Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti eilen tämä: kuuntelin youtubesta erään evankelistan puhetta ja hän kertoi alkuun seuraavan vitsin:

Erääseen seurakuntaan oli tulossa piispantarkastus ja kirkkoherra tuumi, että nyt pitää olla pitäjän kaikin puolin siistinä, että tulee hyvä vaikutelma piispalle. Kirkkoherra neuvoi seurakuntalaisia, että ei sitten laiteta pyykkejä ulos narulle kuivumaan ja muutenkin siivotaan pihat ja ollaan siivosti, kun pyhäpäiväkin on.

Piispa tuli käynnille ja kaikki meni hyvin. Esiteltiin sitten pitäjää piispalle, niin eiköhän erään mummon (hups!) mökin pihalla ollut pyykkinarut täynnä kirjavia vaatteita alushousuista lähtien. Kirkkoherraa hävetti ja hän ajatteli, että tästä vielä mummon kanssa puhutaan.

Kirkkoherra sitten myöhemmin mummoa tapasi ja otti asian puheeksi, että eikös sovittu, ettei laiteta niitä pyykkejä ulos, kun piispa tulee. Mummo siihen: No kyllähän minä ensin meinasin, etten laita, mutta ajattelin sitten, että vieköön, jos vie!

Ihana mummu!  Tämäkin kuvaa erilaista ymmärryksen tasoa, sopii päivän aiheeseen.  

Vierailija kirjoitti:

Täällä ameeban loismato, joka osasi ottaa huumorilla.  Mietin olisinko setä ja kävisin ostamassa vinkkua, punkkua tai lonkkua tai vaikkapa kaikkia ;)

Taidan joka tapauksessa poistua hetkeksi ennen kuin juttuni menevät aivan övereiksi, tosin hetki on suhteellinen käsite, katsotaan kuinka kauan minun hetkeni kestää. Veikkaukseni: tupakkatauon verran ;)

TT

Nykyisin saa identifioitua ihan miksi vaan haluaa.  Joskus olen harkinnut identifioitumista hevoseksi, koska eläinlääkäri saa määrätä hevoselle sellaistakin kipulääkettä,  mitä Suomessa ei lääkäri saa määrätä ihmisille.  Espanjassa kyllä saa 😁 Mun tytär oli aikoinaan puoli vuotta Espanjassa töissä.  Sairastui ja lääkäri määräsi lääkkeet.  Laittoi mulle viestiä ja kysyi,  onko mulla tietoa siitä lääkkeestä.  Ei ollut,  joten googletin.  Ja jep,  Suomessa sun pitää olla hevonen saadaksesi siihen reseptin 😂 

Vierailija kirjoitti:

Mua nauratti eilen tämä: kuuntelin youtubesta erään evankelistan puhetta ja hän kertoi alkuun seuraavan vitsin:

Erääseen seurakuntaan oli tulossa piispantarkastus ja kirkkoherra tuumi, että nyt pitää olla pitäjän kaikin puolin siistinä, että tulee hyvä vaikutelma piispalle. Kirkkoherra neuvoi seurakuntalaisia, että ei sitten laiteta pyykkejä ulos narulle kuivumaan ja muutenkin siivotaan pihat ja ollaan siivosti, kun pyhäpäiväkin on.

Piispa tuli käynnille ja kaikki meni hyvin. Esiteltiin sitten pitäjää piispalle, niin eiköhän erään mummon (hups!) mökin pihalla ollut pyykkinarut täynnä kirjavia vaatteita alushousuista lähtien. Kirkkoherraa hävetti ja hän ajatteli, että tästä vielä mummon kanssa puhutaan.

Kirkkoherra sitten myöhemmin mummoa tapasi ja otti asian puheeksi, että eikös sovittu, ettei laiteta niitä pyykkejä ulos, kun piispa tulee. Mummo siihen: No kyllähän minä ensin meinasin, etten laita, mutta ajattelin sitten, että vieköön, jos vie!

Mummo otti riskin. Tiesi kyllä, että kirkonpiiristä ne pahimmat seksiskandaalit on maailmalla paljastuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teistä muista, mutta minä olen täysin kyllästynyt tuohon djankkaukseen. Ei auta ohittaminen, jos sivukaupalla jaarikoidaan. Muutama päivä oli sovintoa ja mielenkiintoisia aiheita, siksi palaan ketjuun, tosin yhä harvemmin enää. Ei toinna. Jos jonkun elämän sisältö on d -> Voi voi. En jaksa.

Tänään teen perinteisen jauhelihamakaronilaatikon, puolukkasurvosta oheen. Mukavaa lauantaita, sopuisat sopulit :)

Sama täällä. "Häätäessään" häätää muut kirjoittajat. Jääkö tänne d ja mörri kahdestaan?

Kyllä mä ajattelin jatkaa hymistelyä täällä.  

Niin minäkin. On mielenkiintoista lukea viestejä täysin eri maailmasta, jossa itse elän. Haluan laajentaa ajatteluani ja yrittää ymmärtää näitä kehonsa toiminnoista  ja arjestaan kirjoittavia ameeboja.

Nyt oli viestien rumin. Oikea rimanalitus. Kehtaisitko muutaman oman "arvosi" tänne mainita. Kiinnostelee, kuka voi kirjoittaa noin ala-arvoista. Älykkyytesi ei liene edes alkueläimen tasolla.

Anteeksi kielenkäyttöni muille. Oli vaan niin surkea viesti.

Minua huvitti tuo ameeba. Heti aloin miettiä, mahtuuko mun uikkarit enää päälle. Jokakesäinen murhe. Ei kannata olla liian herkkähipiäinen, elämä muuttuu hankalaksi. 

Kaikki opettajankoulutuksen läpikäyneet ovat leikkineet ameebaleikkiä.  " Olen ameeba...  "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Minäkin oon katellut ilmoituksia sieltä, ja edullisesti pikku taloja saisi. Mutta ei ihan liian lähelle rajaa. Ettei kutsumattomia vieraita änkee, siis "karhuja" tietysti tarkoitan. Pienen järven rannalta pikku mökki, unelmoida aina saa...

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ameeban loismato, joka osasi ottaa huumorilla.  Mietin olisinko setä ja kävisin ostamassa vinkkua, punkkua tai lonkkua tai vaikkapa kaikkia ;)

Taidan joka tapauksessa poistua hetkeksi ennen kuin juttuni menevät aivan övereiksi, tosin hetki on suhteellinen käsite, katsotaan kuinka kauan minun hetkeni kestää. Veikkaukseni: tupakkatauon verran ;)

TT

Nykyisin saa identifioitua ihan miksi vaan haluaa.  Joskus olen harkinnut identifioitumista hevoseksi, koska eläinlääkäri saa määrätä hevoselle sellaistakin kipulääkettä,  mitä Suomessa ei lääkäri saa määrätä ihmisille.  Espanjassa kyllä saa 😁 Mun tytär oli aikoinaan puoli vuotta Espanjassa töissä.  Sairastui ja lääkäri määräsi lääkkeet.  Laittoi mulle viestiä ja kysyi,  onko mulla tietoa siitä lääkkeestä.  Ei ollut,  joten googletin.  Ja jep,  Suomessa sun pitää olla hevonen saadaksesi siihen reseptin 😂 

Tästä tulee sanonta "Hevoskuuri johonkin.." Eli voimakas panostus.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ameeban loismato, joka osasi ottaa huumorilla.  Mietin olisinko setä ja kävisin ostamassa vinkkua, punkkua tai lonkkua tai vaikkapa kaikkia ;)

Taidan joka tapauksessa poistua hetkeksi ennen kuin juttuni menevät aivan övereiksi, tosin hetki on suhteellinen käsite, katsotaan kuinka kauan minun hetkeni kestää. Veikkaukseni: tupakkatauon verran ;)

TT

Nykyisin saa identifioitua ihan miksi vaan haluaa.  Joskus olen harkinnut identifioitumista hevoseksi, koska eläinlääkäri saa määrätä hevoselle sellaistakin kipulääkettä,  mitä Suomessa ei lääkäri saa määrätä ihmisille.  Espanjassa kyllä saa 😁 Mun tytär oli aikoinaan puoli vuotta Espanjassa töissä.  Sairastui ja lääkäri määräsi lääkkeet.  Laittoi mulle viestiä ja kysyi,  onko mulla tietoa siitä lääkkeestä.  Ei ollut,  joten googletin.  Ja jep,  Suomessa sun pitää olla hevonen saadaksesi siihen reseptin 😂 

Tästä tulee sanonta "Hevoskuuri johonkin.." Eli voimakas panostus.

Totta muuten.  Hevosista vielä mieleen,  että aika moni nivelrikkoa sairastava käyttää ravihevosille tarkoitettua MSM-hevoslinimenttiä. Paljon halvempaakin kuin apteekkien ihmisille tarkoitetut kipugeelit. Yhden ystäväni kanssa kerran naurettiin,  että nuorena osti kaikenlaisia ihanalta tuoksuvia vartalovoiteita,  mutta nykyisin rasvaa kroppansa suihkun jälkeen hevoslinimentillä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ameeban loismato, joka osasi ottaa huumorilla.  Mietin olisinko setä ja kävisin ostamassa vinkkua, punkkua tai lonkkua tai vaikkapa kaikkia ;)

Taidan joka tapauksessa poistua hetkeksi ennen kuin juttuni menevät aivan övereiksi, tosin hetki on suhteellinen käsite, katsotaan kuinka kauan minun hetkeni kestää. Veikkaukseni: tupakkatauon verran ;)

TT

Juuri näin. Ei tämä niin vakavaa ole.  Huumorilla kaiken yli  ja itselle nauraminen on parasta.

Tähän ei narsisti pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Muutamalla lauseella maalasit kyllä mieleeni Unelmia nimiset  taulut ;)

Nyt näkyi mulle mainos jostain hautauspalvelusta. Äkkiä ne jonkun tiedon nappaa. En kyllä vielä aio lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Mielenkiintoinen kysymys.  Mun on vaikea edes kuvitella,  millaista olisi ilman rajoituksia.  Yli 30 vuotta jo nivelreumaa ja rehellisesti sanottuna en edes muista enää,  millaista oli olla kivuton.  

Joskus kauan sitten haaveilin mummonmökistä jossain Pelkosenniemellä ja koiravaljakosta kulkupelinä.  Mulla oli siihen aikaan alaskanmalamuutti eli sellainen arktinen rekikoira.  Mutta sain reuma diagnoosin aika pian koiran hankinnan jälkeen. Vähän myöhemmin katselin usein Etuovi.comista,  oisko mun isän puolen mummola Viialassa tullut myyntiin.  Etätyö oli jo silloin mahdollista ja Toijalasta olisi päässyt junalla Helsinkiin välillä toimistolle. Mummulla oli valtavasti marjapensaita,  omenapuita,  kirsikkapuita ja pari luumupuutakin.  Kun muistelen sitä mummolaa,  tunnen suussani karviaismarjojen maun.  On muuten marja,  jota älyttömän harvoin on kesälläkään kaupoissa. Ehkä mä haluaisin sen Viialan mummolan, jos mitään rajoitteita ei olisi.  Mummu kiipesi vielä 84-vuotiaanakin omenapuihin  Mä en pystyisi nyt 64-vuotiaanakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Muutamalla lauseella maalasit kyllä mieleeni Unelmia nimiset  taulut ;)

Muuten hyvä,  mutta tuo kukko ei käy! Kymmeniä vuosia naapurin kukkoa öisin kuunnellut ja kirvestä haikaillut maalla asuva sen todellisuuden tietää. 🐓

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Muutamalla lauseella maalasit kyllä mieleeni Unelmia nimiset  taulut ;)

Muuten hyvä,  mutta tuo kukko ei käy! Kymmeniä vuosia naapurin kukkoa öisin kuunnellut ja kirvestä haikaillut maalla asuva sen todellisuuden tietää. 🐓

mitens  ne kanat sitten pärjää jos ei kukkoa, munivatko edes. Pitää sitten vaihtaa muutaman lampaan laumaksi...

Meillä on kaksi karviaispensasta, jonkin verran saatiin satoa viime kesänä. Tasan jaoimme marjat samantien syötäviksi.

Toista luumupuuta mies haikailee, kunhan ilmat lämpenee niin ostamme sen.

Kirsikkapuu on kaunis kukkiessaan mutta kirsikat ei kovin hyviä ole. Varis ja harakka ehtivät yleensä ennen meitä apajille.

Minun lapsuudenkotini on ihan lähellä itärajaa, autiona. Kesäisin kyllä kaikki käymme siellä mutta vaatisi ison ja kalliin remontin. Eipä siellä vakituisesti voisi asua senkään jälkeen.

Tänään oli hyvä kävelyilma, teimmekin pitkän lenkin. Toissailtainen jumppa taisi ärsyttää iskiashermoa, välillä juimi selkää niin että mies jo mietti että pitääkö hakea autolla minut kotiin.

Hiljakseen onneksi asettui.

Leppoisaa lauantaita kanssaihmiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Muutamalla lauseella maalasit kyllä mieleeni Unelmia nimiset  taulut ;)

Muuten hyvä,  mutta tuo kukko ei käy! Kymmeniä vuosia naapurin kukkoa öisin kuunnellut ja kirvestä haikaillut maalla asuva sen todellisuuden tietää. 🐓

mitens  ne kanat sitten pärjää jos ei kukkoa, munivatko edes. Pitää sitten vaihtaa muutaman lampaan laumaksi...

Sen kukon äänijänteet pitää katkaista tms.  ettei se kilju. Yhtenä kesänä naapurilla oli puberteettisesti äänenmurroskoriseva kukko. Siitä tykkäsimme, ei kuulut sisälle sen kähinät. Raastavinta on kuitenkin se, että syksyllä kukko aina tapetaan. Vaikka sitä vihasimme, siihen kiintyy silti. Kesäkukko ja -kanat on niin julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi karviaispensasta, jonkin verran saatiin satoa viime kesänä. Tasan jaoimme marjat samantien syötäviksi.

Toista luumupuuta mies haikailee, kunhan ilmat lämpenee niin ostamme sen.

Kirsikkapuu on kaunis kukkiessaan mutta kirsikat ei kovin hyviä ole. Varis ja harakka ehtivät yleensä ennen meitä apajille.

Minun lapsuudenkotini on ihan lähellä itärajaa, autiona. Kesäisin kyllä kaikki käymme siellä mutta vaatisi ison ja kalliin remontin. Eipä siellä vakituisesti voisi asua senkään jälkeen.

Tänään oli hyvä kävelyilma, teimmekin pitkän lenkin. Toissailtainen jumppa taisi ärsyttää iskiashermoa, välillä juimi selkää niin että mies jo mietti että pitääkö hakea autolla minut kotiin.

Hiljakseen onneksi asettui.

Leppoisaa lauantaita kanssaihmiset!

Mun sukulaiset sai myytyä talonsa pilkkahintaan  itärajan vierestä, muuttavat lännemmäksi turvallisuussyistä. Ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Muutamalla lauseella maalasit kyllä mieleeni Unelmia nimiset  taulut ;)

Muuten hyvä,  mutta tuo kukko ei käy! Kymmeniä vuosia naapurin kukkoa öisin kuunnellut ja kirvestä haikaillut maalla asuva sen todellisuuden tietää. 🐓

mitens  ne kanat sitten pärjää jos ei kukkoa, munivatko edes. Pitää sitten vaihtaa muutaman lampaan laumaksi...

Biologiaa: kanat kyllä munii ilman kukkoa, munista ei tosin onnistu kuoriutua tipejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen iltaisin sitä Tarkan kirjaa Saarikoskesta. Ensin se elämänmeno hätkähdytti. Nyt olen tottunut. Olen ruvennut ajattelemaan, että elämähän on elämistä varten. Onko se eletty, jos se menee rutiinien hoidossa eikä elämän suuntaa uskalla muuttaa koskaan. Ehkä pitää elää vähän kuin yhden kaupan mainoksessa "viimeistä kesäpäivää". Ei nyt holtittomaksi heittäytyen, mutta muuten. Kuolevien rinnalla kulkijat kertoo, että ihminen ei kadu kuolinvuoteella sitä, minkä teki, vaan sitä, minkä jätti tekemättä. 

Mitä haluaisitte tehdä elämässä, jos mitään rajoituksia ei olisi? Minä haluaisin asua vuoden Pariisissa, jossain pienessä kattohuoneistossa, jonka ruutuikkunasta olisi näkymä kaupungin ylle. Siellä kävelisin katuvilinässä ja istuisin kahviloissa seuraamassa ihmisvilinää. 

Minä tahtoisin tällä hetkellä ehkä ostaa pikkutalon Itä-Suomesta. Jostain todella syrjästä jonkun pienen vaaran läheisyydestä. Siellä puutarhan hoitoa ja muuta hommaa. Se olisi paikka missä lepuuttaa huonoja hermojaan. Mummuni jo totesi ollessani nuori, että P:llä on huonot hermot (tarkoitti siis sitä mielenterveydelllisesti, kun olin huolestunut ja levoton tms). Ei vaan ymmärtänyt vanhempien vaikutusta (heidän riitotaan, kotimme levottomuutta) sekä minun ikäviä kokemuksia koulussa. Tällä kaikella vaikutusta siihen millainen olin ja olen nytkin. Yhdistettynä persoonaani muuten. Jaaha synkäksi meni tämäkin :) 

Kattohuoneisto Mont Martella, hämyinen kaurismäkiläinen tunnelma, hämähäkin seitti nurkassa, puoliksi palanut kynttilä viinipullossa, steariinin valumat kyljissä. pino kirjoja jalkapuolella seinään tuetulla tuolilla...

Metsän keskellä harmaa pieni tupa perunamaan ja puron välissä, vinttikaivo keskellä pihaa, kirjava kukko ja kaksi kanaa, aamun hämyssä kärrypolkua pitkin tinkimaitoa, mustikka mättäältä ja satakielen kujerrus...

Unelmia...

Ei uskallusta...

...ainakaan minulla :(

TT

Muutamalla lauseella maalasit kyllä mieleeni Unelmia nimiset  taulut ;)

Muuten hyvä,  mutta tuo kukko ei käy! Kymmeniä vuosia naapurin kukkoa öisin kuunnellut ja kirvestä haikaillut maalla asuva sen todellisuuden tietää. 🐓

Laula kukko, laula kukko, Peltoniemen kirjava kukko, jos et sinä kukko laula, katkaisen minä sulta...

Laulussa toisinpäin? 

Joo, voihan se jatkuva kieunta unta häiritä ja tulee halonhakkuu mieleen ;) Öinen halonhakkuukin häiritsee sitten jotain muuta.

TT

Korjataas huono suomi: Öinen halonhakkuu häiritseeKIN sitten jotain muuta...vaikkapa sitä kukon omistajaa ;)