Kotivaran kerryttäminen ja varautuminen tuo turvallisen tunteen

Ihan mielenkiinnosta, minkälaisesta tilanteesta oli kyse jos puolen tunnin varoajalla vedet katkeaa ilmeisesti hiukan alle viikoksi?

Omakotitalossa haja-asutusalueella hajonneen lämminvesivaraajan vaihto "viikonlopun yli" talkootyönä. Kun saa paikalle putkimiehen, niin silloin on tartuttava mahdollisuuteen. Tosin tottakai talkooporukka selitti silmät kirkkaana, että viimeistään ylihuomenna vedet on takaisin ja varaaja käytössä 😂  Sen verran elämänkokemusta on kertynyt, että kerroin annetun ajan kolmella ja olin aika lailla oikeassa.

Eli varautumista vaati seuraavat asiat: Oli hankittu uusi lvv vanhan hajonneen tilalle. Oli kysytty talkooapua (ja luvattiin talkookahvit ja voileipätarjoilu, ei lämmintä ruokaa). Oli selvitetty, mikä putkiliike on milloinkin auki puuttuvien osien hankkimiseksi (AINA puuttuu jokin tiivisteholkki tai putkenpätkä). Oli varattu tyhjiä astioita veden säilyttämistä varten. Oli mietitty etukäteen, miten lämmittää riittävästi vettä pakollisia pesuja ja tiskausta varten.

(eikä käytetty kertakäyttöastioita, seuraavalla vastaavalla kerralla otan ne käyttöön)

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on sun mielestä syy siihen, miksi joidenkin mielestä mihinkään ei pidä varautua? Kenen etua palvelee se, että ei varauduta?

 

Prioriteetit on varmaan aika erilaiset jos on vaikka huollettavia vs. että ei ole. Joku terve nuori joka vastaa vain itsestään, ei ihan luonnollisestikaan omaa sellaisia varantoja kuin perheellinen joka on tottunut huolehtimaan etukäteen että huollettavien osalta kaikki on kunnossa etukäteen. Luulen että suurimmalle osalle kertyy ihan riittävä varasto parille päivälle poikkeustilanteita ihan ilman että varsinaisesti varautuu. En usko että kovin moni jotenkin tietoisesti vastustaa varautumista. Siitä meuhkaaminen vaan tuntuu turhalta kun aika pitkälti kyse on ihan normaaleista asioista ja todella harvinaisia ovat tilanteet joissa ihan erikseen olisi pitänyt "varautua" johonkin poikkeukselliseen.

 

Olen siis sitä mieltä että itseasiassa suurin osa todennäköisesti on jo riittävässä määrin varautunut ihan normaalin arkielämän puitteissa. Joten jälkimmäinen kysymys on tavallaan turha. Jokainen kohtaa elämässä tilanteita joihin ei ole voinut varautua joten tavallaan tärkeämpää kuin se että pyrkii etukäteen varautumaan kaikkeen mahdolliseen, on kyky olla joustava ja elää muuttuvissa tilanteissa. Eli jos varautuminen menee siihen että rakentelee jotain skenaarioita mihin yrittää etukäteen valmistautua niin silloin todennäköisesti tekee turhaa työtä. Olisiko parempi kehittää yleisiä ominaisuuksia joista on hyötyä tässä ja nyt?

 

 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tavallaan turhasta murehtimista jos varautuu johonkin minkä tapahtuman todennäköisyys on todella olematon. Eli siis sen, että yhteiskunta laaja-alaisesti menisi sellaiseen tilaan että ihmiset eivät saisi välttämättömiä elintarvikkaita, sähköt olisivat laaja-alaisesti poikki jne. 

Paikallisia ja hetkellisiä häiriöitä syntyy aina, mutta eivät ne aiheuta merkittäviä haasteita kellekään siinä mielessä etteikö asioihin pystyisi reagoimaan siinä vaiheessa kun jotain tapahtuu. 

Raha ja terveys on käytännössä ne asiat joiden riittävyydestä kannattaa huolehtia. Siitä on hyötyä ihan joka päivä, ei vain poikkeustilanteessa.

Minä en varaudu ydinsotaan enkä edes sotaan. Varaudun niihin paikallisiin ja hetkellisiin häiriöihin, koska elämäni on helpompaa ja mukavampaa, kun minun ei tarvitse reagoida niihin välittömästi silloin, kun jotain tapahtuu. Olen elämäni aikana kokenut jo monta tällaista häiriötä, ja ihan varmasti niitä tulee edelleenkin. Jos aamulla ei tule vettä hanasta tai on keittokehotus päällä, on kiva, että saan hampaat harjattua ja kahvit keitettyä ilman kauppareissua. Jos yöllä nousee korkea kuume, on kiva, että voin potea rauhassa kotona eikä tarvitse juoksuttaa ketään kauppaan tai apteekkiin puhumattakaan siitä, että lähtisin itse. Tosi vaikea käsittää, miksi joku haluaisi vastustaa tällaista arjen varautumista. 

Muistetaanhan että turvallisuuden tunne ei riitä.

Voi olla kotivaraa ja muuta tarviketta, mutta ei se välttämättä anna haluttua tunnetta.

Meidän ihmisten elämä ei perustu pelkkiin tunteisiin vaan myös tosiasioihin ja raakaan totuuteen.

En lukenut koko ketjua, mutta selviää vähän helpommalla, eikä tarvitse miettiä ravintoarvoja niin tarkkaan, jos kerää kunnon varastot vitamiinipillereitä.

Hernekeittoa voi syödä vaikka suoraan purkista, näkkileipä ei tarvitse välttämättä voita päälle, eikä kaurahiutaleita tarvitse keittää.

Tänään on 112-päivä. Sen tarkoitus on kiinnittää huomiota vahinkojen ja onnettomuuksien ennalta ehkäisemiseen. 112-päivänä ihmisiä myös opastetaan toimimaan oikein hätätilanteissa.

Onko päivä näkynyt teidän työpaikallanne? Meillä on ollut ensiapuinfoa ja jaettu mm 72 h esitettä. 

Aamulla totesin, että pitää mennä kauppaan hankkimaan kotivaraani ylimääräiset lapaset takin taskuun. Päällä olevat lapaset kastuivat heti autoa raaputtaessa. Jos olisi tilanne, että ei olisi sähköä ja lämmitystä, niin olisi tullut melkoisen kylmä käsistä. En oikeastaan tajua miksi aina neuvotaan pakkaamaan sukkia varautumisreppuun, minulla ei ole ikinä ollut tilannetta, että sukat olisivat kastuneet, lapaset sen sijaan useinkin.

Lisäksi tuli siinä ajaessa mieleen, että pitää ostaa niitä Lämmin kuppi-valmispusseja. Olisivat käteviä kotivarassa, jos saa jollain välineellä lämmitettyä vettä.

Autoon kannattaa muuten hankkia vaikka kori, johon pakkaa kaikkea hyödyllistä. Heijastinliivejä (yhdet mielellään sellaiseen paikkaan, josta ne saa nousematta autosta). Ensiapupakkaus. Talvella viltti ja ehkä vähän lämmintä vaatetta. Ylimääräinen lumiharja/raappa. Jos vähänkään syrjemmällä asuu, akkulaturi. Talouspaperia. Lasinpesunestettä. Kesällä vettä. Kertakäyttöisiä käden- ja jalanlämmittimiä. 

Jos talvella on ajettava pidempi matka sellaisella reitillä, jolla liikenne on vähäistä, ei ole haitaksi pakata mukaan evästä ja lisäksi lämmintä juomaa termariin. Jos matka jää kesken, tulee nopeasti kylmä, mutta syöminen ja lämpimän juoman juominen auttaa kummasti.

En varaudu mihinkään. Noin yleensäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tavallaan turhasta murehtimista jos varautuu johonkin minkä tapahtuman todennäköisyys on todella olematon. Eli siis sen, että yhteiskunta laaja-alaisesti menisi sellaiseen tilaan että ihmiset eivät saisi välttämättömiä elintarvikkaita, sähköt olisivat laaja-alaisesti poikki jne. 

Paikallisia ja hetkellisiä häiriöitä syntyy aina, mutta eivät ne aiheuta merkittäviä haasteita kellekään siinä mielessä etteikö asioihin pystyisi reagoimaan siinä vaiheessa kun jotain tapahtuu. 

Raha ja terveys on käytännössä ne asiat joiden riittävyydestä kannattaa huolehtia. Siitä on hyötyä ihan joka päivä, ei vain poikkeustilanteessa.

Minä en varaudu ydinsotaan enkä edes sotaan. Varaudun niihin paikallisiin ja hetkellisiin häiriöihin, koska elämäni on helpompaa ja mukavampaa, kun minun ei tarvitse reagoida niihin välittömästi silloin, kun jotain tapahtuu

No jos varautuminen on sitä että kaapissa on buranaa niin jokainen suomalainen on varautunut.

Puolet siitä toiminnasta mistä tässä ketjussa puhutaan ei ole varautumista ollenkaan vaan ihan normaalia elämää.  Vähän sama kuin kehuisi varautuvansa kun tankkaa auton tankin täyteen eikä vain puoleen väliin. 

Ja se toinen puoli on varautumista johonkin jonka esiintymistiheys on niin harvinaista että on ihan aiheellista kysyä varautumisen tarpeellisuutta. Silloin varautuminen lähestyy mitä tahansa harrastamista jonka hyöty yleisellä tasolla on ihan samalla viivalla minkä tahansa muun itsestä mukavalta tuntuvan harrastuksen kanssa. Eikä siinä toki mitään, kyllä ihmisillä harrastuksia pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Autoon kannattaa muuten hankkia vaikka kori, johon pakkaa kaikkea hyödyllistä. Heijastinliivejä (yhdet mielellään sellaiseen paikkaan, josta ne saa nousematta autosta). Ensiapupakkaus. Talvella viltti ja ehkä vähän lämmintä vaatetta. Ylimääräinen lumiharja/raappa. Jos vähänkään syrjemmällä asuu, akkulaturi. Talouspaperia. Lasinpesunestettä. Kesällä vettä. Kertakäyttöisiä käden- ja jalanlämmittimiä. 

 

Jos talvella on ajettava pidempi matka sellaisella reitillä, jolla liikenne on vähäistä, ei ole haitaksi pakata mukaan evästä ja lisäksi lämmintä juomaa termariin. Jos matka jää kesken, tulee nopeasti kylmä, mutta syöminen ja lämpimän juoman juominen auttaa kummasti.

Tärkeintä on kyky minimoida kaikkien noiden kamojen tarve, eli puhelin jolla hälyttää apua tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Muistetaanhan että turvallisuuden tunne ei riitä.

Voi olla kotivaraa ja muuta tarviketta, mutta ei se välttämättä anna haluttua tunnetta.

Meidän ihmisten elämä ei perustu pelkkiin tunteisiin vaan myös tosiasioihin ja raakaan totuuteen.

Tosiasia ja raaka totuus on että jos ihmisellä on kotivara kunnossa hän pärjää kriisi- tai "kriisi"tilanteen tullen, on etukäteen tunne turvallisuudesta tai ei. Mikä ihme vänkääjä täällä jankuttaa ja yrittää jatkuvasti mitätöidä varautumisen järkevyyden? Sitäpaitsi kommenttisi oli ristiriitainen; pelkkä turvallisuudentunne ei riitä ja varautuminen ei tuokaan tunnetta. Voit nillittää ja yrittää sabotoida vaikka kuinka, se ei saa järkeviä ihmisiä muuttamaan asennettaan ja käytöstään niin paljon kuin sitä haluaisitkin.

Vierailija kirjoitti:

Muistetaanhan että turvallisuuden tunne ei riitä.

Voi olla kotivaraa ja muuta tarviketta, mutta ei se välttämättä anna haluttua tunnetta.

Meidän ihmisten elämä ei perustu pelkkiin tunteisiin vaan myös tosiasioihin ja raakaan totuuteen.

Ihminen määrittää olemassaolonsa sen kautta miltä elämä tuntuu. Eri ihmiset tuntevat eri tavalla samoissa olosuhteissa. Toiset ei tyydy mihinkään ja toiset ovat onnellisia missä vaan. Näinollen kyky tuntea olonsa turvalliseksi on itseasiassa tärkeämpi kuin absoluuttinen turvallisuus jotain uhkaa kohtaan jonka toteutuminen ei ole oikeasti todennäköistä. 

Joo kyllä joku on ahkera yrityksissään saada porukka lopettamaan varautumisen. Mikä kumma kenelläkään (suomalaisella) voisi olla siihen syynä. Eli epäilykset herää ja vahvistuu että ei ehkä olekaan Suomesta lähtöisin tämä manipuloinnin yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaanhan että turvallisuuden tunne ei riitä.

Voi olla kotivaraa ja muuta tarviketta, mutta ei se välttämättä anna haluttua tunnetta.

Meidän ihmisten elämä ei perustu pelkkiin tunteisiin vaan myös tosiasioihin ja raakaan totuuteen.

 

Ihminen määrittää olemassaolonsa sen kautta miltä elämä tuntuu. Eri ihmiset tuntevat eri tavalla samoissa olosuhteissa. Toiset ei tyydy mihinkään ja toiset ovat onnellisia missä vaan. Näinollen kyky tuntea olonsa turvalliseksi on itseasiassa tärkeämpi kuin absoluuttinen turvallisuus jotain uhkaa kohtaan jonka toteutuminen ei ole oikeasti todennäköistä. 

meidän yhteiskuntamme on nykyään haavoittuvaisempi kuin koskaan ennen. toisin kuin väität nimenomaan on mahdollista että jotain tapahtuu joka muuttaa elämän hankalaksi/lamauttaa koko Suomen. hölmöläiset ylenkatsovat sen mahdollisuuden eivätkä viitsi varautua, Suomea/suomalaisia kohtaan vihamieliset taas koettavat kaikin tavoin saada ihmiset luottamaan siihen että mitään kamalaa ei voisi tapahtua.

Varautuminen on normaalia elämää, ei hysteriaa, ei pelkoa yms yms. Miksi muuten meitä jopa ihan valtiovallan taholta kehotetaan huolehtimaan kotivarasta jne jos se on hulluutta, haihattelua, liioittelua ja täysin turhaa?

Mikä tosiaan on motiivina näillä/tällä jotka/joka kovasti yrittää saada muut uskomaan että turhaa ja suorastaan tyhmää on varautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaanhan että turvallisuuden tunne ei riitä.

Voi olla kotivaraa ja muuta tarviketta, mutta ei se välttämättä anna haluttua tunnetta.

Meidän ihmisten elämä ei perustu pelkkiin tunteisiin vaan myös tosiasioihin ja raakaan totuuteen.

 

Ihminen määrittää olemassaolonsa sen kautta miltä elämä tuntuu. Eri ihmiset tuntevat eri tavalla samoissa olosuhteissa. Toiset ei tyydy mihinkään ja toiset ovat onnellisia missä vaan. Näinollen kyky tuntea olonsa turvalliseksi on itseasiassa tärkeämpi kuin absoluuttinen turvallisuus jotain uhkaa kohtaan jonka toteutuminen ei ole oikeasti todennäköistä. 

 

meidän yhteiskuntamme on nykyään haavoittuvaisempi kuin koskaan ennen. toisin kuin väität nimenomaan on mahdollista että jotain tapahtuu joka muuttaa elämän hankalaksi/lamauttaa koko Suomen. hölmöläiset ylenkatsovat sen mahdollisuuden eivätkä viitsi varautua, Suomea/suomalaisia kohtaan vihamieliset taas koettavat kaikin tavoin saada ihmiset luottamaan siihen että mitään kamalaa ei voisi tapahtua.

No esim. sähkökatkosten esiintymistiheys on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen kun sähkökaapeleita on kaivettu maahan. Paikallistenkin häiriöiden määrä on siis päinvastoin vähentynyt. 

Ja jos taas varaudut johonkin koko Suomen lamauttavaan kriisiin niin siinä ei parin päivän kotivara (joka käytännössä kaikilla on) auta. Pitäisi olla omavaraistalous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoon kannattaa muuten hankkia vaikka kori, johon pakkaa kaikkea hyödyllistä. Heijastinliivejä (yhdet mielellään sellaiseen paikkaan, josta ne saa nousematta autosta). Ensiapupakkaus. Talvella viltti ja ehkä vähän lämmintä vaatetta. Ylimääräinen lumiharja/raappa. Jos vähänkään syrjemmällä asuu, akkulaturi. Talouspaperia. Lasinpesunestettä. Kesällä vettä. Kertakäyttöisiä käden- ja jalanlämmittimiä. 

 

Jos talvella on ajettava pidempi matka sellaisella reitillä, jolla liikenne on vähäistä, ei ole haitaksi pakata mukaan evästä ja lisäksi lämmintä juomaa termariin. Jos matka jää kesken, tulee nopeasti kylmä, mutta syöminen ja lämpimän juoman juominen auttaa kummasti.

 

Tärkeintä on kyky minimoida kaikkien noiden kamojen tarve, eli puhelin jolla hälyttää apua tarvittaessa.

Totta, mutta joskus voi joutua "kaukana korvessa" odottelemaan sitä apua pitkäänkin joten eivät nuo turhia ole.

Ei kaikilla ole mitään lämpömakuupusseja, vesikanistereita, taskulamppuja tms. mutta turhaan Maalla se sähkökatko voi yhä kestää päiviä. Eikä isku johonkin kriittiseen infraan ole poissuljettu skenaario, pitää ihmisillä olla se muutaman/useamman päivän kotivara ja selviytymispakkaus - kuten hyvin tiedät! Uutterasti tosiaan jaksat yrittää ajaa agendaasi mutta turhaan.

Nro 489: "No jos varautuminen on sitä että kaapissa on buranaa niin jokainen suomalainen on varautunut.

Puolet siitä toiminnasta mistä tässä ketjussa puhutaan ei ole varautumista ollenkaan vaan ihan normaalia elämää.  Vähän sama kuin kehuisi varautuvansa kun tankkaa auton tankin täyteen eikä vain puoleen väliin. 

Ja se toinen puoli on varautumista johonkin jonka esiintymistiheys on niin harvinaista että on ihan aiheellista kysyä varautumisen tarpeellisuutta. Silloin varautuminen lähestyy mitä tahansa harrastamista jonka hyöty yleisellä tasolla on ihan samalla viivalla minkä tahansa muun itsestä mukavalta tuntuvan harrastuksen kanssa. Eikä siinä toki mitään, kyllä ihmisillä harrastuksia pitää olla."

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi eli siis siitä, että on ihan normaalia elämää, että kotona on varalla vähän sitä sun tätä. Jokaisella, joka käy korkeintaan 2 kertaa viikossa kaupassa, on yleensä kotonaan sen verran elintarvikkeita, vessapaperia jne, että pärjää 72 tuntia. Muutama vuosikymmen sitten kotivarasuositus oli kahdeksi viikoksi, mutta nykyisin vain tuo 72 tuntia. 

Asun pääkaupunkiseudulla ja on meilläkin ollut niin sähkökatkoksia kuin vedenjakelun häiriöitäkin. Yleensä kuitenkin ne kestää vain muutamasta minuutista muutamaan tuntiin ja vika on saatu korjattua. Mun kotivara koostuu kuitenkin sellaisista jutuista, joita käytän muulloinkin. Lämpimiä vaatteita tarvitsen koiran kanssa ulkoillessa, samoin otsalamppua pimeään vuodenaikaan. En myöskään halua käydä joka päivä kaupassa enkä varsinkaan halua, että pitäisi sairaana lähteä apteekkiin, koska lääkekaapissa ei ole mitään. Tai jos vahingossa leikkaan sormeeni, pitäisi lähteä apteekkiin ostamaan sidosatarpeita. Mulla kuluu myös paristoja, koska kissan takia en polta elävää tulta sisällä vaan kynttilät on paristoilla toimivia. Palovaroittimet on nykyisin taloyhtiön puolesta, mutta vasta viime kesästä lähtien. Vuosikymmeniä siis piti itse hankkia varoittimet ja huolehtia niiden paristonvaihdosta. Multa löytyy myös paristoilla toimiva radio. Toimii se myös verkkovirrallakin ja yleensä käytänkin sitä just sillä tavalla. Se on mulla keittiössä ja ruokaa laittaessani on ihan kiva kuunnella jotain. Löytyy myös pieni varavoimalaite kännykkää varten. Oli ihan kätevä viime syksynä Irlannin reissullakin, kun aamulla lähdettiin hotellista ja illalla vasta palattiin takaisin. 

Mulle varautumista on myös se, että jos viranomaisilta tulisi kehotus sulkea ilmanvaihto, niin tiedän, mistä tässä asunnossa saan sen suljettua. Ensiaputaidot yms on myös varautumista. Kaikki varautuminen ei siis ole jotain tavaraa vaan myös osaamista. Olen myös selvillä taloyhtiön pelastussuunnitelmasta ja tiedän, mihin tän isohkon rivitaloyhtiön alueella kokoonnutaan, jos jotain tapahtuu. Ja tiedän myös sen, että tän taloyhtiön asukkaille ei ole väestösuojapaikkaa. Aikoinaan oli, mutta ei ole enää. Mä jaan aloittajan kanssa näkemyksen turvallisuuden tunteesta jo ihan siinäkin, että mulla ei mene sormi suuhun, jos joku kaupassa tai muualla saa vaikka sydäninfarktin. Kun tietää, miten pitää toimia, ei hätäänny.

Nro 486: En ole enää työelämässä, mutta tänään tuli kännykän 112-sovellukseenkin vaaratiedotteen testiviesti. Näköjään siis testaavat sellaista. Oli mielenkiintoista, että siitä tuli ihan erilainen piippaus kuin tekstiviesteistä, Messengeristä, Whatsappista tms.