Kotivaran kerryttäminen ja varautuminen tuo turvallisen tunteen

Ihan mielenkiinnosta, minkälaisesta tilanteesta oli kyse jos puolen tunnin varoajalla vedet katkeaa ilmeisesti hiukan alle viikoksi?

Omakotitalossa haja-asutusalueella hajonneen lämminvesivaraajan vaihto "viikonlopun yli" talkootyönä. Kun saa paikalle putkimiehen, niin silloin on tartuttava mahdollisuuteen. Tosin tottakai talkooporukka selitti silmät kirkkaana, että viimeistään ylihuomenna vedet on takaisin ja varaaja käytössä 😂  Sen verran elämänkokemusta on kertynyt, että kerroin annetun ajan kolmella ja olin aika lailla oikeassa.

Eli varautumista vaati seuraavat asiat: Oli hankittu uusi lvv vanhan hajonneen tilalle. Oli kysytty talkooapua (ja luvattiin talkookahvit ja voileipätarjoilu, ei lämmintä ruokaa). Oli selvitetty, mikä putkiliike on milloinkin auki puuttuvien osien hankkimiseksi (AINA puuttuu jokin tiivisteholkki tai putkenpätkä). Oli varattu tyhjiä astioita veden säilyttämistä varten. Oli mietitty etukäteen, miten lämmittää riittävästi vettä pakollisia pesuja ja tiskausta varten.

(eikä käytetty kertakäyttöastioita, seuraavalla vastaavalla kerralla otan ne käyttöön)

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on sun mielestä syy siihen, miksi joidenkin mielestä mihinkään ei pidä varautua? Kenen etua palvelee se, että ei varauduta?

 

Prioriteetit on varmaan aika erilaiset jos on vaikka huollettavia vs. että ei ole. Joku terve nuori joka vastaa vain itsestään, ei ihan luonnollisestikaan omaa sellaisia varantoja kuin perheellinen joka on tottunut huolehtimaan etukäteen että huollettavien osalta kaikki on kunnossa etukäteen. Luulen että suurimmalle osalle kertyy ihan riittävä varasto parille päivälle poikkeustilanteita ihan ilman että varsinaisesti varautuu. En usko että kovin moni jotenkin tietoisesti vastustaa varautumista. Siitä meuhkaaminen vaan tuntuu turhalta kun aika pitkälti kyse on ihan normaaleista asioista ja todella harvinaisia ovat tilanteet joissa ihan erikseen olisi pitänyt "varautua" johonkin poikkeukselliseen.

 

Olen siis sitä mieltä että itseasiassa suurin osa todennäköisesti on jo riittävässä määrin varautunut ihan normaalin arkielämän puitteissa. Joten jälkimmäinen kysymys on tavallaan turha. Jokainen kohtaa elämässä tilanteita joihin ei ole voinut varautua joten tavallaan tärkeämpää kuin se että pyrkii etukäteen varautumaan kaikkeen mahdolliseen, on kyky olla joustava ja elää muuttuvissa tilanteissa. Eli jos varautuminen menee siihen että rakentelee jotain skenaarioita mihin yrittää etukäteen valmistautua niin silloin todennäköisesti tekee turhaa työtä. Olisiko parempi kehittää yleisiä ominaisuuksia joista on hyötyä tässä ja nyt?