Huomasin, että on jo yli 10 vuotta siitä kun katkaisin välit

Tuskinpa kukaan katuu näitä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa kukaan katuu näitä ratkaisuja.

En minäkään usko. Hän otti vielä yhteyttä aika äskettäin eikä ole kyllä yhtään muuttunut. Elämä on lyhyt, pitää valita huolella seuransa.

Sä oot varmasti parasta A-ryhmää, ainutlaatuinen

Vierailija kirjoitti:

Sä oot varmasti parasta A-ryhmää, ainutlaatuinen

Ainoa laatuasi olet sinäkin. 

Eivät asiat ainakaan paremmiksi muutu ilkeilemällä. 

Voihan se olla ettei sinua ole mietitty minuuttiakaan tuon 10 vuoden aikana..

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla ettei sinua ole mietitty minuuttiakaan tuon 10 vuoden aikana..

Se olisi hyvä.

Kun minä opin, ettei mun tarvitse kuunnella mitään haukkumisia ja uhkailuja, meni välit poikki sekä omaan sisarukseeni, että mieheni lapsuudenperheeseen.

Vuosia on kulunut paljon, mutta eivätpä ole vieläkään anteeksi pyytäneet. Välit eivät tule korjaantumaan ennen sitä.

Välillä surettaa ja huolettaa, kun miehelläkään "ei ole" lapsuudenperhettään enää ja se johtuu minusta. Mutta sitten muistan, ettei se ole minun syytäni.

Joo, sama kokemus. Otin yhteyttä henkilöön, jonka kanssa ystävyys katkesi ajat sitten. Hänellä on tänä aikana mennyt vain huonosti ja vielä huonommin. On mennyt terveys, talous, työt, parisuhde, lapsia ei koskaan ollutkaan. Ikuisessa uhripositiossa, kaikki aina muiden syytä. Muistelee vuosikymmeniä sitten "kokemiaan" vääryyksiä, ja löytää uusia. Jopa asioita, joista on mustaa valkoisella, hän tulkitsee ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Huvittaa, kun nykyään puhutaan manifestoinnista. Silti tulee mieleen, että kyllä ihminen usein kaivaa sen oman poteronsa ihan itse. Ja sinne jää vikisemään.

Vaikka jossain taustalla on hauskat muistot vuosien takaa, tuollaisen ihmisen kanssa seurustellessa tulee epäilys, että joutuuko itsekin samanlaiseen raskaaseen pohjaimuun. Parempi olla tekemisissä terveiden kanssa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä opin, ettei mun tarvitse kuunnella mitään haukkumisia ja uhkailuja, meni välit poikki sekä omaan sisarukseeni, että mieheni lapsuudenperheeseen.

Vuosia on kulunut paljon, mutta eivätpä ole vieläkään anteeksi pyytäneet. Välit eivät tule korjaantumaan ennen sitä.

Välillä surettaa ja huolettaa, kun miehelläkään "ei ole" lapsuudenperhettään enää ja se johtuu minusta. Mutta sitten muistan, ettei se ole minun syytäni.

Voisi kai miehesi heihin pitää yhteyttä jos haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Joo, sama kokemus. Otin yhteyttä henkilöön, jonka kanssa ystävyys katkesi ajat sitten. Hänellä on tänä aikana mennyt vain huonosti ja vielä huonommin. On mennyt terveys, talous, työt, parisuhde, lapsia ei koskaan ollutkaan. Ikuisessa uhripositiossa, kaikki aina muiden syytä. Muistelee vuosikymmeniä sitten "kokemiaan" vääryyksiä, ja löytää uusia. Jopa asioita, joista on mustaa valkoisella, hän tulkitsee ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Huvittaa, kun nykyään puhutaan manifestoinnista. Silti tulee mieleen, että kyllä ihminen usein kaivaa sen oman poteronsa ihan itse. Ja sinne jää vikisemään.

Vaikka jossain taustalla on hauskat muistot vuosien takaa, tuollaisen ihmisen kanssa seurustellessa tulee epäilys, että joutuuko itsekin samanlaiseen raskaaseen pohjaimuun. Parempi olla tekemisissä terveiden kanssa. Valitettavasti.

Kuulostaapa tutulta. 

Jos oot katkaissut välisi, niin mistä tiedät mitä hänelle on tapahtunut? Oletko itse stalkkeri?

Vierailija kirjoitti:

Joo, sama kokemus. Otin yhteyttä henkilöön, jonka kanssa ystävyys katkesi ajat sitten. Hänellä on tänä aikana mennyt vain huonosti ja vielä huonommin. On mennyt terveys, talous, työt, parisuhde, lapsia ei koskaan ollutkaan. Ikuisessa uhripositiossa, kaikki aina muiden syytä. Muistelee vuosikymmeniä sitten "kokemiaan" vääryyksiä, ja löytää uusia. Jopa asioita, joista on mustaa valkoisella, hän tulkitsee ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Huvittaa, kun nykyään puhutaan manifestoinnista. Silti tulee mieleen, että kyllä ihminen usein kaivaa sen oman poteronsa ihan itse. Ja sinne jää vikisemään.

Vaikka jossain taustalla on hauskat muistot vuosien takaa, tuollaisen ihmisen kanssa seurustellessa tulee epäilys, että joutuuko itsekin samanlaiseen raskaaseen pohjaimuun. Parempi olla tekemisissä terveiden kanssa. Valitettavasti.

Tai ehkäpä jos et olisi katkaissut välejä häneen ja olisit pitänyt häneen yhteyttä ja antanut olla ystäväsi ja sitä kautta osa perhettäsi, niin hän olisi alkanut uskoa huomiseen? Sinäkin olet saanut hyviä kokemuksia, miksi hänellä ei olisi niihin oikeutta? Jokainen on saanut hyvät kokemuksensa toiselta ihmiseltä, miksi et anna hyviä kokemuksia muille?

Vierailija kirjoitti:

Jos oot katkaissut välisi, niin mistä tiedät mitä hänelle on tapahtunut? Oletko itse stalkkeri?

Mulle on kerrottu, vaikka en ole kysellyt. Toki en kaikkea tiedäkään, mutta sen verran, että huokaisin helpotuksesta jo ne kuulumiset kuultuani.

Mä en suoranaisesti katkaissut, mutta aloin vähentämään yhteydenpitoa muutamaan energiasyöppöön, kunnes ei lopulta enää soitelleet.

Vierailija kirjoitti:

Mä en suoranaisesti katkaissut, mutta aloin vähentämään yhteydenpitoa muutamaan energiasyöppöön, kunnes ei lopulta enää soitelleet.

Emme mekään riidoissa eronneet, vaan vähän tuohon tyyliin, joskin sanoin kyllä viimeisessä vaiheessa suoraan, että tämä oli tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sama kokemus. Otin yhteyttä henkilöön, jonka kanssa ystävyys katkesi ajat sitten. Hänellä on tänä aikana mennyt vain huonosti ja vielä huonommin. On mennyt terveys, talous, työt, parisuhde, lapsia ei koskaan ollutkaan. Ikuisessa uhripositiossa, kaikki aina muiden syytä. Muistelee vuosikymmeniä sitten "kokemiaan" vääryyksiä, ja löytää uusia. Jopa asioita, joista on mustaa valkoisella, hän tulkitsee ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Huvittaa, kun nykyään puhutaan manifestoinnista. Silti tulee mieleen, että kyllä ihminen usein kaivaa sen oman poteronsa ihan itse. Ja sinne jää vikisemään.

Vaikka jossain taustalla on hauskat muistot vuosien takaa, tuollaisen ihmisen kanssa seurustellessa tulee epäilys, että joutuuko itsekin samanlaiseen raskaaseen pohjaimuun. Parempi olla tekemisissä terveiden kanssa. Valitettavasti.

Tai ehkäpä jos et olisi katkaissut välejä

Mulla tämä ei ole koskaan toiminut. En ole pystynyt auttamaan ja tukemaan ketään negatiivista ihmistä. On ollut lopulta pakko katkaista välit, koska olen slkanut itse voida niin huonosti.

Olen katkaissut välit kaikkiin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat alkaneet kohdella minua epäkunnioittavasti. En tee mitään sellaisilla ihmissuhteilla. 

"Tai ehkäpä jos et olisi katkaissut välejä häneen ja olisit pitänyt häneen yhteyttä ja antanut olla ystäväsi ja sitä kautta osa perhettäsi, niin hän olisi alkanut uskoa huomiseen? Sinäkin olet saanut hyviä kokemuksia, miksi hänellä ei olisi niihin oikeutta? Jokainen on saanut hyvät kokemuksensa toiselta ihmiseltä, miksi et anna hyviä kokemuksia muille?"

En ole tuo jolle vastaat, mutta aika jännä ajatustapa sulla. Ei ole tullut kyllä mieleen, että olisin kieltänyt keneltäkään oikeuden hyviin kokemuksiin katkaisemalla välit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot katkaissut välisi, niin mistä tiedät mitä hänelle on tapahtunut? Oletko itse stalkkeri?

 

Mulle on kerrottu, vaikka en ole kysellyt. Toki en kaikkea tiedäkään, mutta sen verran, että huokaisin helpotuksesta jo ne kuulumiset kuultuani.

Mä katkaisin välini tai oikeammin ne viileni, kun ystävä kertoi kaikkien naapureidensa ja kumminkaimojen asiat mulle. Mitähän mahtoi puhua musta?

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välit kaikkiin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat alkaneet kohdella minua epäkunnioittavasti. En tee mitään sellaisilla ihmissuhteilla. 

Näinhän se on. Kynnys katkaista välit on ollut itselläni aivan liian korkea, koska tuo ihmissuhde ei ole ikinä toiminut normaalilla tavalla, ei lapsena, nuorena eikä koskaan.