Miksi sydän vaatii lisää vauvoja, vaikka järki sanoo tiukan EIn??
Ihan ihan aina olen kuvitellut itseni kolmen lapsen äitinä ja myös mieheni oli ensikeskustelusta lähtien sitä mieltä, että 3 olisi se sopivin määrä. Molemmat olimme myös yhtä mieltä siitä,että lapset sais mieluusti tulla aika peräkkäin, ilman pitkiä ikäeroja.
Nyt meillä on unelmiemme perhe, 2003 ja 2005 syntyneet pojat sekä 2006 syntynyt tyttö.
MUTTA, minulla on jo usemman kuukauden ollut hirmuinen vauvakuume. Luulin sen menevän ohi, mutta ei. Nyt on alkanut oikein ahdistamaan ajatus, etten enää koskaan saa pidellä vastasyntynyttä rinnallani :o(
Mies ei todellakaan suostu neljättä edes harkitsemaan, enkä minäkään järjellä ajateltuna jaksais nyt uutta vauvaa, ei olis mitään järkeä tehdä lisää, kun näiden nykyistenkin kanssa on aika-ajoin univelkaa ja pinna kireällä. On myös ihanaa ajatella, että jo parin vuoden päästä lasten kans on helpompaa matkustella, tai ehkä jättää vkonlopuksi mummolaan ja "karata" miehen kanssa jonnekin ihan kaksin.
Ja sitten kuitenkin.. se syli huutaa sitä vauvaa :oI
Kommentit (16)
Eiköhän tuo vauvakuume ole ikuinen. Ei mulla ainakaan tunnu olevan lapsiluku täynnä vaikka lapsia on jo 5. Mies ei enempää suostu "tekemään" ja järki kyllä sanoo, että järjetöntähän se olisi. Olen onnellinen näistä viidestä ja kuudes saa olla se "ikuinen haavekuva"......
Meillä siis kolme ihanaa lasta, ja luulin, että tämä on sopiva meille. Viime aikoina on kuitenkin tullut mieleen, että eikai se 4:s olisi mahdoton. Minullakin järkisyyt ovat vastaan. Jotenkin on niin haikeaa ajatella, ettei saa ikinä enää kokea sitä tunnetta, kun pitää vastasyntynyttä. Itse ajattelin katsoa vuoden eteenpäin, ja jos vielä olen sitä mieltä, että 4:s olisi ihana, niin täytyy alkaa puhumaan miestä ympäri :)
Mulla on tilanne toisin. Mä haluaisin lisää lapsia, mutta pää, sydän, järki tai mikään muukaan ei jaksais enää yhtään vauvaa
kasvattaa aikuisiksi.
Ei vain riitä, että työntää isommat hoitoon sitä mukaa kun saa uusia vauvoja. Niistä pitäis jaksaa kantaa vastuu (ja huom. se kasvatus ei ole yhteiskunnan tehtävä) myös senkin jälkeen kun on saatu läperrettyä täysimetyksen kans ja virkkailtua hienoja villahousuja.
Tämän on tosi moni unohtanut ja se kyllä näkyy hilluvna kakaroina.
onneksi jo oma ikä tulee vastaan, muuten niitä ois varmaan vielä enemmän...
Meillä sama tilanne kuin ap:lla, eli että lapsiluku on meidän mielestä kyllä oikeasti täynnä, mutta tulee aivan pakahduttava kaipuun tunne kun ajattelen ettei mulla olisi enää koskaan vauvaa...
"Järki" osaa keksiä tekosyitä, mutta sydän on rehellinen.
Vaikka lasten kanssa olisi välillä univelkaa ja pinna kireällä, kyllä ne enemmän antaa kuin ottaa! Kenties voitte vielä harkita neljättä, ehtiihän sitä matkustella myöhemminkin? Ja kyllä teillä on kahdenkeskistäkin aikaa ihan tarpeeksi eläkepäivinä...
Mutta on niin paljon surullisia tarinoita siitä kun halutaan vielä se yksi vauva ja ei sitten jaksetakaan viedä hommaa loppuun asti.
Isommat juoksee jo 10 vuotiana kaljakassin kanssa ostarilla kun äiti löpertää vauvalle ja kitisee, ettei jaksa isompien kanssa.
Eiköhän tuo vauvakuume ole ikuinen. Ei mulla ainakaan tunnu olevan lapsiluku täynnä vaikka lapsia on jo 5. Mies ei enempää suostu "tekemään" ja järki kyllä sanoo, että järjetöntähän se olisi. Olen onnellinen näistä viidestä ja kuudes saa olla se "ikuinen haavekuva"......
heh heh meil oli pitkään viisi lasta ja kuinkas ollakkaan nyt niitä onkin kuusi;)...
Ei kaikilta äideiltä puutu aina se viimeinen vauva.
Minulta ei puutu ketään. Kaksi lasta on ja se on ihan hyvä.
Tuskin mistään muusta on kyse. Sen kun pitää mielessään, niin järjellä on taas tilaa rajoittaa toimintaa.
eli nyt kun ihan oikeesti jo iän puolestakin vähän "pelottais" tehdä lisää lapsia niin annan järjnkin vaikuttaa asiaan ja meidän lapsiluku ei enää lisäänny:)
Tähän asti olen kuitenkin mielummin kuunnellut sitä sydämeni ääntä ja olenkin siitä erittäin onnellinen:) Elän juuri sellaista, minulle "täydellistä" elämää, jota olen aina hallunnutkin elää!! Kiitollinen olen siitä' että nuo lapset on meille annettuMeillä ei muuten ole koskaan isompiakaan lapsi sysätty yhteiskunnan "kasvatukseen" vauvan tultua vaan olen ihan jokaikisen lapseni itse hoitanut ja tulen hoitamaan!
Olisiko sinulla vielä "lastensaanti-ikää" jäljellä? Jos on, olisiko aika antaa järjen äänen ohjata muutaman vuoden ja katsoa, miltä elämä näyttää silloin?
Itse olen myös vahvasti sitä mieltä, että lapsista on vaivaa (toki iloakin!) paljon vauva-taapero -vuosien jälkeenkin - ja jos nyt tekee tiukkaa, kannattaa järjen ääntä kuunnella. Elämässä voi lisäksi tulla muita raskaita asioita, työttömyyttä, sairautta, läheisten menetyksiä, taloudellisia paineita jne. ja kannattaa miettiä omaa elämän rasitteiden kantokykyä ja turvaverkostojen laajuutta. Toki jos miettii asioita rauhassa ajan kanssa ja luottaa elämän kantamiseen ja omien voimien riittämiseen, vaikka uusia ja yllättäviä vastoinkäymisiä tulisikin, onnea vauvantekoon! Suomi tarvitsee lisää veronmaksajia...
Itse olen 37v ja minulla on kaksi lasta, 2002 ja 2003 syntyneet. Tähän asti en ole jaksanut ajatellakaan kolmatta lasta, vaikka haikeuden hetkiä (vauvakuumetta?) aika ajoin tunnenkin. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että "vauvakuumeeni" on enemmän kuin uuden lapsen haluamista, haikeutta siitä, etten muista lähekkäin syntyneiden vauvojen vauva-ajasta paljon mitään. Olisi ihana saada kokea sen tuhisevan, maidontuoksuisen vauvan lämpö ja läheisyys vielä kerran. Molemmat lapseni ovat kuitenkin valvottaneet minua paljon (neljä vuotta heräsin joka yö monta kertaa yössä, siksi myös muisti varmasti prakasi jatkuvassa väsymyksessä) ja molempien kohdalla vannoin yön pimeinä tunteina, että jos joskus vielä saan nukkua enemmän ja paremmin, en itseäni tähän valvomisen kidutukseen saata. Jos jokuu etukäteistakuu annettaisiin, että kolmas lapsi olisi ns. helppo vauva, voisi ratkaisuni olla toinen, mutta kun tällaisia takuita ei tunnetusti ole tarjolla, vauvamme taitavat olla tässä ja täytyy vain valokuvia nuuhkia...
mutta meidän kodissa on juuri ja juuri tilaa meille, eikä talouskaan venyisi kovin hyvin uuteen lapseen. Hämmästyttää, kuinka monella on varaa hankkia useita lapsia, ainakaan pääkaupunkiseudulla, kun asuntojen hinnat ovat mitä ovat.
olotilassa että aina puuttuu se yksi lapsi.
Meillä pojat syntyneet 2002 ja 2005. Tyttö on vielä ihan kirppu ja syntynyt 2008. En jaksaisi tällä hetkellä enempää, mutta en myöskään halua ajatella että meille ei enää tulisi yhtään lasta enempää. Sterilisaatiota meistä kumpikaan ei halua tehdä, joten ehkäpä joku päivä ;)