Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Keskustelupalstariippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka muistuttaa pitkälti sosiaalisen median riippuvuutta. Tiedät olevasi riippuvainen keskustelupalstoista, jos palstojen selaamisesta on tullut pakonomaista, se hallitsee ajatuksiasi ja sen vähentäminen aiheuttaa vieroitusoireita kuten ärtyneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelupalstariippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka muistuttaa pitkälti sosiaalisen median riippuvuutta. Tiedät olevasi riippuvainen keskustelupalstoista, jos palstojen selaamisesta on tullut pakonomaista, se hallitsee ajatuksiasi ja sen vähentäminen aiheuttaa vieroitusoireita kuten ärtyneisyyttä.

Jatkuva ajatusten pyöriminen palstalla: Mietit keskusteluja, muiden käyttäjien kommentteja ja omia tulevia vastauksiasi silloinkin, kun et ole laitteella. 
Koet voimakasta pelkoa siitä, että jäädät paitsi jostain mielenkiintoisesta "draamasta", polttavasta puheenaiheesta tai uusista viesteistä.

Keskustelujen vieminen tunteisiin: Palstalla tapahtuvat asiat, kuten muiden erimielisyydet tai saamasi negatiiviset vastaukset, pilaavat todellisen elämäsi mielialan tuntikausiksi tai päiviksi.
Dopamiinikoukku: Huomaat hakevasi jatkuvasti hyväksyntää, tykkäyksiä tai vastauksia omiin kirjoituksiisi, ja niiden puute aiheuttaa tyhjyyden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelupalstariippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka muistuttaa pitkälti sosiaalisen median riippuvuutta. Tiedät olevasi riippuvainen keskustelupalstoista, jos palstojen selaamisesta on tullut pakonomaista, se hallitsee ajatuksiasi ja sen vähentäminen aiheuttaa vieroitusoireita kuten ärtyneisyyttä.

Vietät mieluummin aikaa anonyymien nimimerkkien parissa kuin perheesi tai ystäviesi kanssa, tai selaat palstaa silloinkin kun läheisesi on paikalla.
Alat valehtelemaan muille (tai itsellesi) siitä, kuinka paljon aikaa todellisuudessa käytät kyseisellä foorumilla. 
 

Tylsä palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelupalstariippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka muistuttaa pitkälti sosiaalisen median riippuvuutta. Tiedät olevasi riippuvainen keskustelupalstoista, jos palstojen selaamisesta on tullut pakonomaista, se hallitsee ajatuksiasi ja sen vähentäminen aiheuttaa vieroitusoireita kuten ärtyneisyyttä.

Vietät mieluummin aikaa anonyymien nimimerkkien parissa kuin perheesi tai ystäviesi kanssa, tai selaat palstaa silloinkin kun läheisesi on paikalla.
Alat valehtelemaan muille (tai itsellesi) siitä, kuinka paljon aikaa todellisuudessa käytät kyseisellä foorumilla. 
 

No, ehkä ymmärrät miksi olen täällä eli kun ei ole niitä ystäviä ja olen tosi yksinäinen ihminen. Niin yksinäinen ettet tiedäkään. En itseäni sääli, mutta palstalla ololle tämä on selitys. Vanhempien kanssa taas olen muutenkin paljon eli he eivät kärsi siitä, vaikka täällä käyn. Tämän myötä ihmisiä on erilaisia. 

Jossain oli aiemmin tilasto siitä, kuinka monta kävijää palstalla on kuukausittain. En tiedä, miten se on laskettu, mutta määrä oli valtava. Ei olla mitään harvinaisia poikkeuksia, kun tänne kirjoitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Lampaan viesti poistettiin? Voitko kertoa, poistelija? Kuka tänne "saa" vielä kirjoittaa sun mielestä?

Doris on joskus vuonna miekka ja kirves astunut Kostajan varpaille ja nyt sitten Kostaja kostaa meille kaikille kokemansa vääryyden. Ei tässä  sen kummempaa ole. 

Näin, mutta vääryys ei näin toimimalla poistu. Kostaja erehtyy pahemman kerran kuvitellessaan, että kosto on suloinen. Kosto ei ole suloinen, vaan se on katkera.

Rehellisesti sanottuna - koska mulla on se sairaanhoitajan lakki pikaliimalla kiinni päässäni - tunnen sääliä Kostajaa kohtaan. 

Sama. Ilman sairaanhoitajan lakkiakin.

Kaikkia kiusattuja tulee sääli. Hän on noussut nyt sieltä säälikuopasta ja antaa takaisin edes jotenkin. Ymmärrän vihan. Minäkin vihaisin kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Lampaan viesti poistettiin? Voitko kertoa, poistelija? Kuka tänne "saa" vielä kirjoittaa sun mielestä?

Doris on joskus vuonna miekka ja kirves astunut Kostajan varpaille ja nyt sitten Kostaja kostaa meille kaikille kokemansa vääryyden. Ei tässä  sen kummempaa ole. 

Näin, mutta vääryys ei näin toimimalla poistu. Kostaja erehtyy pahemman kerran kuvitellessaan, että kosto on suloinen. Kosto ei ole suloinen, vaan se on katkera.

Rehellisesti sanottuna - koska mulla on se sairaanhoitajan lakki pikaliimalla kiinni päässäni - tunnen sääliä Kostajaa kohtaan. 

Samoin, tunnen jonkinlaista surua hänen puolestaan. Kirjoitin täällä aiemmin, että tiedän syyn hänen käytökseensä. Olen sen pystynyt päättelemään hänen viestiensä perusteella. Sen vuoksi yritän olla lisäämättä hänen taakkaansa, vaikka hänen käytöstään en hyväksy. Tästä en nyt tämän enempää kirjoita.

Hyväksytkö Deen käytöksen?

En minä sitä hyväksy jos toisia täällä pilkkaa eli sen puoleen jos hän kirjoitti ikävästi esim sinulle niin en kannata sitä. Samoin en silti hyväksy kenestäkään täällä kirjoitettavan ikävyyksiä. En siis yhdestäkään ihmisestä. Näin päättele tästä. Muuten minäkään en ole mikään todistamaan kenellekään mitään. 

 

Lampaan toivoisin jonkun jättävän rauhaan, koska mielelläni pienessä elämässäni hänenkin viestejään lukisin. Minulle ei kannata silti kostaa. Elämäni on ollut jo kostona tarpeeksi. Joskus mietin mikä rikollinen olin entisessä elämässä jos siihen uskoisin. Näin taas pitkästi. Kysyit ja vastasin. Hyvää yötä sinnekin. Ihan vilpittömästi. Minulla on aikaa paljon. Se näkyy täälläkin.

Hyppäsin nyt vastaamaan tähän, vaikka osoitit kysymyksen toiselle ihmiselle. No, olethan minultakin tätä samaa kysynyt ja hetken ajattelin, että kysyit minulta tätä nytkin. 

Huomenta!

Matkalla elämän halki oppii sen, että ellei melo omaa kanoottiaan, ei etene ollenkaan.

- Katherine Hepburn

Heräsin melomaan jo klo 4. Suunnittelin uusia sukkamalleja heti herättyäni niin innokkaasti, että unohdin syödä aamupalankin :) 

Mukavaa päivää!

Vierailija kirjoitti:

Huomenta!

Matkalla elämän halki oppii sen, että ellei melo omaa kanoottiaan, ei etene ollenkaan.

- Katherine Hepburn

 

Heräsin melomaan jo klo 4. Suunnittelin uusia sukkamalleja heti herättyäni niin innokkaasti, että unohdin syödä aamupalankin :) 

Mukavaa päivää!

   Jos en melo omaa kanoottiani, olen täysin virran vietävissä ja riepoteltavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta!

Matkalla elämän halki oppii sen, että ellei melo omaa kanoottiaan, ei etene ollenkaan.

- Katherine Hepburn

 

Heräsin melomaan jo klo 4. Suunnittelin uusia sukkamalleja heti herättyäni niin innokkaasti, että unohdin syödä aamupalankin :) 

Mukavaa päivää!

   Jos en melo omaa kanoottiani, olen täysin virran vietävissä ja riepoteltavana.

Viileät on melomiskelit, mutta ymmärsin jutun. Jos tahdot koko elämäsi meloa vastavirtaan tai jättää melomatta, se on sinun valintasi. Useimmat melojat tahtoo meloa myötävirtaan ja jättää karikot taakseen. Uusiin maisemiin.

Kun meloo omaa kanoottiaan, valitsee itse suunnan. Jos jättäytyy virran vietäväksi, virta tekee valinnat. 

Meloessa taidot kasvaa, jos jättäytyy virran varaan, ei ole taitoja, kun koski yllättäen tulee eteen.

Katherine Hepburn oli itse taitava meloja. Häntä pidetään nykyaikaisen naisen roolin esikuvana. Hän oli itsenäinen, suorapuheinen, aina positiivinen ja hänellä oli hyvä business-vainu. Hän ei viihtynyt pinnallisissa Hollywood-jutuissa, vaan käytti aikansa kuntoiluun, verkostoitumiseen ja uransa edistämiseen. Hän edisti naisten asemaa. Hän oli bi/lesbo. Jane Fonda kertoi Hepburnin tehneen häneen suuren vaikutuksen Kultalammella-elokuvan kuvauksissa rehellisyydellään ja positiivisuudellaan. Hepburn innosti Fondaa myös jatkuvan kuntoilun pariin. Hepburn ei ollut poikkeuksellisen kaunis Hollywood-tähdeksi, mutta kykeni sinnikkyydellä, hienostuneella tyylillä ja taidoilla luomaan itsestään ikonin. 

Nuorena meloimme mökkijärvellä eri reittejä vierasvenesatamiin ja tulentokopaikoille. Iso järvi, joskus yllätti kova aallokko. Silloin oli pakko jatkaa ihan rannan tuntumassa. Joskus noustiin maihin ja odotettiin tyyntymistä. Kajakki on erilainen melottava kuin kanootti, joka on avonainen. Pitkiin matkoihin kajakki sopii hyvin, kun varusteet saa siinä suojaan. Kaatumista pitää harjoitella etukäteen, samoin kajakin/kanootin kääntöä takaisin oikein päin. Kuusamon reisulla meinattiin osallistua kumilautoilla koskenlaskuun, mutta jänistin. Jälkeenpäin harmitti.

Minä olen sellainen ihminen, että oikeastaan vaan maanpinnalla pysyminen sopii eli lentäminen tuntuu jo ajatuksen osalta olevan liikaa. Samoin en pidä edes isoista laivoista ja meristä. Jotenkin kauhea ajatus, että allasi on vesimassat ja se kuitenkin pieni laiva on kuin joku lastu niiden päällä. 

Lentokone voi päästä toisaalta pois taivaalta nopeasti. Voi tehdä hätälaskun jos hyvin käy. Laivaa matkustajineen taas ei niin nopeasti kukaan pelastuksen muodossa mihinkään saa. Jos uppoaa niin uppoaa nopeastikin. En tiedä mitä oikeastaan pelkään näissä eniten. Ehkä sitä tunnetta, että olen lentokoneessa tai laivassa ja tulee se ajatus, että tahdon pois ja pakko päästä pois ja et pääse. Tämä ehkä se suurin syy, miksi mielelläni sitten pysyn poissa jo valmiiksi. 

Nykyään en pidä edes junista enää. Varsinkaan ulkomaiden suhteen. En halua ikinä junaan joka kulkee 200 km tunnissa. Näin matkusta tässä sitten, kun en edes autolla lähtisi itse ajamaan ulkomaille. En minä toisaalta ole ikinä ulkomailla ollutkaan. Tällä menolla en ikinä olekaan. Jotain bussia jo aloin miettiä. Jos se vaihtoehto olisi sitten paras. 

En minä oikeastaan onnettomuuksia silti eniten pelkää vaan ajatusta siitä, että en pysty lentokoneessa tai laivassa vaan olemaan tai se oleminen on kärsimistä. Minusta en ehkä elämäni myötä tullut se ihminen joka toisaalta pitelee kiinni hallinnasta ja yrittää löytää ja säilyttää sen seesteisyyden rippeen monessa jutussa. Se näkyy. Joku sanoisi, että se kaventaa elämää, mutta minä en oikein voi muutakaan. Mitä väsyneempi on elämäänsä niin sitä enemmän se korostuu. Joskus olin toisenlainen joissakin jutuissa. Pidin yllätyksistä ja olin valmis tekemään asioita yllättäen. Nyt taas moni asia toisin. Pitkästi taas, mutta ajatuksia tuli mieleen matkustusta miettiessä. 

Hiljainen on kylätie.

Pelko voi joskus rajoittaa elämää liikaa ja etukäteen pelkääminen on niin turhaa. Moni kokemus jää kokematta! 

Hän kirjoitti myös sen Ei tietänyt katuvansa, joka kuvasi sodan aikaista suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden seurustelun vaikutusta naisten kohtaloihin. Siitä oli aiemmin juttua.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi on järkyttävä kertomus 1800-luvun nälänhädästä. Mieleen jäi varsinkin nuoren pojan kohtalo, hänen yrityksensä selvitä toivottomissa oloissa. Kirjan kieli mukailee karua aikaa. Kaikki turha on karsittu pois. Jäi ajatuksiin pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen on kylätie.

 

Pelko voi joskus rajoittaa elämää liikaa ja etukäteen pelkääminen on niin turhaa. Moni kokemus jää kokematta! 

Kaikki me pelkäämme jotain.  Se on varmaan ihmisen perimään sisään rakennettu. Myös eläimet pelkäävät ja nekin lajista ja yksilöstä riippuen eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Hän kirjoitti myös sen Ei tietänyt katuvansa, joka kuvasi sodan aikaista suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden seurustelun vaikutusta naisten kohtaloihin. Siitä oli aiemmin juttua.

Aki Ollikaisen Nälkävuosi on järkyttävä kertomus 1800-luvun nälänhädästä. Mieleen jäi varsinkin nuoren pojan kohtalo, hänen yrityksensä selvitä toivottomissa oloissa. Kirjan kieli mukailee karua aikaa. Kaikki turha on karsittu pois. Jäi ajatuksiin pitkäksi aikaa.

Naisen osaa Kinnunen osaa myös empaattisesti kuvata, Kaarna-romaani on siitä hyvä esimerkki.

 Muistan aina myös tuon Nälkävuoden, poikani suositteli sitä minulle. Lukiessa ajattelin, että tuo kirjan poika olisi voinut olla minun lapseni. Niin surullista historiaa  on Suomenkin kohtalona ollut ja nyt ollaan valittamassa hirveästä kriisistä. Kirjallisuus antaa perspektiiviä.