Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan nuori koira, kun taloon tuli kissa. Koira yritti heti tehdä tuttavuutta kissan kanssa. Kissa väisteli koiraa keksimällä kulkureitit lattiapinnan yläpuolelta sohvien selkänojilta lipastoille, kirjahyllyyn  jne. Hiljalleen karttelu väistyi ja tekivät tuttavuutta. Mitään tappeluita ei tullut. Olisi jännä tietää, mitä eläimet ajattelevat toisesta lajista. Oppivatko ymmärtämään toistensa elekieltä? Ihmisillehän on kirjoja siitä, mitä joku kissan tai koiran ilme tai asento tarkoittaa. Koira haukkkui kyllä muita ulkona liikkuvia kissoja, mutta ei omaa.

Myös tämä mun keväällä Sateenkaarisillalle  lähtenyt koira haukkui ulkona muita kissoja. En tiedä, mitä sen päässä liikkui,  mutta ehkä jotain sellaista, että kissan ei kuulu olla ulkona. Varsinkaan yksin. Ihan silloin alussa, kun koira tuli mulle, mun poikani oli tekemässä pihahommia ja ulko-ovi oli auki. Toinen silloisista kissoistani oli varovasti tullut etupihan rappusille ja kun tulin koiran kanssa lenkiltä, niin sehän meni pihassa ihan sekaisin ja ajoi kissan takaisin sisälle. Kyylähän ei ulos edes halua. Voisin jättää kaikki ovet auki ja se kiltisti istuisi ovensuussa ihmetellen maailmaa. Se oli alunperin sisäkissa - kuten tämä kaverinsakin - ja edellisen omistajan muutettua omakotitaloon ja heidän pienen lapsensa tultua kissoille allergiseksi, joutuivat laittamaan kissat ulos. Oli niillä kissoilla varastoon rakennettu lämmitetty tila, mutta eivät siis voineet tulla asuntoon sisälle enää. Ja sen vuoksi niille kissoille haettiinkin uutta kotia. Se vanhempi kissa tykkäsi ulkoilla ihan vaan valjaissakin, mutta toukokuussa kokeilin Kyylälle valjaissa ulkoilemista ja sehän meni ihan paniikkiin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan nuori koira, kun taloon tuli kissa. Koira yritti heti tehdä tuttavuutta kissan kanssa. Kissa väisteli koiraa keksimällä kulkureitit lattiapinnan yläpuolelta sohvien selkänojilta lipastoille, kirjahyllyyn  jne. Hiljalleen karttelu väistyi ja tekivät tuttavuutta. Mitään tappeluita ei tullut. Olisi jännä tietää, mitä eläimet ajattelevat toisesta lajista. Oppivatko ymmärtämään toistensa elekieltä? Ihmisillehän on kirjoja siitä, mitä joku kissan tai koiran ilme tai asento tarkoittaa. Koira haukkkui kyllä muita ulkona liikkuvia kissoja, mutta ei omaa.

Myös tämä mun keväällä Sateenkaarisillalle  lähtenyt koira haukkui ulkona muita kissoja. En tiedä, mitä sen päässä liikkui,  mutta ehkä jotain sellaista, että kissan ei kuulu olla ulkona. Varsinkaan yksin. Ihan silloin alussa, kun koira tuli mulle, mun poikani oli tekemässä pihahommia ja ulko-ovi oli auki. Toinen silloisista kissoistani oli varovasti tullut etupihan rappusille ja kun tulin koiran kanssa lenkiltä, niin sehän meni pihassa ihan sekaisin ja ajoi kissan takaisin sisälle. Kyylähän ei ulos edes halua. Voisin jättää kaikki ovet auki ja se kiltisti istuisi ovensuussa ihmetellen maailmaa. Se oli alunperin sisäkissa - kuten tämä kaverinsakin - ja edellisen omistajan muutettua omakotitaloon ja heidän pienen lapsensa tultua kissoille allergiseksi, joutuivat laittamaan kissat ulos. Oli niillä kissoilla varastoon rakennettu lämmitetty tila, mutta eivät siis voineet tulla asuntoon sisälle enää. Ja sen vuoksi niille kissoille haettiinkin uutta kotia. Se vanhempi kissa tykkäsi ulkoilla ihan vaan valjaissakin, mutta toukokuussa kokeilin Kyylälle valjaissa ulkoilemista ja sehän meni ihan paniikkiin. 

Samanlainen on yhden sukulaisen kissa. Menee kuivalla säällä talon terassille, mutta jos huomaa, että se on sateen jäljiltä märkä, nostelee inhoten jalkojaan ja palaa sisään. Ihana hienostelija. Kova kuulemma puuttumaan talon töihin valvomalla kaikkea. Kun sinne menee kylään, se tarkkailee ensin kauempaa, että mitä porukkaa sitä ollaan. Jos läpäisee seulan, se tulee lähemmäs. Silittelyä on turha yrittää, se kuulemma itse ilmoittaa puskemalla, mikäli sellainen sopii. Olispa oma kissa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan nuori koira, kun taloon tuli kissa. Koira yritti heti tehdä tuttavuutta kissan kanssa. Kissa väisteli koiraa keksimällä kulkureitit lattiapinnan yläpuolelta sohvien selkänojilta lipastoille, kirjahyllyyn  jne. Hiljalleen karttelu väistyi ja tekivät tuttavuutta. Mitään tappeluita ei tullut. Olisi jännä tietää, mitä eläimet ajattelevat toisesta lajista. Oppivatko ymmärtämään toistensa elekieltä? Ihmisillehän on kirjoja siitä, mitä joku kissan tai koiran ilme tai asento tarkoittaa. Koira haukkkui kyllä muita ulkona liikkuvia kissoja, mutta ei omaa.

Myös tämä mun keväällä Sateenkaarisillalle  lähtenyt koira haukkui ulkona muita kissoja. En tiedä, mitä sen päässä liikkui,  mutta ehkä jotain sellaista, että kissan ei kuulu olla ulkona. Varsinkaan yksin. Ihan silloin alussa, kun koira tuli mulle, mun poikani oli tekemässä pihahommia ja ulko-ovi oli auki. Toinen silloisista kissoistani oli varovasti tullut etupihan rappusille ja kun tulin koiran kanssa lenkiltä, niin sehän meni pihassa ihan sekaisin ja ajoi kissan takaisin sisälle. Kyylähän ei ulos edes halua. Voisin jättää kaikki ovet auki ja se kiltisti istuisi ovensuussa ihmetellen maailmaa. Se oli alunperin sisäkissa - kuten tämä kaverinsakin - ja edellisen omistajan muutettua omakotitaloon ja heidän pienen lapsensa tultua kissoille allergiseksi, joutuivat laittamaan kissat ulos. Oli niillä kissoilla varastoon rakennettu lämmitetty tila, mutta eivät siis voineet tulla asuntoon sisälle enää. Ja sen vuoksi niille kissoille haettiinkin uutta kotia. Se vanhempi kissa tykkäsi ulkoilla ihan vaan valjaissakin, mutta toukokuussa kokeilin Kyylälle valjaissa ulkoilemista ja sehän meni ihan paniikkiin. 

Samanlainen on yhden sukulaisen kissa. Menee kuivalla säällä talon terassille, mutta jos huomaa, että se on sateen jäljiltä märkä, nostelee inhoten jalkojaan ja palaa sisään. Ihana hienostelija. Kova kuulemma puuttumaan talon töihin valvomalla kaikkea. Kun sinne menee kylään, se tarkkailee ensin kauempaa, että mitä porukkaa sitä ollaan. Jos läpäisee seulan, se tulee lähemmäs. Silittelyä on turha yrittää, se kuulemma itse ilmoittaa puskemalla, mikäli sellainen sopii. Olispa oma kissa.

Keväällä, kun meillä oli se taloyhtiön iso ilmanvaihtoremontti, niin mun koirani jaksoi olla edelleen vahtikoira. Murisi ja haukkui, kun tuli tuntemattomia remppamiehiä sisään. Itseasiassa se hieman piristyi siitä.   Kun koirani kuoli, Kyylä otti vahtikoiran tehtävän. Se ei tarkkaillut kauempaa vaan kun ovikello taas soi, istui paikoillaan, tuijotti tulijoita ja sanoi MEOOOOOOOOOWWWW. 

Mulla on ollut yksi kissa, jonka aikoinaan otin aika pienenä pentuna Hesystä. Oli löytökissa ja verille kivitetty. Se vihasi ihmisiä. Paitsi meitä, jotka tarjosi sille turvan ja kodin.  Mulla ei silloin ollut vielä lapsiakaan ja kerran tuli taloyhtiöltä ilmoitus, että huoltomiehiä olisi tulossa ja pitää lmoittaa huoltiyhtiöön, jos asunnossa on koira. No mä soitin huoltoyhtiöön ja kerroin, että mulla on kissa. Langan päässä oli nainen, joka vaan nauroi, että no kissasta nyt ei ole mitään haittaa. Kun sitten sen huoltopäivän jälkeen tulin töistä kotiin, mua odotti lappu, että voisinko soittaa huoltoyhtiöön. Nimittäin mun kissani ei ollut päästänyt huoltomiestä sisään. Vuosia myöhemmin olin lähtenyt jo viemään kuopuksen päiväkotiin ja itse menin töihin, mutta esikoiseni oli pyytänyt kaverinsa meille  tarkoituksena mennä yhtämatkaa kouluun. Tytöt olivat yläkerrassa ja kun meinasivat lähteä, niin kissa istui sähisten ja raivoissaan yläkertaan menevillä rappusilla. Tyttäreni joutui soittamaan siskolleni, joka onneksi sattui olemaan vielä kotona, että voitko tulla auttamaan.  Se kissa oli mulla jo siis ennen esikoiseni syntymää ja mulla on valokuvia, missä esikoinen on ihan vauva ja kissa nukkuu sen vieressä pinnasängyssä. Kissalla oli ihan ällistyttävä suojelusvietti. Yleensä suojelusvietti on koirilla, mutta tällä kissalla oli. 

Kissoista: en oikein koskaan ole tykännyt, pikemminkin olen pelännyt teräviä kynsiään. Yhdessä kyläpaikassa oli aivan äänetön kissa. Unohdin usein kokonaan olemassaolonsa. Jossain vaiheessa kyläilyä tuo rontti hiipi sohvan selkänojaa pitkin luokseni ja hyppäsi syliini. Joka kerran säikähdin pahanpäiväisesti. Sekös nauratti muutaman vuoden ikäistä tenavaa.

Jos mietit seuraavaa askelta liian kauan, saat viettää koko elämäsi yhdellä jalalla seisten.

- kiinalainen sananlasku-

Aika hyvin sanottu!

Onpas mahtava ilma. Pyöräillen asioille- mies kävi parturissa, minä kirjastossa. Sitten kiinalaisessa syömässä pitkästä aikaa.

Torilla oli ikävä seurata nuorehkoja ihmisiä ympäripäissään meluamassa. Nainen makasi maassa, olin jo menossa kysymään tarviiko apua mutta onneksi joku mies ehti ennen.

Aggressiivinen iso kaveri ilmoitti että se on hänen muijansa. 
Poliisit kävi korjaamassa heidät talteen. Ei käy kateeksi poliisien työ, koko elämän kirjon joutuvat näkemään.

Joillakin lähtee elämä väärille jengoille jo lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Kissoista: en oikein koskaan ole tykännyt, pikemminkin olen pelännyt teräviä kynsiään. Yhdessä kyläpaikassa oli aivan äänetön kissa. Unohdin usein kokonaan olemassaolonsa. Jossain vaiheessa kyläilyä tuo rontti hiipi sohvan selkänojaa pitkin luokseni ja hyppäsi syliini. Joka kerran säikähdin pahanpäiväisesti. Sekös nauratti muutaman vuoden ikäistä tenavaa.

Kissat voi oikeasti olla tosi arvaamattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo kaksi yötä ollut ilman samaa, toistuvaa painajaista. Peukkuja pystyyn, ettei palaa enää.

Palasiko?

Jeee. Viime yön oli pois. Jospa ensi yönäkin.

Näettekö muut toistuvia painajaisia? Tai ylipäänsä toistuvia unia?

Mulla on ainakin kaksi vierasta asuntoa, jotka toistuu ja yksi, mikä oli oikeasti olemassa, mutta purettiin kymmeniä vuosia sitten. Viime viikolla unessani kyläilin siellä uusien asukkaiden luona. Unet on kyllä metkoja.

Minä näen toistuvia unia. Jo parikymppisenä näin unia, joissa mun siskoni käski mun ajamaan hänen autonsa kotiin. Siis unessakin tiedostin, ettei mulla ole edes ajokorttia. Mietin niissä unissa aina, mitä reittiä mun kannattaa ajaa, jota poliisit ei pysäyttäisi. Kun siskoni kanssa alettiin kiinnostua dekkareista ja varsinkin true crimestä, unet muuttuivat niin, että mulla oli siellä siskoni auton takakontissa ruumis. Ja entistä enemmän pelkäsin, että poliisit pysäyttää mut :D 

Talounia olen elämäni aikana nähnyt aika paljonkin. Olen jostain lukenut, että tällaiset unet enteilee jotain isompaa elämänmuutosta.  Aikoinaan näin aika paljonkin painajaisia siitä, että asuin talossa tai asunnossa, jonka yhtä ovea en saanutkaan lukkoon. 

Minä näin lapsena usein samaa painajaista. Onneksi se on aikuisiällä loppunut. 
Nykyään olen unissani usein eksyksissä. Ehkä huono suuntavaistoni seuraa uniinkin.

Työelämästä myös usein nään painajaisia jousta herään helpottuneena- olenkin jo eläkkeellä!

Jalka olikin parempi nyt, rapsuttelii jotain pinnasta ja kääri uuden siteen, torstaina taas uusi aika.

Vierailija kirjoitti:

Nosta tassusi pystyyn, sinä, joka et ole ilmoittanut yhtään asiallista viestiä asiattomasti!

Saako nostaa tassun pystyyn, jos ei ole ilmoittanut poistettavaksi sen paremmin asiallisia kuin asiattomiakaan viestejä?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosta tassusi pystyyn, sinä, joka et ole ilmoittanut yhtään asiallista viestiä asiattomasti!

Saako nostaa tassun pystyyn, jos ei ole ilmoittanut poistettavaksi sen paremmin asiallisia kuin asiattomiakaan viestejä?

Mulla sama, en ole koskaan poistattanut mitään. En piittaa peukutuksistakaan. Olen varmaan jotenkin outo. Missähän se Outojen otusten kerho pyörii?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nosta tassusi pystyyn, sinä, joka et ole ilmoittanut yhtään asiallista viestiä asiattomasti!

Saako nostaa tassun pystyyn, jos ei ole ilmoittanut poistettavaksi sen paremmin asiallisia kuin asiattomiakaan viestejä?

Mulla sama, en ole koskaan poistattanut mitään. En piittaa peukutuksistakaan. Olen varmaan jotenkin outo. Missähän se Outojen otusten kerho pyörii?

Ainakin se pyörii mun kaveripiirissä :D  Monesti naurettukin tälle, että eikö kukaan meistä ole nk normaali.

Tulipa ihan hiki kauppareissulla. Ohut takkikin oli liikaa. Kipaisin Ikeasta yhden säilytystason kukkatasoksi, entinen siirtyy keittiöön jätepisteeksi. Vähän uutta järjestystä ikkunoiden edustojen tyhjentämisen jälkeen ;) Vielä kun sais askartelujutut takaisin paikoilleen, mutta mikään kiire niiden kanssa ei onneksi ole, inspiraatiota odottelen! Lastulevy painaa... sopiva "uhri" kantoavuksi pitäis pihalta bongata, siirto autosta hissiin (mistä paketin saisin yksinkin hiissattua sisälle) ei omin voimin onnistu, ei ole tarpeeksi ruista ranteissa :(

Jatkan kun unohtui kertoa että Ikeassa sain muilta asiakkailta apua, heille suuri kiitos! Apua saa kun uskaltaa vaan pyytää.

Jos en pihalta sopivaa uhria löydä, täytyy kuskata levy kerrallaan, käy se niinkin.

Aloitin eilen lukemaan Henning Mankellin Juoksuhiekkaa. Hän on kirjoittanut sen syöpädiagnoosin saatuaan. Se on tavallaan muistelmateos eletyistä vuosista ja kohdatuista ihmisistä. Sävy ei ole surullinen, vaan tuo esiin ilon siitä, mitä on saanut kokea ja ketä kohdata. 

Mankell menehtyi syöpään 2015. Elinaikanaan hän lahjoitti paljon omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen. Wallander-dekkarit ovat hänen kirjoittamiaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin eilen lukemaan Henning Mankellin Juoksuhiekkaa. Hän on kirjoittanut sen syöpädiagnoosin saatuaan. Se on tavallaan muistelmateos eletyistä vuosista ja kohdatuista ihmisistä. Sävy ei ole surullinen, vaan tuo esiin ilon siitä, mitä on saanut kokea ja ketä kohdata. 

Mankell menehtyi syöpään 2015. Elinaikanaan hän lahjoitti paljon omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen. Wallander-dekkarit ovat hänen kirjoittamiaan.

Olen lukenut kaikki hänen kirjansa. Loistava tavallisen elämän kuvaaja. Inhimillinen kertoja.

Hankin mustan leningin ystävättären hautajaisia varten koska pidän perinteistä vaikka olenkin verrattaen nuori. Nykyäänhän pukeudutaan miten sattuu, mutta minä pidän siitä että etiketti määrittää asian mukaisen juhlapukeutumisen.

Vierailija kirjoitti:

Hankin mustan leningin ystävättären hautajaisia varten koska pidän perinteistä vaikka olenkin verrattaen nuori. Nykyäänhän pukeudutaan miten sattuu, mutta minä pidän siitä että etiketti määrittää asian mukaisen juhlapukeutumisen.

Otan osaa suruusi.

Pukeutumisetiketistä tuli mieleen serkkuni häät, joihin äitini mielestä minun oli soveliasta pukeutua hääpukuun, mitä hän ja morsiamen äiti olivat käyttäneet omissa häissään. Olin niin nuori, etten etiketistä tiennyt ja vieläkin, 50 vuoden jälkeen, hävettää! Puku ei ollut aivan valkoinen, eikä mikään prinsessapuku röyhelöineen, mutta silti... hääpuku!

Otettiin jo kuistin tuoleista tyynyt sisätiloihin.

Eipä montaa kertaa tullut kuistilla istuttua menneenä kesänä.