Onko elämä elämisen arvoista?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on. Sun pitää tehdä siitä sellainen. Jätä huonot ihmissuhteet, hanki harrastuksia ja uusia ystäviä.
Entä mitä jos ei ole rahaa siihen?
Ap.
Sen pystyt vain sinä itse määrittelemään. Vain sinä itse pystyt myös muokkaamaan elämästäsi elämisen arvoisen.
Raha ei tuo onnea. Mitä pikemmin sen hoksaa niin sitä nopeammin elämästä tulee elämisen arvoista.
On, tottakai, elämä on upeaa kun on reilusti rahaa ja omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Raha ei tuo onnea. Mitä pikemmin sen hoksaa niin sitä nopeammin elämästä tulee elämisen arvoista.
Mutta rahaa tarvitsee, jotta on katto pään päällä, lämmintä, oma sänky ja terveellistä ruokaa.
Jos ei löydy tekemistä ilman raha, niin silloin elämällä ei ole minkäänlaista tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Raha ei tuo onnea. Mitä pikemmin sen hoksaa niin sitä nopeammin elämästä tulee elämisen arvoista.
Vielä vähemmän onnea tuo rahan puuttuminen. Voit käydä kysymässä leipäjonoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei löydy tekemistä ilman raha, niin silloin elämällä ei ole minkäänlaista tarkoitusta.
Kaikki tekeminen vaatii rahaa. Vaikka menisi vain lenkille, niin sitä varten pitää ostaa vaatteet ja hyvät kengät.
Jos ruokaa, terveyttä, vapautta, koti on aika hyvin kaikki elämässä.
Lisäksi rauha kävellä puhtaassa luonnossa.
Arvokasta se on, varsinkin Suomessa.
On tärkeää, että elät, koska olet ratas; osa koneistoa, joka pyörittää yhteiskuntaa, joka on maailman hyvinvoinnin perusta.
Aamu kun herää ilman herätyskelloa ja tajuaa, ettei ole pakko nousta.
Kahvi kotona. Sama vanha muki. Silti parempaa kuin kahvilassa.
Se kun ulkona on kirpakkaa ja sisällä lämmin ja joku muu maksaa sähkölaskun (tai ainakin toistaiseksi).
Kävelylenkki, jolta ei ole tarkoitus saada askelia eikä tuloksia.
Hiljaisuus. Ei podcastia, ei motivaatiopuhetta, ei ketään neuvomassa.
Halpa ruoka joka maistuu yllättävän hyvältä, koska nälkä oli oikea.
Muisto nuoruudesta, jolloin kaikki oli pielessä mutta silti kevyempää.
Se hetki kun ei vertaa itseään kehenkään. Tai vertaa, mutta antaa olla.
Iltahämärä, jolloin mikään ei enää vaadi mitään.
Ajatus: Tämä riittää. Vaikka vain hetkeksi.
Ei ole. Mutta haluan perskokkareita matkaseurakseni... lataan...
Vierailija kirjoitti:
Aamu kun herää ilman herätyskelloa ja tajuaa, ettei ole pakko nousta.
Kahvi kotona. Sama vanha muki. Silti parempaa kuin kahvilassa.
Se kun ulkona on kirpakkaa ja sisällä lämmin ja joku muu maksaa sähkölaskun (tai ainakin toistaiseksi).
Kävelylenkki, jolta ei ole tarkoitus saada askelia eikä tuloksia.
Hiljaisuus. Ei podcastia, ei motivaatiopuhetta, ei ketään neuvomassa.
Halpa ruoka joka maistuu yllättävän hyvältä, koska nälkä oli oikea.
Muisto nuoruudesta, jolloin kaikki oli pielessä mutta silti kevyempää.
Se hetki kun ei vertaa itseään kehenkään. Tai vertaa, mutta antaa olla.
Iltahämärä, jolloin mikään ei enää vaadi mitään.
Ajatus: Tämä riittää. Vaikka vain hetkeksi.
Juuri näin. Kivasti ajateltu ja kirjoitettu. Sain kiinni ideasta.
Vierailija kirjoitti:
Raha ei tuo onnea. Mitä pikemmin sen hoksaa niin sitä nopeammin elämästä tulee elämisen arvoista.
Höpö höpö. Oli mieletön helpotus kun sain 30 000 euron perinnön ja pystyin vihdoinkin ostamaan uusia vaatteita, auton tarpeelliset huollot, kotiin tarpeellisia juttuja JA ennenkaikkea sain hammasasiat kuntoon kun pääsin yksityiselle hammaslääkäriasemalle (pelkopotilas, julkisen hammashoidon kokemuksien takia). Olen pystynyt myös auttamaan läheisiäni hädän hetkellä rahallisesti.
Kyllä raha tuo paljon onnea tullessaan, joka muuta väittää - ei ole koskaan kokenut rahojen niukkuutta.
Todellakin on. Sun pitää tehdä siitä sellainen. Jätä huonot ihmissuhteet, hanki harrastuksia ja uusia ystäviä.