Lue keskustelun säännöt.
Maalle yhteisasumisyhteisöön vanhenemaan?
08.02.2026 |
Oletteko muut 50+:t, jotka kaipaatte kaupungista maaseudulle/ ok-taloon, miettineet, että ratkaisu sekä yksinäisyyteen että rahahuoliin voisi löytyä yhteisasumisesta?
Vanhainkodin ja kerrostalon sijaan tahtoisin olla viimeiseen asti mukana maalaistalon touhuissa, pihalla pellolla ja pirtissä. Joku iso koulu tms. rempattu ihana vanha talo, jossa asuisi monta perhettä. Tai voisivathan ne olla sinkkuyhteisöjäkin. Jokaisella olisi oma vastuualueensa, esim. kanat tai lehmät tai siivous ja ruokahuolto. Olen nähnyt ilmoituksia tällaisista jossain etelä-Suomessa, mutta itse en kestä yhtään lumetonta talvea enää, itkin niitä koko aikuisikäni kun oli virka etelässä. Nyt tahdon päästä hiihtämään. Nuo yksiköt käsittääkseni toimivat vuokralla - huoneita vuokrataan ja rahoista katetaan sitten asumis-, konehuolto-, kylvö- ym. kuluja.
Olen ikäisekseni vahva ja terve, teen lumityöt ja osaan käyttää moottorisahaa, mutta jos 50+:lla vaivoja on, voihan sitä osallistua myös lastenvahtina ja vaikka siivota? :)
Boomeritar
Kommentit (31)
No meidän suvussa oli tuommosia monen perheen talouksia Pohjois-Pohjanmaalla. Olikon neljä sukupolvea saman katon alla ja vanha äiti aamulla kutsui kaikki työmiehet puurolle ja jakoi tehtävät. Asun nyt itse perheen talviasuttavalla kesämökillä, tai talohan tämä on, mutta turhan negatiivisesti joku tuolla ylempänä puhui menneistä ajoista.
Tärkeintä mielestäni on, että silloin arvostettiin kaikkia ja jokaisella oli paikkansa. Satavuotias mummokin vielä tuli pirttiin kuorimaan perunoita, kun halusi osallistua. Se on kaunis ajatus... nykypäivänä asutaan sinkkupoteroissa ja masennutaan jo 2-kymppisinä. Osan elämä päättyy oman käden kautta jne.
Yhteisössä olisi voimaa näille sinkuille, se olisi kuin puuttuva perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaa realismi silti eli mihin nää kokeilut lopulta kaatuu? Kertokaa, jos kokemuksia?
Minulla ei ole kokemuksia, eikä niitä tule. Arvelen nimittäin, että taakanjako koituu yhteisöelämisen kohtaloksi. Ei siis olla samaa mieltä työsuoritusten riittävyydestä ja vastaavuudesta. Esimerkkinä vaikka se tavallisempienkin yhteisöjen eli perheiden ongelma siitä, vastaako autonrenkaiden ja lamppujen vaihtaminen kahdesti vuodessa jokapäiväistä ja ympärivuotista ruoanlaittoa ja siivoamista.
Työnjako voi sujua aluksi kivasti, mutta pienistä harmituksista kasvaa iso riita.
Omassa perheessä on minulle ihan tarpeeksi. Ideana kyllä ihan kiva tuollaista elämäntapaa haluaville.
En tiedä tarkoitatko ihan tällaista, mutta tässä jokin linkki Suomen ekoyhteisöihin
Sanon ihan sivullisena et tässä ketjussa näkyy selvästi se ero kun naiset ikääntyy; toiset 50+ säilyy hyvännäköisinä ja seksikkäinä ja nauravina, toiset valittaa ja haluaa valuttaa likaiset alusvaatteensa just siihen kohtaan olkkarin lattiaa johon ne sattuu putoon :D Sillä perustein ei yhteisasumista ainakaan ketjun negapapoille
Vierailija kirjoitti:
No meidän suvussa oli tuommosia monen perheen talouksia Pohjois-Pohjanmaalla. Olikon neljä sukupolvea saman katon alla ja vanha äiti aamulla kutsui kaikki työmiehet puurolle ja jakoi tehtävät. Asun nyt itse perheen talviasuttavalla kesämökillä, tai talohan tämä on, mutta turhan negatiivisesti joku tuolla ylempänä puhui menneistä ajoista.
Tärkeintä mielestäni on, että silloin arvostettiin kaikkia ja jokaisella oli paikkansa. Satavuotias mummokin vielä tuli pirttiin kuorimaan perunoita, kun halusi osallistua. Se on kaunis ajatus... nykypäivänä asutaan sinkkupoteroissa ja masennutaan jo 2-kymppisinä. Osan elämä päättyy oman käden kautta jne.
Yhteisössä olisi voimaa näille sinkuille, se olisi kuin puuttuva perhe
Oma mummo on kuitenkin eri juttu kuin jonkun muun mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessä on minulle ihan tarpeeksi. Ideana kyllä ihan kiva tuollaista elämäntapaa haluaville.
En tiedä tarkoitatko ihan tällaista, mutta tässä jokin linkki Suomen ekoyhteisöihin
Kiitos! Noitahan on paljon!
Vierailija kirjoitti:
No meidän suvussa oli tuommosia monen perheen talouksia Pohjois-Pohjanmaalla. Olikon neljä sukupolvea saman katon alla ja vanha äiti aamulla kutsui kaikki työmiehet puurolle ja jakoi tehtävät. Asun nyt itse perheen talviasuttavalla kesämökillä, tai talohan tämä on, mutta turhan negatiivisesti joku tuolla ylempänä puhui menneistä ajoista.
Tärkeintä mielestäni on, että silloin arvostettiin kaikkia ja jokaisella oli paikkansa. Satavuotias mummokin vielä tuli pirttiin kuorimaan perunoita, kun halusi osallistua. Se on kaunis ajatus... nykypäivänä asutaan sinkkupoteroissa ja masennutaan jo 2-kymppisinä. Osan elämä päättyy oman käden kautta jne.
Yhteisössä olisi voimaa näille sinkuille, se olisi kuin puuttuva perhe
Mutta kuka sen oman paikan yhteisössä määrittelee ja haluaako oikeasti siinä olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no ei kai ketään pakoteta mihinkään. Ehkäpä tommoseen asumisyhteisöön pyrkijä ihan ensimmäiseksi käy tutustumassa paikkaan ja kertoo muille itsestään, kertoo omista vahvuuksistaan ja siitä, mitä haluaisi tehdä. Sen jälkeen hänelle kerrotaan, mitä maatila/yhteisö tarvitsee. Ihan normaali keskusteluhan siinä käydään. Ei kai nuo mitään vankiloita ole
Yhtä tappeluahan se oishyvin nopeesti, ei sovi suomalaisille tuollainen.
T. Bumerangitartar
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maikkarilla esitetty sarja Kämppikset oli kyllä ihan hulvaton.
Voisi halutakin, mutta vanhuksellahan tuossa olisi kaikista rankin osa, jos lapsia olisi monta ja vahtivuoron pituus vanhempien työpäivä + matkat eli joku 10 tuntia päivässä aterioiden valmistusta lapsille, vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista,leikittämistä, ulkoilua. Kuinka moni nuorempikaan tuota jaksaisi?