Kotivaran kerryttäminen ja varautuminen tuo turvallisen tunteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarkoitus lähteä autolla pidemmälle kauppoihin, kun omalta paikkakunnalta meni lämmöt ja naapurit ehti ostaa kaikki sähköpatterit kaupoista, niin onko sitten varauduttu siihen, että auton tankissa on tarpeeksi polttoainetta tai akussa virtaa, että pidempi kauppamatka onnistuu?

 

Voihan sitä aina kehitellä skenaarioita missä mikään ei toimi, mutta sen jälkeen ei olekaan enää rajaa siihen mikä riittää varautumiseksi.

Miten olis se suositeltu 72 tunnin kotivara? 

 

Sellainen on melkein kaikilla ilman minkäänlaista varautumista.

Lue vähän näitä ketjuja! Todella moni selittää, miten heillä ei ainakaan ole 😆

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on lähes jokaisella suomalaisella "kotivara" vyötäröllä ja muuallakin vartalossa, 20-100kg rasvaa, sillä pysyy hengissä melko pitkään, jopa viikkoja, ehkä kuukausia.

Tulihan se sieltä! Asehullut kirjoitteli omansa jo ajat sitten. Näitä paaston kannattajia ei tällä kertaa ole tainnut monta olla. Vielä on käymättä läpi ne elätän perheeni kalastamalla ja metsästämällä jutut. Terästäytykää! 

Joo, saitte ylipuhuttua. Heitän ruoat ja lääkkeet roskiin ja kaadan pullovedet viemäriin, koska tottahan ne antavat vain valheellisen turvallisuuden tunteen. Niistä ei ole mitään hyötyä, jos meteoriitti iskee tai pitää evakuoitua. Saanko pitää otsalamppuni, kun käytän sitä myös silloin, kun pitää siivota pimeitä nurkkia tai tehdä korjaustöitä, vai olisiko elämä leppoisampaa ilman sitä? Entä mitä mieltä olette turvavöistä ja pelastusliiveistä, kannattaisiko vastedes jättää käyttämättä, kun kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua ja toisaalta liikenteessä se valheellinen turvallisuuden tunne vasta vaarallista onkin? 

Pakkomielteisen sodan pelon oireet

Jatkuva uutisvirran seuraaminen (doomscrolling): Pakkomielle tarkistaa uutiset jatkuvasti, mikä lisää ahdistusta.

Fyysiset oireet: Sydämentykytys, unettomuus, jännitystilat, ruokahaluttomuus ja jopa paniikkikohtaukset.

Lamaannus ja arjen vaikeus: Pelko vie ajatukset, eikä arkiaskareisiin, työhön tai opiskeluun pysty keskittymään.

Katastrofiajattelu: Kuvitellaan pahin mahdollinen skenaario (esim. ydinsota) ja eletään sen todennäköisyyden pelossa.

Toivottomuus ja viha: Tunne siitä, että maailma on lopullisesti rikki. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, saitte ylipuhuttua. Heitän ruoat ja lääkkeet roskiin ja kaadan pullovedet viemäriin, koska tottahan ne antavat vain valheellisen turvallisuuden tunteen. Niistä ei ole mitään hyötyä, jos meteoriitti iskee tai pitää evakuoitua. Saanko pitää otsalamppuni, kun käytän sitä myös silloin, kun pitää siivota pimeitä nurkkia tai tehdä korjaustöitä, vai olisiko elämä leppoisampaa ilman sitä? Entä mitä mieltä olette turvavöistä ja pelastusliiveistä, kannattaisiko vastedes jättää käyttämättä, kun kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua ja toisaalta liikenteessä se valheellinen turvallisuuden tunne vasta vaarallista onkin? 

Ei niitä nyt roskiin kannata heittää jos ne kerran on jo ehtinyt hankkia. Joku järki sentään.

Vainoharhaisuus eli paranoia on

perusteeton, sitkeä epäluulo ja pelko siitä, että muut yrittävät vahingoittaa tai vainota. Se voi ilmetä liiallisena kontrollina, uskomuksena ruuan myrkyttämisestä tai vakoilusta. Oireita ovat vaikea ahdistus, vihamielisyys ja eristäytyminen. Tila voi liittyä stressiin, skitsofreniaan tai harhaluuloisuushäiriöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vainoharhaisuus eli paranoia on

perusteeton, sitkeä epäluulo ja pelko siitä, että muut yrittävät vahingoittaa tai vainota. Se voi ilmetä liiallisena kontrollina, uskomuksena ruuan myrkyttämisestä tai vakoilusta. Oireita ovat vaikea ahdistus, vihamielisyys ja eristäytyminen. Tila voi liittyä stressiin, skitsofreniaan tai harhaluuloisuushäiriöön. 

On hyvä, että tunnistat itsessäsi tämän. Oletko ajatellut hakea apua?

Preppaaminen rauhoittaa mieltä,

mutta siitä EI saa kertoa edes sukulaisille,

eikä ns.totuuden torville,eikä pienille lapsilleenkaan.

Koska pian ne parhaat kaverit ja perheet

ovat sitten jonossa

ovesi takana.

Toki jokainen voi auttaa muita kykyjensä

mukaan,mutta onko varautumisensa tavoite

oman perheen vai muiden selviytyminen ?

Tositilanteessa kaupungeissa tulee erittäin 

helposti ryöstetyksi.

Oppia voi ottaa vaikka venetzuelan kriisistä

ja muista muiden kokemuksista.

Jos puolustaa asuntoaan tarmokkaasti,niin

se viimeistään herättää muiden kiinnostuksen.

Jos haluaa varautua kaupungissa,säilyvää ruokaa

ym.

kannattaa jemmata asuntonsa rakenteisiin,niin

että ne ovat itselle helposti saatavilla.

Esim. keittiökalusteiden sokkeleihin mahtuu jopa

useita 500g kaasusäiliöitä pieni kaasukeitin,säilykkeitä,

henkilökohtaisia vedensuodattimia tms. ja

poimuisia lähdevesipulloja jotka eivät halkea jäätyessään.

Vaikka asumme suomessa harva ottaa huomioon

kaiken jäätymistä ja sitä ettei vettä tule,eikä viemäritkään vedä

kerrostaloissa ,jos

koko kaupungista menee sähköt pidemmäksi aikaa.

Kaikki vesipohjaiset säilykkeet halkeavat jäätyessään.

Ravintoarvonsa kannalta tonnikalat/sardiinit/makrillit öljyssä

säilyvät hyvin ja ne eivät halkea jäätyessään.

Myös isommat vesikanisterit halkeavat,poikkeuksena poimuiset

lähdevesikanisterit,jotka kestävät sulamista ja

jäätymistä vaikka koko talven (testattu on).

Kaikista riippuvuuksistaan kannattaa hankkiutua eroon

nyt eikä sitten pakon edessä.

Kannattaa hankkia kokemusta,myös paastoamisesta ja

asidoosikriisin kestämisestä.

Minä olen taas ketoosissa ja nyt päivä 16 menossa,

ilman ongelmia.

Monilla pää hajoaa jo siitä,jos se aamurööki ja kaffe

jäävät saamatta,mielialalääkkeistä puhumattakaan. 

Liian moni tulee käyttämään pienet resurssinsa

riippuvuuksiensa ruokkimiseen ruoan sijasta

ja tämä koskee myös sokeririippuvuutta.

Olen varautunut muiden puolesta vain hankkimalla

1000 kofeiinipilleriä,Litium Orotaattia ja henkilökohtaisia 

vedensuodattimia.

Muuten,myös vedensuodattimet hajoavat jäätyessään,sitten

kun ne on otettu käyttöön. Kaulalla roikkuva suodatin

pysyy vaatteiden alla lämpimänä eikä pääse jäätymään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mutta edelleen osoitus siitä mitä nykyajan häiriötilanteet o

Nykyajan häiriötilanteet, niinpä. Mutta tulevaisuuden häiriöt voivat olla totaalisempia. 

Niin on ! Kerrytän selvitymisbunkkerini käyttömahdollisuuksia jatkuvasti. Nyt selviäisi n. 18 kuukautta. Sain porakaivon manuaaliseksi sekä  kaasupulloja tarpeeksi. Ilmansuodastuskin pelaa ns. painovoimaisesti. Nukumme Oona-koiran kanssa yöt " Bunkissa" , että tottuisimme.

Vierailija kirjoitti:

Preppaaminen rauhoittaa mieltä,

mutta siitä EI saa kertoa edes sukulaisille,

eikä ns.totuuden torville,eikä pienille lapsilleenkaan.

Koska pian ne parhaat kaverit ja perheet

ovat sitten jonossa

ovesi takana.

Toki jokainen voi auttaa muita kykyjensä

mukaan,mutta onko varautumisensa tavoite

oman perheen vai muiden selviytyminen ?

 

Tositilanteessa kaupungeissa tulee erittäin 

helposti ryöstetyksi.

Oppia voi ottaa vaikka venetzuelan kriisistä

ja muista muiden kokemuksista.

Jos puolustaa asuntoaan tarmokkaasti,niin

se viimeistään herättää muiden kiinnostuksen.

 

Jos haluaa varautua kaupungissa,säilyvää ruokaa

ym.

kannattaa jemmata asuntonsa rakenteisiin,niin

että ne ovat itselle helposti saatavilla.

Esim. keittiökalusteiden sokkeleihin mahtuu jopa

useita 500g kaasusäiliöitä pieni kaasukeitin,säilykkeitä,

henkilök

Luotiliivejä saa vielä kohtuuhintaan, mutta kun tilanne on päällä niin hinnat moninkertaistuvat josko niitä on enää mistään saatavissakaan.

"Luotiliivejä saa vielä kohtuuhintaan, mutta kun tilanne on päällä niin hinnat moninkertaistuvat josko niitä on enää mistään saatavissakaan."

Erinomaisen tärkeä nosto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mutta edelleen osoitus siitä mitä nykyajan häiriötilanteet o

Nykyajan häiriötilanteet, niinpä. Mutta tulevaisuuden häiriöt voivat olla totaalisempia. 

Niinhän ne voi. Mutta jos ovat, silloin joku 72h kotivara ei riitä mihinkään.

Minulla turvallisuuden tunnetta tuo kaikenlaisen krääsän kerääminen koko asunto täyteen. Tämä johtuu lapsuuden ajan traumoista, kun vanhempani aina vei minulta kaiken tärkeän. Lisäksi kerään ruokaa kaappeihin. Tämä on vähän samaa sarjaa. 

Minä kerään pikkuautoja. Tuo turvallisuuden tunnetta.

Harhaluuloinen kriisien pelko, joka liittyy vahvasti vainoharhaisuuteen (paranoiaan) ja äärimmäiseen katastrofiajatteluun,

voi viitata mielenterveysongelmaan, kuten harhaluuloisuushäiriöön tai psykoottistasoiseen ahdistuneisuuteen. Se eroaa tavallisesta huolestuneisuudesta siinä, että uskomukset ovat kiinteitä, järkipuheella vaikeasti muokattavia ja vailla todistusaineistoa. 

Harhaluuloisen kriisien pelon piirteitä:

Vainoharhaisuus (paranoia): Henkilö uskoo, että jokin taho (hallitus, salaliitto, ulkopuoliset voimat) aiheuttaa tahallaan kriisejä, sairauksia tai vaaratilanteita.

Kuvitellut uhat: Pelot liittyvät usein tilanteisiin, jotka ovat epätodennäköisiä tai täysin epärealistisia, mutta henkilölle ne ovat 100 % totta.

Katastrofiajattelu: Pienikin uutinen tai tapahtuma tulkitaan alkavaksi maailmanlopuksi tai henkilökohtaiseksi tuhoksi.

Toimintakyvyn rajoittuminen: Pelko voi johtaa eristäytymiseen, jatkuvaan "selviytymismoodiin" ja normaalin elämän häiriintymiseen. 

Taustalla olevia tekijöitä:

Harhaluuloisuushäiriö (F22): Psykoottinen häiriö, jossa on yksi tai useampi sitkeä, virheellinen uskomus ilman muita skitsofrenian oireita.

Skitsofrenia tai muut psykoosit: Voi liittyä aistiharhoihin ja todellisuudentajun hämärtymiseen.

Vaikea ahdistuneisuus tai trauma: Aiempien kriisien kokeminen voi aiheuttaa traumaperäistä pelkoa.

Vakava masennus: Voi sisältää syyllisyyteen tai tuhoon liittyviä harhaluuloja. 

Kolmen päivän hernekeittopurkkien ostaminen ja kaappiin latominen ei mielestäni ole niin valtava urakka, että ansaitsisi sivukaupalla sössötystä.

Lisäksi vettä pänikkään ja jonkinlainen keitin, jolla voi sulattaa vettä ja sen hernekeiton. Murukahvia, sokeria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain tapahtuu, mä en todellakaan jää kotiin kököttelemään, vaan painun niin kauas kun pippuri kasvaa.

 Sukumökillä pärjää pitkälle. 

 

 

Et sinä varmaan voisi elää siellä sukumökillä kovin pitkään. Kohta joutuisit menemään töihin saadaksesi palkkaa, etsimään kaupan, josta saa ruokaa ja kuljettaa sen kotiin, lapsilla on oikeus käydä koulua, haluaisit varmaan tavata muita ihmisiä ja harrastaa jotain, käydä välillä lääkärissä jne. Esim ukrainalaiset ovat jo 4 vuoden ajan noudattaneet varautumista, se on osa arkea, joka pyörii yhä isoissa kaupungeissakin. Eivät he ole kukin piileskelleet kuusen alla metsässä viimeistä 4 vuotta, vaan eläneet arkea, mutta noudattaen ja hyödyntäen uusia taitoja. Sitä se varautuminen on, uusien keinojen ja taitojen oppimista

Se onkin varsin kummallista että sodasta huolimatta arki tuntuu rullaavan "ihan ok", osallistutaan euroviisuihin ja olympialaisiin vaikka elämä ympärillä on pelkoa ja kurjuutta täynnä ja oman maan kansalaiset pakenevat muihin maihin tai ovat täysin riippuvaisia kansainvälisestä avusta.