen. Meilläkin on muistaakseni oikein protokolla tämän varalta laadittu.
Uusi tyyppi oli koulutuksessa. Ajoi päin rekkaa tahallaan työvuoron jälkeen. Menin seuraavana päivänä hänen tilalleen töihin.
Toinen vanha tyyppi sai sydänkohtauksen kesken töiden ja kuoli. Minut laitettiin hänen tilalleen seuraavana päivänä. Pomo ilmeisesti ei pitänyt minua kovin tunteilevana ihmisenä.
Vaikka miten monta. Ja mukavampi toki kuolla äkillisesti kuin hitaasti kitumalla.
Myös appivanhempani kuolivat "äkillisesti" eli toinen sydäriin ja toinen aivoverenvuotoon ilman mitään etukäteisvaroitusta, juuri jäätyään eläkkeelle. Toinen taisi peräti vielä pitää viimeisiä kertyneitä vuosilomiaan.
Jokainen kuolee. Fakta.
Ei sydäri ikää katso. Moni teistä kantaa sydänäkkikuolemageenejä, jotka on rikastuneena muutamassa suomalaissuvussa. Eka oire voi olla vika :D
Kun suvusta yksi nuori kuolee näin, loput seulotaan. Estohoito on olemassa: beetasalpaaja, hyvän fyysisen kunnon ylläpitäminen ja äkillisen kovan ponnistelun välttäminen. Eli ei mennä kantamaan naapurin pianoa portaita alas.
Uskon että apn organisaatiossa on käynyt kaikenlaista kummallista. Ikkunasta on tiputtu yllättäen, teeleipään on tukehduttu yms yms