Muita hoitajia?
Viime aikoina on tullut entistä enemmän esiin se että moni kokee että työtä ei ehdi tehdä kunnolla. Työssä on jatkuvia keskeytyksiä ja pää on kuin Haminan kaupunki.
Ollaan keskusteltu että ahdistaa jo ihan kun virheiden mahdollisuus kasvaa päivä päivältä, kun kiire on niin kova jo.
Itsekin lähden lähes joka päivä töistä niin että jään miettimään teinkö kaiken minkä piti ja teinkö kaiken oikein. Tällä alallaan yksikin pieni esim lääkejako virhe voi olla kohtalokas. Vaikka olisi kuinka tarkka, virheitä sattuu koska ollaan ihmisiä.
Miten tätä jaksaa? Olen tehnyt tätä työtä jo 20v eikä koskaan vielä työtä ole ollut näin kuormittavaa ja kiireistä.
Kommentit (12)
olen jopa miettinyt alalle kouluttautumista koska erikoistaitoni on tehdä asiat juosten kusten ilman mitään stressejä.
Meilläkin on muutamia näitä "stressittömiä, juosten kustu" hoitajia. Valitettavasti he kuormittavat meitä tunnollisia entistä enemmän, koska tehdään heidänkin työt sekä korjataan virheiden jäljet.
Useampi tunnollinen hoitaja onkin ollut meillä viime aikoina burnout -saikulla ja lisää tulee. Kukaan vähänkään tunnollinen ei voi enää työssä hyvin.
-ap
Minkälaisia hoitajia tässä haetaan? Hammashoitajia, perhepäivähoitajia vai kenties prosessinhoitajia?
Huumetestit olisi tosi tarpeelliset etenkin yököille.
Viimeisen vuoden olen ollut aivan loppu. 24 vuotta takana, 18 edessä. Tuntuu, etten enää tiedä mitä teen. Kaikesta kiristetään. Asiakkaat pitäisi hoitaa pienemmässä ajassa, vähemmillä resursseilla. Koulutettua, lääkeluvallista henkilökuntaa on yhä vähemmän, vaihtuvuus ja sairastavuus on suurta. Asiakkaat huonokuntoisia. Koko ajan sellainen olo, etten jaksa enkä kerkiä.
Olen jo miettinyt, että jään vain pois. Kai sitä jotain löytyy
Itse lopetin hoitotyön 13 vuoden jälkeen. Ehdin vaihtaa työpaikkakin, mutta samaa kiirettä oli. Nyt olen lasten sijaishuollossa töissä. Tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia hoitajia tässä haetaan? Hammashoitajia, perhepäivähoitajia vai kenties prosessinhoitajia?
No ihan ihmisten hoitajia. Hoiva-avustajat, lähihoitajat, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, ensihoitajat jne.
Ymmärsit kyllä varmaan mitä tässä haettiin, mutta piti päästä sanomaan?
Julkisella puolella olisi hyvä olla edes jonkinlaiset kannustimet. Ihan sama palkka ja virikeraha tulee kaikille, olitpa sitten aina puolet listasta saikulla ja tekisit työsi vähän sinnepäin, tai sitten kunnolla hommasi hoitava ammattilainen. HUSilla on toki käytössä Nopsa-palkkio, suuruusluokkaa 150€ vuoteen mutta sekin tuntuu menevän lähiesihenkilön kavereille. Tai sitten sitä ei jaeta ollenkaan koska jotenkin kummallisesti se on olevinaan lähiesihenkilön omasta lompakosta pois.
Kun ei ole kannustimia, kaikki tekee vain ehdottoman minimin.
Olen kanssa tunnollinen sairaanhoitaja, joka on halunnut tehdä työnsä hyvin. Olen ollut kirurgian eri vuodeosastoilla, leikkausosastolla heräämössä ja poliklinikalla päivätyössä. Kirurgian vuodeosastot on olleet rankkoja työpaikkoja, usein jäin ylitöihin kirjaamaan tai joskus oli vain tilanne päällä. Ehkä sisätaudeilla olisi rauhallisempaa?
Heräämö oli paras työpaikka, siellä yleensä ehti tekemään työnsä hyvin. Poliklinikalla oli rauhallista ja ehti hyvin tekemään työnsä, mutta ei tunnu yhtään haastavalta. Nyt yritän päästä töihin päivätöihin leikkaussaliin, koska en jaksa kolmivuorotyötä ja perheellekin pitäisi jäädä aikaa.
Eli vastaukseni: en oikein jaksa :D Olen vaihtanut osastoja ja työpaikkoja, kun en ole jaksanut samassa paikassa.
Se henkinen rasitus ja eettinen ahdistus on kammottava, kun et jossain paikassa voi tehdä työtäsi kunnolla. Jos et ehdi kirjata tai ohjata opiskelijoita, ehdit vain viemään lääkkee tms., niin se käy mielen päälle.
Haaveilen uudesta ammatista.
Hoiva-avustajien kasvava määrä on yksi iso kuormituksen syy. Ennen vuorossa oli 2 sairaanhoitajaa ja 4 lähihoitajaa. Nyt 1 sairaanhoitaja, 2 lähihoitajaa ja 2 hoiva-avustajaa. Hoiva-avustajat eivät juurikaan puhu suomea. Eikä kaikki lähihoitajatkaan.
1 sairaanhoitaja yrittää kenttätyön lisäksi ehtiä tekemään 2 sairaanhoitajan työt. Lähihoitajat yrittävät paikata kentällä minkä ehtivät. Hoiva-avustajat lähinnä vessattavat ja syöttävät.
Ennen oli siis 6 ammattilaista vuorossa, nyt 3 ja 2 avustavaa työntekijää.
Nro 10 vielä jatkaa.
Mä en todella ymmärrä, miten ne jotkut jaksaa samoilla vaikeilla osastoilla 30-40 vuotta. Toki osa tekee sen työn vaan sinnepäin, eivät ota niin vakavasti, eivät kirjaa niin hyvin ja toisaalta kokemuksen myötä sitä kai osaa tehdä vain sen bare minimum?
Oon nähnyt kirurgian osastoja, missä työntekijät hädin tuskin ehtivät syömään ja omalla vastuulla oli helposti 5-6 kahden autettavaa potilasta. Siihen vielä muistamattomat leikatut tai tutkimuksissa olleet, joille ei hankita vierihoitajia.
Lääkkeitä on valtavasti, vuoron aikana määrätään uusia, jäät kelaamaan muistitko kaikki antaa ja kirjata... Tuokin on vähän erilaista riippuen työpaikasta. Jossain myös vuorovastaava auttaa paljon.
Onneksi jotkut kuitenkin jaksaa raskaita paikkoja ja ovat vieläpä hyviä hoitajia. Mutta pelottaisi joutua potilaaksi kiireisimmille osastoille. 😢
Ei sitä tunnollinen jaksakaan. Tinkii kaikesta mitkä ei ole elintärkeitä ja tekee vähän sinnepäin kaikkialla missä pystyy. Standardeista on pakko vähentää kun resurssit vähenee.