Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (5915)
Huomenta!
M.T.S.V.V.H.V. = Mitä Tahansa Se Vaatiikin Vietä Hauska Vappujuhla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen puhuttiin ihmisen suhteesta koiriin lemmikkeinä ja eläinsuojelusta kissapopulaatioiden yhteydessä.
Tänään yle.fi uutisoi koirien kohtelusta vetokoirayrityksissä, joissa koirat ovat työssä ihmisen työkaverina vetämässä matkailijoita ahkioissa. Koirien työsuojelusta ei ole tietoakaan. Koirat ovat osin nälkiintyneet niin, että kylkiluut näkyvät, osan vammoja ei ole hoidettu, haavoja on kiinnitetty nitojalla, koirat vuotaa verta, kaikki ei pysty kävelemään. Olot on karmeat, ei ruokaa eikä edes vettä, lämpimästä suojasta puhumattakaan. Koiria riuhdotaan, niitä on sullottu häkkeihin ja yksi kuollut koira tungettu muovikassiin. Kun yrityksillä menee huonosti, se näkyy koirien kohtelussa. Miten valvontaa ei saada aikaan? Miten Suomen imago matkailumaana kestää tällaisen? Miksi näitä yrityksiä ei auteta pahimman kriisin yli? Kuvat ja videot on järkyttäviä.
Näin ihminen käyttää törkeästi hyväkseen koiraa. Koira on ihmisen uskollinen ystävä, mutta ihminen onkin koiralle peto. Eilen oli uutinen, että 50.000 nimeä kerännyt kansalaisaloite eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin ei johtanut toimiin. Harmi. Me ihmiset kohdellaan usein myös toisia ihmisiä kuin koiria. Omalle käytökselle ollaan sokeita tai moraali puuttuu.
Mä laitoin silmät kiinni siinä uutisten kohdassa. Hyvä, että uutistenlukija varoitti etukäteen. Ihan järkyttävää kohtelua! Tuollaisenhan pitäisi kaiketi olla eläinsuojelurikos?
Huomenta, tuosta kirppiselämästä kerron millaisen stressin poistokeinon kehitin itselleni töistä palautumiseen. Joskus kun pyöräilin oikein tunnemyrskyisen työvuoron jälkeen kotiin, niin poikkesin kirppiksille ja pyörin siellä katsellen kaikkea antaumuksella ja joskus tein jopa löytöjäkin, se kun oli vielä aikaa jolloin kaikilla tavan tallaajilla ei vielä ollut nettiä. Noin tunnin kun olin shoppaillut, niin polla oli aivan nollautunut. Kaikille ei tietysti hermolepoa tuollaisesta, mutta mulla toimi erinomaisesti ja oli mieleistäkin. Sitten vasta ruokakauppaan ja kotiin ruuanlaittoon, kaikki voittivat "äidin harrastuksesta" Silloin oli vielä kirppiksiäkin melkein joka nurkalla, nyt ainakin täällä vähentyneet paljon, syytä en tiedä. Hyvää vappua, ennen sanottiin että on meidän työläisten juhla.
Hauskaa vappua kaikille sirkeille simasuille, pulleille palloilijoille, juroille juhlijoille, muumioituneille munkinpaistajille, viriileille vappuheiloille, tuomitseville tosikoille, lapsekkaille laulelijoille ja elämään pettyneille erakoille. Me kelvataan juhlimaan just sellaisina kuin ollaan! Tänään poksautellaan skumppapulloja ja huomenna kaivetaan lakit kaapinperältä ja painutaan toreille. Pitäkää hauskaa!
Me ei mitenkään juhlisteta vappua. Piti tänään pyöräillä lähituottajien kauppaan ostamaan simaa ja munkkeja mutta on sateinen päivä- taidetaan pärjätä ilmankin kun autoa ei käytetä kuin tositarpeeseen.
Eilen ostettiin luumupuu ja orvokkeja, ne pitäisi istuttaa tänään.
Aikamoinen laulunlurketus kuuluu joka puolelta kun pihalla käy- lintuset kevätmielellä.
Hyvää vappua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa vappua kaikille sirkeille simasuille, pulleille palloilijoille, juroille juhlijoille, muumioituneille munkinpaistajille, viriileille vappuheiloille, tuomitseville tosikoille, lapsekkaille laulelijoille ja elämään pettyneille erakoille. Me kelvataan juhlimaan just sellaisina kuin ollaan! Tänään poksautellaan skumppapulloja ja huomenna kaivetaan lakit kaapinperältä ja painutaan toreille. Pitäkää hauskaa!
Lisään itse vielä, että olen tuo juro juhlija. En juo alkoholipitoisia, mutta muitten juomiset ei mua häiritse. Nykyään saa hyviä alkoholittomiakin viinejä, joten skoolailen muiden mukana enkä tee numeroa asiasta.
Olin eilen sairaalassa ja kuulin kuinka lempeän hellästi huhuiltiin: - Toini! Missä olet, Toini? Huhuu?
Ajattelin, että kylläpä ihanasti lapsi tai lapsenlapsi huhuilee muistisairasta mummua. Mutta nurkan takaa taapersikin hyväntuulinen tyttönen. Ihana nimi hänellä Toini, nämä vanhat nimet ovat suloisia.
Kotona ajattelin, että miksi dementiavanhuksille ei voisi puhua yhtä hellästi kuin taaperoille? Hehän taantuvat sairaudessaan lapsiksi taas. Hoitaja väsyvät heihin, mutta lapsiin ei, ehkä syynä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joskus toisessa elämässä saisin lapsia ja olisi perhe (tämä näin ilmaistuna, vaikka en usko jälleensyntymiseen) niin kuitenkin haluaisin antaa lapsilleni nimeksi Saimi ja Senni jos olisivat tyttöjä. Saimi on itselleni ollut pitkään se mistä pidän paljon ja varmaan jos olisi yksi tyttölapsi itselläni niin antaisin tuon nimen. Senni tulee toiselta mummulta. Silti mikä kuoli jo ennen kuin synnyin ja jota muistutan paljon. Poikien nimiä on vaikeampi miettiä. Siinä en ole vielä edennyt, mutta voihan sitä huvikseen miettiä niitäkin.
Vappua en itsekään vietä oikein mitenkään. En ole ikinä viettänyt mitä joskus lapsena jossain määrin. Alkoholia en itse käytä oikein lainkaan (no, juu ihan minulla 3 pulloa simaa) ja en näe itseäni missään puistossa juomassa jos voin niin sanoa. En tuomitse muita, mutta joku opiskelijavappukaan ei ole tavallaan itseäni varten. Toki jokainen saa viettää vappunsa miten tahtoo.
Se ärsyttää vaan jos puistot sotkussa myöhemmin. Mitä "koulutetumpi" ihminen niin sitä enemmän luulisi ymmärtävän, ettei roskaaminen ole ok ja keräisi roskansa. Samalla yleistän ja tiedän, ettei nämäkään jutut kulje aina käsi kädessä. Joku tuollaisen asian ymmärtäminen on minusta helppo juttu kaikille tai pitäisi olla. Toki jos juomat maistuu niin samalla tuollainenkin asia varmaan unohtuu. Jos olisi lähellä puistoja niin menisin varmaan pulloja keräämään. Olen lähiseudulta ojista kerännyt, kun kävelyllä olen ollut. No, eipä tämäkään viesti ilossa kieri. Vappu on kai liian hilpeä juhla itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä vapusta, että niinkuin toisaalla totesin niin en enää tässä elämässä laita ikinä yo-lakkia päähäni. Sen päätin jo aikoinaan, koska minä en juhli niitä vuosia. Toki pidän tietysti lukion suoritusta tärkeänä, että selvisin siihen pisteeseen kuitenkin, että lakin sain. Muuten en muistele niitä vuosia.
Munkkien suhteen olen kriittinen myös. Pidän vaan rinkuloista, jotka ovat kunnolla paistuneet toisin kuin kaupan puoliraa'at jos rinkuloita edes löytyy. En pidä täytemunkeista. Berliininmunkit ainoa poikkeus. Parhaat munkit ostin kerran kirppikseltä missä pieni kahvila ja omistajan vaimo oli leiponut oikein hyviä rinkuloita.
Vierailija kirjoitti:
Olin eilen sairaalassa ja kuulin kuinka lempeän hellästi huhuiltiin: - Toini! Missä olet, Toini? Huhuu?
Ajattelin, että kylläpä ihanasti lapsi tai lapsenlapsi huhuilee muistisairasta mummua. Mutta nurkan takaa taapersikin hyväntuulinen tyttönen. Ihana nimi hänellä Toini, nämä vanhat nimet ovat suloisia.
Kotona ajattelin, että miksi dementiavanhuksille ei voisi puhua yhtä hellästi kuin taaperoille? Hehän taantuvat sairaudessaan lapsiksi taas. Hoitaja väsyvät heihin, mutta lapsiin ei, ehkä syynä se.
0let oikeassa. Kaikille hoidettaville pitäisi puhua kohteliaasti. Reaalimaailma lyö kuitenkin vastaan. Hoitajat ovat ylityöllistettyjä ja uupuvat. Aina ei ehditä hoitaa edes perusasioita. Oman haasteensa tuo hoidettavien kunto. Dementia, esim. Lewyn kappaletauti, tekee vanhuksesta äärimmäisen aggressiivisen. Hän kiroilee, huutaa ja voi pahoinpidellä muita hoidettavia ja hoitohenkilökuntaa. Jotkut dementiamuodot aiheuttavat ylikorostunutta seksuaalista käytöstä, jonka kohtaaminen on haastavaa. Osa dementikoista ei ymmärrä puhetta ja ohjeita, vaan karkailee eikä suostu esim. asettumaan ruokailemaan, vaan viskoo ruokansa muiden päälle. Näiden haasteiden kanssa hoitajat tappelevat päivittäin. On kiire, on ehkäistävä vaaratilanteet ja huolehdittava edes jotenkin perustoiminnoista. Ehkä voimia ja aikaa kauniiden sanojen sanomiseen ei jää. Tärkeää kuitenkin, että ei sanota ainakaan mitään pahaa, vaan ollaan neutraaleja.
Kuva dementoituneesta vanhuksesta saattaa olla omien kokemusten mukaan kiltti mummeli, joka ei oikein muista asioita. Sellaisiakin varmaan on. Kannattaa käydä hoitolaitoksissa katsomassa omia sukulaisia, todellisuus ja kokonaisuus selviää hetkessä.
Mitä lapsiin tulee, jopa täällä palstalla on ketju varhauskasvatuksen (päiväkotien) hätähuudosta. Siellä alan työntekijät tuovat esiin väsymystään ja loppuunpalamistaan. Osa hoidettavista lapsista jopa pahoinpitelee hoitajia, vahingoittaa muita ja tekee jatkuvasti ilkivaltaa. Näiden lasten auttaminen sitoo paljon henkilökunnan voimia. Kyllä hoitajat heihinkin väsyvät.
Hoitoaloilta on aiemmin vaihdettu paljon muihin ammatteihin.
Ehkä et ole seurannut nykyistä tilannetta hoitoalalla. Emme elä lintukodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä vapusta, että niinkuin toisaalla totesin niin en enää tässä elämässä laita ikinä yo-lakkia päähäni. Sen päätin jo aikoinaan, koska minä en juhli niitä vuosia. Toki pidän tietysti lukion suoritusta tärkeänä, että selvisin siihen pisteeseen kuitenkin, että lakin sain. Muuten en muistele niitä vuosia.
Munkkien suhteen olen kriittinen myös. Pidän vaan rinkuloista, jotka ovat kunnolla paistuneet toisin kuin kaupan puoliraa'at jos rinkuloita edes löytyy. En pidä täytemunkeista. Berliininmunkit ainoa poikkeus. Parhaat munkit ostin kerran kirppikseltä missä pieni kahvila ja omistajan vaimo oli leiponut oikein hyviä rinkuloita.
hyvää ja aurinkoista kevättä silti, simalla ja munkilla tai ilman ;) kevät kuuluu kaikille ja minullekin vappu on kuin portti kesän alkuun
Hoitoalaa seuraan sivusta äitini kautta. Sielläkin on menty alaspäin viimeiset pari vuotta. Kiitos hyvinvointialueiden. Kaikki melkein pielessä. Meno oli toisenlaista vielä, kun äitini aloitti tuolla. Ei silloinkaan helppoa, mutta inhimillisempää. Asukkaille enemmän aikaa, enemmän henkilökuntaa, ohjelmaa enemmän jne. Nyt yhteenvetona myös entistä huonokuntoisempana tulevia asukkaita. Pitäisi olla näin henkilökuntaa paljon enemmän.
Asukkailla mielialat vaihtelee. Jotkut aina hankalia, toiset välillä. Jotkut melkein aina iloisia. Jonkun muistisairaus pahenee nopeasti, joku taas pysyy ennallaan monia vuosia. Omaiset oma lukunsa. Monet ok, mutta joskus olisi hyvä ymmärtää, että jos "Hilman" saa valvoa lähes iltavuoron loppuun saakka niin sitten hoitajat tekevät ylityötä, että saadaan "Hilmakin" vielä petiin. Näin omaisten tulisi ymmärtää, ettei tuolla voi yhden mukaan asiat mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä kehtaan valittaa niin kyllä tuo yksi kurssi voikin olla nyt vaikeuksia tuottava. En ymmärrä oikein mitään ja joku uskaltautui opettajalta kysymään (muut sitten neroja varmaan), että mitä pitäisi tehdä ja mihin liittyen. Opettaja vaan sanoi, että oletko noin pihalla nyt tms. Eli ei apuja sieltä tulossa.
En oikeastaan ymmärrä miten kurssimateriaali pitäisi edes yhdistää tehtävään. Ovat niin erilliset juttunsa. Ja kaikki tietysti englanniksi. Viimeinen kurssi tämä keväänä ja tähän asti on kyllä ollut ihan ok kaikki. Kurssiin liittyen esitys vielä ja mietin mitä esittää jos en tiedä edes miten tehtävä tehdään. Ja jos joudun esittämään niin sitten en tiedä tuleeko koko kurssista mitään.
Enempää en kirjoita tähän liittyen, mutta nämä hetket saavat miettimään elämääni enemmänkin. Ovatko jotkut muut paljon parempia ihmisiä kaikin tavoin. Ymmärtävät kaiken, osaavat kaiken, pysyvät kaikkeen ja kestävät kaiken. En itseäni sääli, mutta koen riittämättömyyttä ja sen tunteen, että välillä elän eri maailmassa, jossa yritän sinnitellä eteenpäin pääsyn kanssa. Joku paikalla oleva voi sentään kysyä toiselta vinkkiä tehtävään. Ehkä moni sillä tavalla pärjäilee. Saa edes jonkun ajatuksen asiaan. Netin päässä olet omillasi. Anteeksi valitus.
Päästiin kuitenkin pyöräilemään kun sää selkeni. Nyt on simaa ja munkkirinkilöitä.
Matkan varrella on kalakauppa, sieltä huomiseksi kalamurekepihvit muusin seuraksi.
Luumupuu istutettiin, orvokit ruukkuihin.
Takapihan maa on tosi kovaa, savista ja kivistä. Mies sai tovin ahertaa että saatiin kuoppa kaivettua.
Oltiinpa reippaita!
Nimistä- minusta Hertta on ihana nimi!
Joskus puhumme kuvitteellisista lapsistamme. Essi ja Otto- Petteri olisivat tehneet sitä ja tätä.
Olemme vela-pariskunta siis.
Eilen puhuttiin ihmisen suhteesta koiriin lemmikkeinä ja eläinsuojelusta kissapopulaatioiden yhteydessä.
Tänään yle.fi uutisoi koirien kohtelusta vetokoirayrityksissä, joissa koirat ovat työssä ihmisen työkaverina vetämässä matkailijoita ahkioissa. Koirien työsuojelusta ei ole tietoakaan. Koirat ovat osin nälkiintyneet niin, että kylkiluut näkyvät, osan vammoja ei ole hoidettu, haavoja on kiinnitetty nitojalla, koirat vuotaa verta, kaikki ei pysty kävelemään. Olot on karmeat, ei ruokaa eikä edes vettä, lämpimästä suojasta puhumattakaan. Koiria riuhdotaan, niitä on sullottu häkkeihin ja yksi kuollut koira tungettu muovikassiin. Kun yrityksillä menee huonosti, se näkyy koirien kohtelussa. Miten valvontaa ei saada aikaan? Miten Suomen imago matkailumaana kestää tällaisen? Miksi näitä yrityksiä ei auteta pahimman kriisin yli? Kuvat ja videot on järkyttäviä.
Näin ihminen käyttää törkeästi hyväkseen koiraa. Koira on ihmisen uskollinen ystävä, mutta ihminen onkin koiralle peto. Eilen oli uutinen, että 50.000 nimeä kerännyt kansalaisaloite eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin ei johtanut toimiin. Harmi. Me ihmiset kohdellaan usein myös toisia ihmisiä kuin koiria. Omalle käytökselle ollaan sokeita tai moraali puuttuu.