Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (7962)
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Aivan turha murhe. Kuolleena ei ole väliä missä jäänteet lilluu. Jos sulla on hauta ja kivi, jonkun täytyy niistä huolehtia. Kuka? Ja miksi? Paras on tuhkaus ja ei kellekään jää vaivoiksi. Meillä on monta tuhkattua, lapsikin. Muistamme heidät muuten, ei se hautaa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja kaikkivoipaisena, kerran valittelin erään sukulaiseni käytöstä ja toimintaa, jo iäkäs tätini, neiti ihminen joka mielellään jakeli neuvojaan, varsinkin ihmissuhteissa, halusi niitä tai. Sanoi mulle "et voi toista ihmistä muuttaa, vain omaa suhtautumistasi"...tämä neuvo ärsytti silloin aikoinaan tosi paljon ja ajattelin paraskin siinä neuvomaan...
Mutta nyt kun elämää jo takana, olen usein ajatellut, että kyllä siinä paljolti totuuden siementä oli...
Lapsenlapseni sanoi; -Luokalla on yksi kusipää, mutta mä en välitä siitä mitään, en katsokaan sinnepäin. Häntä ei mulle oo olemassa.
Viisaasti pieni ihminen osaa välttää pahaa ja elää omaa juttuaan.
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Omaa hautausta ja hautajaisia voi suunnitella etukäteen, jos esim. ikä kertoo, että aika on lähellä. Voi valita itse arkun ja keskustella järjestelyistä seurakunnan ja hautaustoimiston kanssa. Kaikki tietysti maksaa.
Eläessäänkin huomaa, miten vaikea joitain asioita on järjestää. Kuoltua kaikki on vielä hankalampaa, eikä ole mitään takeita, miten kaikki menee, vaikka olisi asiat varmistanut. Maailman myllerrykset, inhimilliset erehdykset, byrokratia ja ihmisten välinpitämättömyys tulee väliin. Ehkä voisi keskustella seurakunnan edustajan kanssa, miten asia hoituisi. Hänenkin tietonsa koskevat vain tätä hetkeä. Toivotaan, että ratkaisu jossain vaiheessa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Aivan turha murhe. Kuolleena ei ole väliä missä jäänteet lilluu. Jos sulla on hauta ja kivi, jonkun täytyy niistä huolehtia. Kuka? Ja miksi? Paras on tuhkaus ja ei kellekään jää vaivoiksi. Meillä on monta tuhkattua, lapsikin. Muistamme heidät muuten, ei se hautaa tarvitse.
Jollekin on merkitystä siinä, minne joutuu. Toiset ottaa rennosti. Paikka sukuhaudassa voi toisesta tuntua vankilalta, toisesta paluulta kotiin. Joku taas haluaa palata tuhkana luonnon kiertokulkuun, tulla taas osaksi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju ei tosiaan ole otsikon mukainen.
Tämä on riitelyketju, jossa erilaisuutta ei siedetä.
Täällä moralisoidaan, tuomitaan ja arvostellaan. Sananvapautta yritetään rajoittaa ja miesvihaa levittää. Kielenkäyttö on ala-arvoista nimittelyä.
Ongelman aiheuttaa iäkkään kirjoittajan, d:n, viestit. Hän provosoi piikittelyllä riitaa ja pilaa sillä ketjun. Muut kirjoittaisi sovussa.
Tämä viesti oli vastaus jonkun viestiin, mutta aiempi samansisältöinen vastaus poistui. Tässä uudelleen.
Deehän näitä poistelee. Luulee ettei me tajuta.
Ei siinä vielä mitään, mutta kohta alkaa syytellä muita siitä, että asiallisia viestejä poistuu.
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Aivan turha murhe. Kuolleena ei ole väliä missä jäänteet lilluu. Jos sulla on hauta ja kivi, jonkun täytyy niistä huolehtia. Kuka? Ja miksi? Paras on tuhkaus ja ei kellekään jää vaivoiksi. Meillä on monta tuhkattua, lapsikin. Muistamme heidät muuten, ei se hautaa tarvitse.
Jollekin on merkitystä siinä, minne joutuu. Toiset ottaa rennosti. Paikka sukuhaudassa voi toisesta tuntua vankilalta, toisesta paluulta kotiin. Joku taas haluaa palata tuhkana luonnon kiertokulkuun, tulla taas osaksi sitä.
Eihän sitä kuolleena tiedä minne joutuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Aivan turha murhe. Kuolleena ei ole väliä missä jäänteet lilluu. Jos sulla on hauta ja kivi, jonkun täytyy niistä huolehtia. Kuka? Ja miksi? Paras on tuhkaus ja ei kellekään jää vaivoiksi. Meillä on monta tuhkattua, lapsikin. Muistamme heidät muuten, ei se hautaa tarvitse.
Jollekin on merkitystä siinä, minne joutuu. Toiset ottaa rennosti. Paikka sukuhaudassa voi toisesta tuntua vankilalta, toisesta paluulta kotiin. Joku taas haluaa palata tuhkana luonnon kiertokulkuun, tulla taas osaksi sitä.
Eihän sitä kuolleena tiedä minne joutuu!
Muiden riesaksi jää haudanhoidot ja maksut. Typerää itsekkyyttä. Turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet kiittää turhaan djankkaajaa, Kuka kiittää törppöä kirjoittajaa, vuosien jankuttajaa? Ehkä kuolinilmoituksessa joku?
En nyt ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Tottakai kiusattujen puolustajaa kiitetään, ketjujen raivaajaa arvostetaan. Kiusattujen puolella oleminen on arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ja kaikkivoipaisena, kerran valittelin erään sukulaiseni käytöstä ja toimintaa, jo iäkäs tätini, neiti ihminen joka mielellään jakeli neuvojaan, varsinkin ihmissuhteissa, halusi niitä tai. Sanoi mulle "et voi toista ihmistä muuttaa, vain omaa suhtautumistasi"...tämä neuvo ärsytti silloin aikoinaan tosi paljon ja ajattelin paraskin siinä neuvomaan...
Mutta nyt kun elämää jo takana, olen usein ajatellut, että kyllä siinä paljolti totuuden siementä oli...
Lapsenlapseni sanoi; -Luokalla on yksi kusipää, mutta mä en välitä siitä mitään, en katsokaan sinnepäin. Häntä ei mulle oo olemassa.
Viisaasti pieni ihminen osaa välttää pahaa ja elää omaa juttuaan.
Tässäpä ohje Deestä kärsiville. Deetä ei ole olemassakaan meille.
Kusipäitä maailmassa riittää.
Mutta tartteeko sen pilata kaikki ketjut?
No ihan vaan. Miksi poistui viestit? Paska sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Omaa hautausta ja hautajaisia voi suunnitella etukäteen, jos esim. ikä kertoo, että aika on lähellä. Voi valita itse arkun ja keskustella järjestelyistä seurakunnan ja hautaustoimiston kanssa. Kaikki tietysti maksaa.
Eläessäänkin huomaa, miten vaikea joitain asioita on järjestää. Kuoltua kaikki on vielä hankalampaa, eikä ole mitään takeita, miten kaikki menee, vaikka olisi asiat varmistanut. Maailman myllerrykset, inhimilliset erehdykset, byrokratia ja ihmisten välinpitämättömyys tulee väliin. Ehkä voisi keskustella seurakunnan edustajan kanssa, miten asia hoituisi. Hänenkin tietonsa koskevat vain tätä hetkeä. Toivotaan, että ratkaisu jossain vaiheessa löytyy.
Mitä väliä miten joku asia menee? Harvoin on vainaja noussut valittamaan. Omille lapsilleni olen sanonut, että teette just niin kuin haluatte ja jaksatte mun ruumiini kanssa. Eikä tartte tehdä mitään, polttaa vaan pois. Tiedän, että he muistavat mut muutenkin, ilman hautajaisia ja rituaaleja ja kiviä. Eikä mulla silloin ole enää väliä.
Jahas, aika jättää jankkaajat jankkaamaan, hymistelijät yrittävät väliin hymistellä!
Minä ryhdyn katsomaan jääkiekkoa kolmen apinan, nakkien ja raikkaiden voileipien kanssa.
Toivottavasti matsien välissä on hyvää ja hupaisaakin hymistelyä luettavana... taitaa olla turha toive :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Omaa hautausta ja hautajaisia voi suunnitella etukäteen, jos esim. ikä kertoo, että aika on lähellä. Voi valita itse arkun ja keskustella järjestelyistä seurakunnan ja hautaustoimiston kanssa. Kaikki tietysti maksaa.
Eläessäänkin huomaa, miten vaikea joitain asioita on järjestää. Kuoltua kaikki on vielä hankalampaa, eikä ole mitään takeita, miten kaikki menee, vaikka olisi asiat varmistanut. Maailman myllerrykset, inhimilliset erehdykset, byrokratia ja ihmisten välinpitämättömyys tulee väliin. Ehkä voisi keskustella seurakunnan edustajan kanssa, miten asia hoituisi. Hänenkin tietonsa koskevat vain tätä hetkeä. Toivotaan, että ratkaisu jossain vaiheessa löytyy.
Mitä väliä miten joku asia menee? Harvoin on vainaja noussut valittamaan. Omille lapsilleni olen sanonut, että teette just niin kuin haluatte ja jaksatte mun ruumiini kanssa. Eikä tartte tehdä mitään, polttaa vaan pois. Tiedän, että he muistavat mut muutenkin, ilman hautajaisia ja rituaaleja ja kiviä. Eikä mulla silloin ole enää väliä.
Ihmiset ajattelee monista jutuista eri tavoin. Kuolema ja hautaus seremonioineen on yksi tällainen. Joku poliitikko taisi esittää vainajien kompostoimistakin. Toiset taas haluaa tammiarkun ja näyttävän kiven. Joillekin synnyinpaikkakunnalle hautaaminen on tunneperäinen asia. Jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Omaa hautausta ja hautajaisia voi suunnitella etukäteen, jos esim. ikä kertoo, että aika on lähellä. Voi valita itse arkun ja keskustella järjestelyistä seurakunnan ja hautaustoimiston kanssa. Kaikki tietysti maksaa.
Eläessäänkin huomaa, miten vaikea joitain asioita on järjestää. Kuoltua kaikki on vielä hankalampaa, eikä ole mitään takeita, miten kaikki menee, vaikka olisi asiat varmistanut. Maailman myllerrykset, inhimilliset erehdykset, byrokratia ja ihmisten välinpitämättömyys tulee väliin. Ehkä voisi keskustella seurakunnan edustajan kanssa, miten asia hoituisi. Hänenkin tietonsa koskevat vain tätä hetkeä. Toivotaan, että ratkaisu jossain vaiheessa löytyy.
Mitä väliä miten joku asia menee? Harvoin on vainaja noussut valittamaan. Omille lapsilleni olen sanonut, että teette just niin kuin haluatte ja jaksatte mun ruumiini kanssa. Eikä tartte tehdä mitään, polttaa vaan pois. Tiedän, että he muistavat mut muutenkin, ilman hautajaisia ja rituaaleja ja kiviä. Eikä mulla silloin ole enää väliä.
Ihmiset ajattelee monista jutuista eri tavoin. Kuolema ja hautaus seremonioineen on yksi tällainen. Joku poliitikko taisi esittää vainajien kompostoimistakin. Toiset taas haluaa tammiarkun ja näyttävän kiven. Joillekin synnyinpaikkakunnalle hautaaminen on tunneperäinen asia. Jokainen tyylillään.
Kompostointi! Siinä on ideaa. Mullaksi haluan kotipellolle. Siinä kasvais kiukkuisia nokkosia. 😂
Luin dekkarin, jossa rehevästi kasvavat nokkoset paljasti, mihin ruumis oli kaivettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hautaustapa: Suomessa laki vaatii aina arkun. Yleisimmin kunta järjestää niin sanotun suoratuhkauksen, jossa vainaja tuhkataan ilman erillistä siunaus- tai saattotilaisuutta.
Hautapaikka: Seurakunta on velvollinen osoittamaan hautapaikan jokaiselle paikkakunnan asukkaalle. Ilman omaisia olevat vainajat haudataan yleensä seurakunnan muistolehtoon. "
Raskas aihe tänään, mutta tätä asiaa jo pohdin eli jos kuolet ns ilman omaisia niin joudut tuhkaukseen ja päädyt muistolehtoon. Minä taas tahtoisin tulla haudatuksi arkussa ja oman kiven kuitenkin. Tai esim vanhempien kanssa samaan, mutta jos asun ihan muualla niin ei kunta maksa kuljetustani johonkin toiselle puolen Suomea. Täytyy tämäkin asia elämän aikana ratkaista sitten. Siinä yksi ratkaistava asia.
Omaa hautausta ja hautajaisia voi suunnitella etukäteen, jos esim. ikä kertoo, että aika on lähellä. Voi valita itse arkun ja keskustella järjestelyistä seurakunnan ja hautaustoimiston kanssa. Kaikki tietysti maksaa.
Eläessäänkin huomaa, miten vaikea joitain asioita on järjestää. Kuoltua kaikki on vielä hankalampaa, eikä ole mitään takeita, miten kaikki menee, vaikka olisi asiat varmistanut. Maailman myllerrykset, inhimilliset erehdykset, byrokratia ja ihmisten välinpitämättömyys tulee väliin. Ehkä voisi keskustella seurakunnan edustajan kanssa, miten asia hoituisi. Hänenkin tietonsa koskevat vain tätä hetkeä. Toivotaan, että ratkaisu jossain vaiheessa löytyy.
Mitä väliä miten joku asia menee? Harvoin on vainaja noussut valittamaan. Omille lapsilleni olen sanonut, että teette just niin kuin haluatte ja jaksatte mun ruumiini kanssa. Eikä tartte tehdä mitään, polttaa vaan pois. Tiedän, että he muistavat mut muutenkin, ilman hautajaisia ja rituaaleja ja kiviä. Eikä mulla silloin ole enää väliä.
"Tiedän. että he muistavat.... " Totta, muistamiseen ei hautakiviä tarvita, harva haudoilla käy muistelemassa ja silloin kun haudalla käydään, käydään vain "velvollisuuspäivinä" pikapikaa kynttilä sytyttämässä, ne muistelut muistellaan ihan muualla kuin hautakummun äärellä paukkupakkasella! Tai kun kesäkukkia käydään istuttamassa, ne istutetaan ja kiirehditään jatkamaan omaa elämää.
Ja mitä sitten jos ei muisteltaisikaan, harva on haamuna kuuntelemassa.
Kerroin kai kerran Prahan vanhasta juutalaisesta hautausmaasta. Se on vaikuttavin nekropolis, jonka olen nähnyt. Siellä on n. 10.000 hautaa pienehköllä alueella. Korkeat kivet ovat sikinsokin ja jotkut on jääneet osin kasvavien puiden runkojen sisälle. Se on ollut käytössä n. 1400-1700-luvuilla. Kreetalla taas on paljon sotilashautausmaita WW2:n ajoilta. Hautausmailla kävellessä tulee elämän sattumanvaraisuus ja katoavaisuus aina mieleen. Kaikki ne nuoret sotilaat, joilla oli koko elämä edessä ja jotka puolustivat maataan, menettivät henkensä. Hiljaiseksi vetää.
Hautausmaat ovat eräänlaisia historiankirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu miesten lemuavia elimiä, mutta jos naisen elin haisee inhottavalta härskiltä silliltä, niin loukkaannutaan. Totuus on, että monen naisen alapää HAISEE.
Eipä ole minulle tullut tällaista vastaan. Terve värkki ei haise, ominaistuoksu siellä kuuluukin olla. Sen olen kyllä huomannut, että jos ei heti mennä pesulle, niin oma tuotokseni alkaa haista siellä naisen sisällä kun jotain kemiallisia reaktioita tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu miesten lemuavia elimiä, mutta jos naisen elin haisee inhottavalta härskiltä silliltä, niin loukkaannutaan. Totuus on, että monen naisen alapää HAISEE.
Eipä ole minulle tullut tällaista vastaan. Terve värkki ei haise, ominaistuoksu siellä kuuluukin olla. Sen olen kyllä huomannut, että jos ei heti mennä pesulle, niin oma tuotokseni alkaa haista siellä naisen sisällä kun jotain kemiallisia reaktioita tapahtuu.
Onneksi suihkut on keksitty, nii. ei tartte ”ominaistuoksuja” haistella…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu miesten lemuavia elimiä, mutta jos naisen elin haisee inhottavalta härskiltä silliltä, niin loukkaannutaan. Totuus on, että monen naisen alapää HAISEE.
Eipä ole minulle tullut tällaista vastaan. Terve värkki ei haise, ominaistuoksu siellä kuuluukin olla. Sen olen kyllä huomannut, että jos ei heti mennä pesulle, niin oma tuotokseni alkaa haista siellä naisen sisällä kun jotain kemiallisia reaktioita tapahtuu.
Onneksi suihkut on keksitty, nii. ei tartte ”ominaistuoksuja” haistella…
Pitää siinä vähän naaraan tuoksua olla, että petoaivot saavat kipinää.
No jo on suosittu puheenaihe, värkkien hajut. Milloin miesten. milloin naisten.
Olipa pyöräilyllä oikein aistien ilotulitusta!
Silmien kautta kauneutta, nenän kautta tuoksuja. Pihlajat, syreenit ja kielot tuoksui huumaavasti.
Harmillisesti oman pihan kielot hävinneet. Just siihen kohtaan piti kolata lumia, siitäkö lienevät kärsineet.
Kukkapenkkeihin lisäiltiin multaa, samoin pensasaitojen alle.
Naapuri lupasi raparperiä joten sitä haimme monta vartta. Samalla napsin lipstikkapuskasta
lehtiä.